Valtion on pystyttävä parempaan hyvinvointialueiden ohjaukseen

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon historia jakautuu kahteen aikakauteen: aikaan ennen vuotta 2023 ja aikaan sen jälkeen.

Hyvinvointialueiden perustaminen oli vasta alkusoittoa – välttämätön "isojako", jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirrettiin kuntia leveämmille hartioille. 

Hyvinvointialueet ovat vastuussa kaikkien julkisten sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen järjestämisestä. Tämä helpottaa palvelujen yhteensovittamista ja tehokasta työnjakoa alueella.

Kansallinen ohjausjärjestelmä on tässä kokonaisuudessa avainasemassa. Vaikka hyvinvointialueet ovat yhtenäistäneet taloutta ja toimintaa, valtio ei ole vielä kyennyt riittävästi yhtenäistämään omaa ohjaustaan.

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa poikkeuksellisen kovassa vastatuulessa: väestön ikääntyminen kiihtyy, huoltosuhde heikkenee, pandemia koetteli, mielenterveyden haasteet kasvavat ja lapsiperheköyhyys lisääntyy. Talousnäkymät ovat heikot ja turvallisuuspoliittinen ympäristö on pysyvästi muuttunut. 

Haasteista huolimatta alueilla on pystytty myös kehittämään palveluja, ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja sekä yhtenäistämään hajanaisia tietojärjestelmiä. Teknologia muuttaa palveluja nopeasti – osin ennakoimattomasti. Toisaalta esimerkiksi juuri teknologian hyödyntämisessä ja TKKIO-toiminnassa on paljon mahdollisuuksia. 

Alivaltiosihteeri Marina Erholan ohjauskokonaisuuden kehittämistyön loppuraportissa todettiin, että ohjaavien ministeriöiden on vahvistettava sisäistä ja keskinäistä yhteistyötään. Ohjauksen pitää olla johdonmukaista, yhteensovitettua ja hyvin johdettua. Tämä kehittämistyö on jo aloitettu yhdessä hyvinvointialueiden kanssa. 

Erholan loppuraportin pohjalta laadittiin ohjauksen kehittämissuunnitelma, jota toimeenpannaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä, valtiovarainministeriössä ja sisäministeriössä. Työtä riittää usealle vuodelle. 

Olemme tunnistaneet kehittämistarpeita omassa toiminnassamme ja hallinnonalamme sisällä, ja tarttuneet epäkohtiin. Muun muassa roolien selkiyttämiseen liittyvä työ erityisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa on jo hyvässä vauhdissa. 

Lokakuussa käynnistimme ns. SOTE-ohjaamon toiminnan. Sen päätehtävänä on yhteensovittaa nimenomaan oman hallinnonalamme kansalliseen ohjaukseen kytkeytyvää kehittämistyötä. Tavoitteena on yhtenäistää ja selkeyttää ohjauksen kokonaisuutta niin ministeriön sisällä kuin ministeriön ja THL:n välillä.

Olemme STM:ssä avoimia kehittämään ohjausta yhteistyössä hyvinvointialueiden ohjauksen yhteensovittamisesta vastaavan valtiovarainministeriön ja pelastuspalveluja ohjaavan sisäministeriön kanssa. Tässä työssä tarvitaan avointa dialogia, luottamusta, yhteistä tahtotilaa, kykyä nähdä asioita muiden näkökulmasta sekä valmiutta kompromisseihin. 

Valtion on yksinkertaisesti pystyttävä parempaan kuin tähän asti. Samanaikaisesti hyvinvointialueet ovat onnistuneet kehittämään toimintaansa lähes kestävyytensä äärirajoilla.

Samalla kun kehitämme nykyisiä toimintamalleja, on katsottava tulevaisuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lokakuussa Sote2040-vision, jonka tarkoitus on herättää keskustelua tulevaisuuden kehityssuunnista. 

Haluamme jatkaa keskustelua tulevaisuudesta yhdessä hyvinvointialueiden ja sidosryhmiemme kanssa. Edessä ei ole helppoja vuosia. Siksi on ratkaisevan tärkeää päättää suunta, johon sitoudumme pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. Näin voimme turvata sen, että suomalainen hyvinvointivaltio tarjoaa tulevaisuudessakin yhdenvertaisia ja luotettavia palveluja. 

Elina Vesterinen

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön ohjausosastolla erityisasiantuntijana. Hänen tehtäviinsä kuuluvat erityisesti hyvinvointialueiden ohjaukseen ja sen kehittämiseen liittyvät tehtävät sekä kestävän hyvinvointiyhteiskunnan ministerityöryhmän pääsihteerin tehtävät.