Työeläkelaitosten vakavaraisuussäännöstön uudistaminen

Vakavaraisuusuudistuksen kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa säädettiin laki eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskennasta ja sijoitusten hajauttamisesta. Uudet säännökset koskevat työeläkevakuutusyhtiöitä, eläkesäätiöitä, eläkekassoja, Merimieseläkekassaa ja osin Maatalousyrittäjien eläkelaitosta.

Vakavaraisuusraja kuvaa sitä vakavaraisuuspääoman määrää, joka eläkelaitoksilla on oltava vakuutus- ja sijoitusriskejä varten. Vakavaraisuusraja on sitä suurempi mitä suurempia riskejä eläkelaitoksen sijoituksiin liittyy.

Vakavaraisuuslaskennassa otetaan jatkossa nykyistä tarkemmin ja kattavammin huomioon kaikki olennaiset sijoitustoiminnan riskit sekä vakuutusriskit. Kun eläkelaitos laskee vakavaraisuusrajaansa, sen on tunnistettava erikseen kuhunkin sijoitukseen liittyvät riskit. Vastuuvelan kattamista koskevista säännöksistä luovutaan tarpeettomina.

Laissa säädetään riskiluokituksesta, jonka mukaan riskit otetaan huomioon. Samaan sijoitukseen voi kohdistua useita eri riskejä. Myös sijoitusten odotettu tuotto sekä eri riskitekijöiden välinen riippuvuus huomioidaan.

Vakavaraisuusraja lasketaan, nykyisestä poiketen, jatkossa koko sijoitusomaisuuden perusteella. Näin riskeihin varautuminen koskee koko sijoitusomaisuutta, kun nyt vakavaraisuusraja määritellään vain eläkelaitoksen vastuuvelkaa vastaavalle määrälle.

Vaikutukset yksittäisen eläkelaitoksen sijoitustoimintaan vähäisiä

Uuden vakavaraisuusmallin vaikutukset yksittäisen eläkelaitosten sijoitustoimintaan arvioidaan keskimäärin vähäisiksi. Koska eläkelaitosten vakavaraisuustilanne on yleisesti hyvä, niiden oma riskienhallinta ohjaa sijoituspäätöksiä enemmän kuin lain asettamat vakavaraisuusvaatimukset. Ehdotetun mallin käyttöönoton ei arvioida aiheuttavan suuria välittömiä muutoksia eläkelaitosten sijoitussalkkuihin.

Riskien huomioon ottaminen vakavaraisuuslaskennassa on viime vuosina kehittynyt kaikilla rahoitussektoreilla, ja riskeistä on nykyään käytettävissä uutta tietoa. Sen vuoksi myös työeläkelaitosten vakavaraisuutta koskevaa sääntelyä tulee tarkentaa. Samalla otetaan huomioon työeläkejärjestelmän erityispiirteet. Ehdotetussa mallissa vakavaraisuuteen liittyvät laskentasäännöt on selkeästi määritelty sekä eläkelaitoksen että valvojan näkökulmasta.

Aikataulu ja aineistot

Hallituksen esitys vakavaraisuusuudistuksen kolmannesta vaiheesta (HE 279/2014) annettiin eduskunnalle 27.11.2014. Tasavallan presidentti vahvisti lait 20.3.2015, ja lait tulevat pääosin voimaan 1.1.2017.

Työeläkelaitosten vakavaraisuussääntelyn kehittäminen valmisteltiin työryhmässä, jonka toimikausi oli 18.3.2011 - 31.5.2014. Työryhmä valmisteli taustaraportin vakavaraisuussääntelyn uudistamisesta.

Työeläkelaitosten vakavaraisuussääntelyn laaja uudistaminen. Riskinkantokyvyn vahvistamista sekä vakavaraisuussääntelyn laajaa uudistamista selvittäneen alaryhmän raporttiLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä

Vakavaraisuusuudistuksen aiemmat vaiheet

Vakavaraisuusuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa valmisteltiin nopeasti toteutettavissa olevat parannukset, jotka liittyvät muun muassa katesäännöstöön ja täydennyskertoimen määrittämiseen.

Uudistuksen ensimmäistä vaihetta koskevat lait tulivat voimaan 31.3.2011.

Toisessa vaiheessa toteutettiin muutokset, jotka tulivat voimaan vakavaraisuuden laskentasääntöjä koskevan määräaikaislain päättyessä.

Uudistuksen toista vaihetta koskevat lait tulivat voimaan 1.1.2013.

Lisätietoja

Julkaisut