Universaali sosiaaliturva säilyy

"Jos kansallinen ja EU:n sosiaaliturvalainsäädäntö ovat ristiriidassa, jälkimmäinen asetetaan etusijalle. Suomalaisen sosiaaliturvamallin säilyttäminen vaatii siksi aktiivista otetta EU- lainsäädännön valmisteluun", sanoo hallitusneuvos Marja-Terttu Mäkiranta.

Sosiaaliturva Suomessa on universaali eli siihen ovat oikeutettuja kaikki täällä asuvat. EU-säädöksissä oikeus perustuu asumisen sijasta työhön, ja tätä mallia sovelletaan rajojen yli liikuttaessa. "EU:n asetuksen 883/2004 mukaan toisesta maasta tuleva työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin, vaikka hän ei asuisikaan täällä. Olemme totutelleet tilanteeseen jo 20 vuoden ajan, mutta mentaalisesti asia on edelleen vähän vaikea", Mäkiranta toteaa.

Konkreettinen esimerkki eri lähtökohtien tuottamasta ristiriidasta on lapsilisien maksaminen EU-maista tulevien työntekijöiden lähtömaassa asuville lapsille. Järjestely ei noudata asumisperusteista mallia, mutta on EU-säädösten mukainen. Vaikka kyse on kokonaisuuden kannalta pienistä summista, asia koettelee monien oikeudentajua. Näin on etenkin tilanteissa, joissa työskentely Suomessa on lyhytaikaista.

Eri järjestelmien yhteensovittamista on selvitetty hiljattain valmistuneessa selvityksessä. Syksyyn kestävän lausuntokierroksen jälkeen sovitaan sitten konkreettisista toimista ja niiden järjestyksestä.

Periaatteessa EU:n toimivalta ei ulotu jäsenmaiden sosiaaliturvaan, mutta käytännössä unionin periaatteet asettavat sille reunaehtoja.

"EU-säännökset on rakennettu tukemaan työvoiman vapaata liikkuvuutta. Taloudellinen kasvu rahoittaa hyvinvointia ja sitä halutaan edistää takaamalla maasta toiseen liikkuvan työvoiman sosiaaliturva samalla tavoin kuin työskentelymaan omille asukkaille. EU-kansalaisten ohella oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja sosiaaliturvaan on nykyään taattu myös EU-alueelle töihin tuleville kolmansien maiden kansalaisille", Mäkiranta kertoo.

Kehitys asettaa haasteita jäsenmaiden lainsäätäjille, joiden täytyy sovittaa EU:n vaatimukset omiin säädöksiinsä. Kansalaisissa se on herättänyt huolta sosiaaliturismista.

"Euroopassa tätä keskustelua on käyty jo jonkin aikaa. Suomessa väärinkäytöksistä ei ole viitteitä, mutta tietysti meidänkin täytyy pysyä hereillä."

Vaikuttamisen kannalta ajankohtaisia kysymyksiä EU:ssa ovat muun muassa yhtenäisen asumisen käsitteen tulkinta, työttömyysturvaa ja pitkäaikaishoitoetuuksia koskevien määräysten uudistaminen ja lainsäädännön kehittäminen väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

"EU-tasolla keskustellaan myös sosiaaliturva-asetuksesta ja vapaan liikkuvuuden direktiivistä etenkin työvoimaan kuulumattomien osalta sekä perhe-etuuksien maksamisesta. Teemat ovat hyvin perustavanlaatuisia ja keskusteluissa on siksi syytä olla mukana, vaikka kyse ei vielä ole komission ehdotuksista", Mäkiranta sanoo.

Asumisperusteista sosiaaliturvaa ja EU-lainsäädäntöä koskeva selvitys ei osoittanut tarvetta kotimaisen järjestelmän radikaaliin muuttamiseen. Vaikka universaalisuudesta ei tarvitse luopua, eri lähtökohtien yhteensovittamisessa on silti paljon haasteita.  EU- lainsäädäntö on siksi syytä ottaa huomioon jo täkäläisessä lainvalmistelussa.  Etuuksia tulisi myös harkita tapauskohtaisesti ja miettiä samalla niiden saamisedellytysten tarkentamista. 

"Muissakin Pohjoismaissa sosiaaliturva on asumisperusteinen ja niissä pohditaan samoja ongelmia. Esimerkiksi Ruotsissa on jo eroteltu lainsäädännössä asumiseen ja työhön perustuvia oikeuksia enemmän kuin meillä."

Yksi selvityksen ehdotuksista on ryhtyä valmistelemaan malleja, jotka ottavat huomioon EU-säätelyn, mutta pitävät rahoituksen ja etuudet tasapainossa myös tulevaisuudessa. Se ei tarkoita pyrkimystä rajoittaa työvoiman liikkuvuutta, jota pidetään Suomen etuna. Julkiseen talouteen kohdistuvat vaikutukset riippuvat kuitenkin pitkälti maahanmuuttajien työllistymisestä, joten sen tukeminen nähdään tärkeäksi.

"Työllistyminen lisää myös järjestelmän legitimiteettiä, kun etuuksien piiriin kuuluvat ihmiset osallistuvat niiden rahoitukseen. Samaan kokonaisuuteen liittyy suositus etsiä toimintavaihtoehtoja tilanteisiin, joissa työskentely on lyhytaikaista tai side tänne on vieläkin hennompi", Mäkiranta sanoo.

Yksi selkeä rajojen yli tapahtuvaan liikkumiseen liittyvä ongelma Mäkirannan mukaan on tiedon puute. "Päätöksenteon tueksi tarvitaan tarkempaa kansainvälistä tilastointia, tiedonvaihtoa ja viranomaisten välistä yhteistyötä niin valtioiden sisällä kuin niiden välillä."