Perhevapaauudistuksen valmistelijoiden blogisarja
Perhevapaauudistusta valmistelevan perhe-elämää

Meillä ei kotona usein tuoksu pulla eikä tuoreet kukat. Perhe-elämä on epätäydellistä, mutta ihanaa. Virkamiehelläkin on omakohtaisia havaintoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Havaintoja on päässyt hyödyntämään perhevapaauudistuksen valmistelussa. Kuulemme laajasti monenlaisia asiantuntijoita, mutta lisäksi isolla osalla valmisteluun osallistuvista on perhe, ja omakohtaisiakin kokemuksia on.

Olen työskennellyt ison osan työurastani esimiestehtävissä ja työelämä on ollut minulle tärkeä, mutta samoin perhe-elämä. Samoin puolisoni on halunnut molemmat, eikä meillä ole ollut ajatusta, että kummankaan meistä pitäisi valita vain toinen elämänalue. Työskentelemme molemmat vaativissa tehtävissä ja olemme halunneet edetä työelämässä. Meillä on kouluikäinen lapsi ja olemme toisaalta halunneet turvata hänelle niin hyvän lapsuuden kuin olemme osanneet ja pystyneet. 

Miten kaikkien elämän osa-alueiden yhdistäminen sitten onnistuu? Vaihtelevasti, sanon minä. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että näemme vanhempina perheessä tavoitetilan samoin ja olemme pystyneet asiasta keskustelemaan. Jos on tahtoa, on myös onnistumisen mahdollisuus. Meillä molemmat vanhemmat ovat lapsen silmissä yhtä mahdollisia hoitamaan mitä tahansa asiaa, olipa kyseessä sitten leikkiminen tai lapsen hoitaminen. Vaikka olisimme jakaneet hoitovastuun toisin ja toinen olisi vastannut vain työelämästä ja toinen vain perhe-elämästä, tuskin kaikki siltikään olisi kenenkään kannalta täydellistä. Epätäydellisyys kuuluu elämään.

Perhevapaiden jakaminen vaikuttaa elämässä moneen

Islannin kollega sanoi perhevapaiden kiintiöintiä perustellessaan, että perhevapaat ovat yhteiskunnallisesti niin merkittävä asia, ettei niitä pitäisi jättää kokonaan keittiönpöydän ääressä päätettäväksi, vaikka se usein onnistuisikin. Samoin eräs perhevapaista kuultu asiantuntija sanoi, että omaa lastaan saa jokainen hoitaa vaikka kuolemaansa saakka, mutta on eri asia mitä yhteiskunta haluaa tukea. Näitä pohdintoja uudistusryhmä on käynyt. Tällä hetkellä perhevapaiden kasaantuminen naisille vaikuttaa naisten eläkeköyhyyteen ja isien heikompaan asemaan lasten tapaamisessa eron sattuessa. Molempien vanhempien kannattaa siis olla kiinnostunut sekä perheestä että perheen ulkopuolisista asioista, jotta taakka ja riemu tasaantuisivat elämän varrella. Kiintiömalleilla yhteiskunta voi näitä pohdintoja tukea.

Perheen sisäinen työnjako on meillä mahdollistanut molemmille työn perheen ulkopuolella, koska toiseen vanhempaan on voinut luottaa. Jos töissä on pitänyt olla pitkään tai on pitänyt lähteä työmatkalle, on toinen vanhempi voinut joustaa. Jokaista tehtyä kotityötä ei lasketa mittatikulla vaan kokonaisuus yritetään saada toimimaan. Kotitöistä toki tapellaan kaikkien perheenjäsenten kesken ihan samalla tavalla, kuin varmasti kaikissa muissakin perheissä. Vanhemmuus ei ole näyttäytynyt minulle riskinä, vaan tavoitetilana.

Yhteinen aika on lapsen etu ja oikeus

Perhevapaauudistuksen tavoitteissa on lähdetty lapsen oikeudesta vanhempiinsa. On ajateltu, että olisi sekä lapsen että vanhemman etu, että kaikille tarjottaisiin mahdollisuus yhteiseen aikaan. Varhaislapsuudessa tasaisesti jaettu perhe-elämä tuottaa tasaisempaa riemua ja tasaisempaa työnjakoa myös myöhempinä vuosina. Tapahtuipa perheelle mitä tahansa perhevapaiden jälkeen, lapsella olisi kuitenkin hyvä suhde vanhempiinsa ja vanhemmilla lapseensa. Väitän, että jos lapseensa ei kykene ajan muodossa yhtään panostamaan, ei perhe tuota sitä iloa ja riemua, jota se voisi tuottaa. 

Perhevapaisiin on haluttu myös joustoja. Kaikki perheet eivät ole samanlaisia, joten joustot voivat tuoda arjen järjestelyihin helpotusta. Nuorilla perheillä voi olla perhe-elämän lisäksi tavoitteita myös työn maailmassa ja etukäteen perhevapaa voi tuntua pitkältä tauolta työelämästä. Myös työt ovat erilaisia ja esimerkiksi yrittäjille töiden ja vapaiden joustavampi yhdistely voi tuoda uusia mahdollisuuksia pitää vapaata. Joustoja hahmoteltaessa täytyy miettiä paljon asioita sekä vanhempien, lapsen, työpaikan ja sijaisen sekä varhaiskasvatuksen näkökulmista. Tämä on ollut yksi hankalimpia kokonaisuuksia perhevapaauudistuksen pohdinnoissa.

Miten perhevapaauudistus sitten on edennyt kotikonttorilta käsin? Korona on työllistänyt ministeriötämme myös monilla muilla hankkeilla ja välillä uudistus on ollut pakko laittaa kiireisempien asioiden tieltä syrjään. Aluksi hankalalta tuntui myös kertoa työpalaveriin skypellä montako miljoonaa maksaa uudistus, ja samalla neuvoa lapselle viereiseen pöytään miten murtolukujen laskenta toimii. Kaikista karikoista huolimatta valmistelu on edennyt koko syksyn aiemmin julkaistujen periaatteiden mukaan. Perhevapaista kaikilla on mielipide eikä lopputulos koskaan voi miellyttää kaikkia. Jos onnistumme nyt uudistuksessa, otamme kuitenkin askeleen modernimpaan maailmaan. Samalla varmasti tiedämme, että täyttämättä jäävät toiveet pulpahtavat jossain vaiheessa pintaan seuraavana uudistustarpeena. Siihen tämä äiti on taas yhtä kokemusta valmiimpi.

Liisa Siika-aho

Kirjoittaja on perhevapaauudistusta valmistelevan työryhmän puheenjohtaja. Kuvassa Liisa Siika-aho lapsensa kanssa vuonna 2009 ja kasvokuvassa nyt.