Asumisperusteinen sosiaaliturva: neljän kuukauden sääntö

Sosiaali- ja terveysministeriö 25.8.2018 18.54
Kolumni

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan muutoksia asumisperusteiseen etuuslainsäädäntöön. Uudistuksessa ehdotetaan useita selkeytyksiä lainsäädäntöön, jossa säädetään maahan ja maasta muuttavien Suomen kansalaisten ja ulkomaalaisten sosiaaliturvan määräytymisestä.

Nykyistä voimassa olevaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä on sovellettu kohta 25 vuotta eli 1.1.1994 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan talousalueeseen. Lakia on muutettu ja tilkitty useasti ja se on muuttunut monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi.

Lainsäädännöstä halutaan selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Lainvalmistelun tavoitteena on vahvistaa oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, turvata sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyttä ja edistää kustannustehokkuutta. Tavoitteena on myös selkeyttää Suomen lainsäädännön suhdetta EU-lainsäädäntöön.

Muutokset on valmisteltu työryhmässä, jossa on hyvin perusteellisesti tarkasteltu asumisperusteisen sosiaaliturvan kokonaisuutta. Työryhmätyön pohdinnat löytyvät sosiaali – ja terveysministeriön sivulta asumisperusteinen sosiaaliturva.

Suomen perusturvajärjestelmän peruspilarit ovat asumisperusteisuus, verorahoitteisuus ja yhdenvertaiset oikeudet.

Työryhmätyön perusteella on vahvistunut käsitys siitä, että Suomen perusturvajärjestelmän peruspilarit, jotka ovat asumisperusteisuus, verorahoitteisuus ja yhdenvertaiset oikeudet, ovat edelleen kestäviä. Eurooppalaisessa keskustelussa on viime aikoina vahvistunut käsitys siitä, että universaalin perusturvajärjestelmän turvaverkko on pystynyt suhteellisen tehokkaasti tilkitsemään työn uusien muotojen esiin tuomia aukkoja sosiaaliturvassa. Perinteiset vakuutusperusteiset järjestelmät näyttäisivät olevan suurempien haasteiden edessä.

Liikkuvuuden lisääntyessä on entistä tärkeämpää kohdentaa asumisperusteinen sosiaaliturva selkeämmin maassa asuville ja työskenteleville sekä järjestelmän rahoitukseen osallistuville. Järjestelmän tasapainon kannalta on keskeistä, että asumisperusteinen sosiaaliturva kohdennetaan niille, joiden aseman turvaamiseen perustuslaki velvoittaa.

Tavoitteena on, että asumisperusteinen sosiaaliturva kuuluisi niille, jotka asuvat täällä ja osallistuvat järjestelmän rahoittamiseen.

Uutisoinneissa on noussut esiin niin sanottu neljän kuukauden säännön poistaminen, joka on yksi osa kokonaisuudistusta.

Ehdotukset muodostavat kokonaisuuden, jossa ehdotetaan muutoksia sekä Suomeen työhön tulevan työntekijän että Suomesta ulkomaille lähtevän asumisperusteisessa sosiaaliturvassa pysymiseen. Hankkeen tavoitteena on, että asumisperusteinen sosiaaliturva kuuluisi niille, jotka asuvat täällä ja osallistuvat järjestelmän rahoittamiseen.

Voimassa oleva lainsäädännön mukaan niin sanottu neljän kuukauden sääntö tarkoittaa sitä, että asumisperusteisia sosiaaliturvaetuuksia saadakseen Suomeen työhön tulevalla työntekijällä tulee olla työsopimus, jonka kesto on vähintään neljä kuukautta. Kyseessä ei ole odotusaika, vaan edellytyksen täyttävä työntekijä on oikeutettu sosiaaliturvaan työskentelyn alkamisesta lukien. Tämän lisäksi työskentelyn pitää täyttää työttömyysturvan työssäoloehtoon laskettavan työn kriteerit (työaika vähintään 18 h/vko ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai kokoaikatyöstä vähintään 1189 €/kk).

Sääntö koskee osaa Kelan toimeenpanemista sosiaaliturvaetuuksista, keskeisimpinä lapsilisä ja sairausvakuutus. Esimerkiksi työeläkevakuutukseen, julkisen terveydenhuollon palveluihin ja lasten kotihoidon tukeen työntekijät ovat oikeutettuja, jos he ovat työeläkevakuutettuja (58,27 euron kuukausiansio riittää). Kaikki Suomessa fyysisesti oleskelevat ovat perustuslain nojalla oikeutettuja myös vähimmäisturvaan eli toimeentulotukeen.

Neljän kuukauden säännön poistaminen merkitsisi sitä, että enää ei lyhytaikaiselta työltä edellytettäisi sitä, että työsopimus on tehty vähintään neljäksi kuukaudeksi. Lainmuutosta valmistelleen työryhmän ehdotuksen mukaan työntekijältä edellytettäisiin peruspäivärahan kuukausimäärän tasoista ansiota (696 €/kk vuoden 2018 tasossa), jotta hän voisi saada asumisperusteisia etuuksia. Vaadittu ansiotaso on korkeampi kuin voimassa olevan lainsäädännön mukaan edellytetty vähimmäistaso osa-aikatyöstä.

Ansio voitaisiin tarkistaa tulorekisteristä, eikä tarvittaisi työsopimuksia ja muita selvityksiä. 

Neljän kuukauden säännön poistaminen tarkoittaa käytännössä Suomeen työhön tulevien osalta sitä, että työn perusteella oikeus sosiaaliturvaan edellyttää aina työskentelyä ja sosiaaliturvaoikeus säilyy työskentelyn ajan.  Ansiotasoa koskevan edellytyksen toimeenpano vähentäisi hallinnon kustannuksia nykyisestä merkittävästi, kun ansio voitaisiin tarkistaa tulorekisteristä, eikä tarvittaisi työsopimuksia ja muita selvityksiä. Nykyään henkilön on itse vaikea tietää, riittääkö hänen työskentelynsä sosiaaliturvaan, eli ehdotuksen mukaan järjestelmän läpinäkyvyys paranisi. Edellytyksen täyttymisen valvonta ja etuuksien lakkauttaminen työskentelyn päättyessä olisi nykyistä selkeämpää.

Suomeen tulevat työntekijät osallistuvat asumisperusteisten etuuksien rahoittamiseen.

Muutospaketti on kokonaisuus ja neljän kuukauden säännön poistaminen on osa kokonaismuutosta. Suomeen tulevat työntekijät osallistuvat asumisperusteisten etuuksien rahoittamiseen. He maksavat Suomeen lyhytaikaisessakin työssä saamastaan palkasta veroja.  Ehdotuksen mukaan työtulojen täyttymistä seurattaisiin tulorekisteristä ja sosiaaliturvaan kuuluminen kytkeytyisi työskentelyyn. Näin työskentelyn, järjestelmän rahoitukseen osallistumisen ja tätä kautta sosiaaliturvaan kuulumisen seuranta olisi ajantasaista.

Outi Antila
osastopäällikkö
STM, sosiaaliturva- ja vakuutusosasto