Ministeri Kiuru: Sitovasta mitoituksesta vanhuspalvelulakiin on esitetty virheellistä tietoa
Vanhuspalvelulakiin ehdotettu henkilöstömitoitus on herättänyt vilkasta keskustelua viime päivinä. On kysytty, miksi puhutaan henkilöstömitoituksesta eikä hoitajamitoituksesta ja minkä takia muutos tulee voimaan niin myöhään.
Hoitajat selvästi suurin työntekijäryhmä vanhuspalveluissa
Lakiin ehdotettu henkilöstömitoitus koskee ensisijaisesti hoitajia. Suurin osa vanhustenhuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä on hoitajia. Vuonna 2018 näiden yksiköiden työntekijöistä 74 prosenttia oli yksistään lähihoitajia ja perushoitajia.
Lakiluonnoksessa puhutaan hoitajamitoituksen sijaan vallitsevan lainsäädännön ja laatusuositusten tapaan henkilöstömitoituksesta. Laadukkaiden palvelujen turvaaminen edellyttää, että toimintayksikössä on riittävästi henkilöstöä, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat asiakkaiden palvelutarvetta. Tähän tarvitaan hoitajien lisäksi muitakin asiakastyötä tekeviä työntekijöitä, kuten asiakkaiden toimintakykyä ylläpitäviä geronomeja, fysio- ja toimintaterapeutteja tai kuntoutuksen ohjaajia. Siksi myös heidät voitaisiin laskea välittömän asiakastyön osalta mitoitukseen, kuten nytkin. Sen sijaan hoiva-avustajat huomioitaisiin enää siltä osin, kun he tekevät välitöntä hoivatyötä. Laitosapulaisia ei huomioitaisi enää ollenkaan välittömän asiakastyön piiriin, toisin kuin nyt, vaan työ olisi jatkossa vain tukipalvelua.
Tärkein muutos on se, että työntekijät voitaisiin laskea henkilöstömitoitukseen kuitenkin enää vain silloin, kun he tekevät välitöntä asiakastyötä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hoitajat saisivat enemmän aikaa asiakkaan kanssa tehtävään työhön, kun tukityöt pyykkäyksestä siivoamiseen eivät vie enää aikaa hoitotyöltä. Suositustasolla oleva nykyinen henkilöstömitoitus muuttuu siis aidosti sellaiseksi laajasti toivotuksi hoitajamitoitukseksi, jossa otetaan huomioon jatkossa vain todellinen välitön asiakastyö. Hoitajien nykyinen ”pyykkäys- ja siivousmitoitus” jää historiaan.
Julkisuudessa esiintyneet väitteet siitä, että mitoitus heikentyisi tulevaisuudessa juuri siksi, että siihen saisi lukea laajemmin mukaan henkilöstöryhmiä, yksiköiden johtotehtävissä olevia tai opiskelijoita kuin aikaisemmin, eivät pidä paikkansa. Päinvastoin, tältäkin osin mitoitus kiristyy.
Taakse jää nyt vanhuspalveluiden laatusuositusta vuonna 2017 tehtäessä vallinnut tahtotila. Silloin esitettiin kymmenien miljoonien säästöjä henkilöstörakenteen heikentämisen kautta toteutettavaksi. Vanhuspalveluiden kriisi on opettanut, että Suomella ei ole varaa leikata henkilöstömitoitusta, vaan parantaa sitä.
Tukipalveluille tarvitaan omat työntekijät
Välillistä tukipalvelutyötä ei enää laskettaisi mitoitukseen, mikä on muutos nykyiseen suosituksen laskentamalliin. Lakiluonnoksen mukaan tukipalvelutyötä olisi yksikön asiakkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen, viikoittainen ja kuukausittainen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys, sekä pyykki- ja kiinteistöhuolto. Myös yksikön vastuuhenkilön esimiestyö ja hallinnollinen työ olisi välillistä työtä, kuten nykyäänkin. Tukipalveluissa tarvitaan omaa ammattitaitoa, jotta voidaan turvata riittävä hygieniataso ja ruuan laatu.
On totta, että pitkällä juoksulla myös välillisen työn mitoituksesta tulee säätää lailla. Välittömän hoitotyön erottaminen välillisesti on kuitenkin niin iso muutos, että tällä hetkellä on vaikea arvioida, kuinka paljon enemmän tukipalveluiden mitoitus tulisi olla kuin valvontaviranomaisten suosittelema 0,1.
Jokainen vanhuspalveluyksikössä asuva ansaitsee laadukkaat palvelut
Tehostetun palveluasumisen yksikkö on iäkkäälle asukkaalle hänen kotinsa. Elämään siellä on hyvä sisältyä hoidon lisäksi myös muuta toimintaa, johon tarvitaan työntekijöiden monipuolista osaamista.
Tavoitteena on, että uudistuksen myötä iäkkäät asukkaat saavat laadukkaampia, yksilöllisempiä palveluja ja enemmän työntekijän aikaa. Samalla väljempi mitoitus ja työnkuva, jossa välillinen tukipalvelutyö on erotettu, helpottaa työntekijöiden kiirettä, työpainetta ja stressiä ja palauttaa työtä juurilleen. Asiakastyölle jää enemmän aikaa.
Yksikään yksikkö ei saa alittaa vähimmäismitoitusta
On väitetty, että mitoitus ei tule heti voimaan, vaan vasta vuonna 2023. Tämä ei pidä paikkansa. Sitova mitoitus tulisi voimaan 1.8.2020 alkaen, jolloin henkilöstömitoitus olisi vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Silloin henkilöstömitoitukseen laskettaisiin vain välitöntä asiakastyötä tekevät.
Jotta henkilöstötarpeen kasvuun voidaan varautua, on suunniteltu siirtymäaikaa, jotta kunnat ja palveluntuottajat voisivat saada muutokset tehtyä hallitusti.
Siirtymäaikana 0,7 mitoituksen voisi alittaa vain, jos toimintayksikössä kyettäisiin huolehtimaan potilasturvallisuudesta ja palveluiden laadusta. Jokaisessa yksikössä pitäisi kuitenkin olla vähintään viisi työntekijää kymmentä asiakasta kohden. Siirtymäajalla olisi erityisen tärkeää, että valvonta toimii, ja laiminlyöneille on nollatoleranssi. Valvontaviranomaisten puuttumisen mahdolli-suudet eivät enää perustu jatkossa suosituspohjaan, vaan vallitsevaan lainsäädäntöön.
Esitys on valmisteltu järjestöjen kanssa mitoitusjaostossa
Vanhuspalvelulain uudistaminen on käynnissä, ja sen ensimmäisessä vaiheessa uudistetaan lain-säädäntöä säätämällä sitovasta mitoituksesta ympärivuorokautiseen hoivaan. Luonnosta hallituksen esitykseksi valmisteltiin ns. mitoitusjaostossa, jossa olivat edustettuina niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöt. Jaoston yksimielisesti hyväksymä luonnos on nyt lausunnolla, joten jokainen voi ottaa siihen kantaa 15.11. mennessä.
Varsinainen hallituksen esitys annetaan eduskunnalle tämän syysistuntokauden aikana. Asiantuntijoiden esittämät vanhuspalvelulain muut parannusehdotukset ovat käytössä jouluun mennessä. Hallituksen esitys toisen vaiheen uudistuksista annetaan kevätistuntokaudella. Niillä on tarkoitus parantaa vanhustenpalveluita myös laajasti muutoinkin, kun vain ympärivuorokautisessa hoivassa.
Krista Kiuru
Perhe- ja peruspalveluministeri