Pasi Pohjola (STM) ja Pekka Rissanen (THL)
Maailma muuttuu - myös sote-järjestelmän on muututtava
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset perusteet ovat pysyneet jo useamman hallituksen osalta samoina: väestö ikääntyy ja tarvitsee enemmän palveluja, palvelut ovat hajallaan, ihmisiä hoidetaan osin väärässä paikassa ja väärään aikaan.
Yleisesti tiedossa on, että kuntien rahat eivät riitä nykyisellä mallilla. Siksi tarvitaan sekä toiminnallisia että rakenteellisia muutoksia palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen.
Hallitusohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla tavoitellaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamista. Peruspalveluiden vahvistetaan muun muassa Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman avulla.
Tavoitteena on niin ikään siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu maakunnille, ja siinä yhteydessä myös muuttaa palveluiden rahoitusta.
Uudistuksen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa
Jotta sote-uudistuksen yleiset tavoitteet toteutuvat, tarvitaan arvioita ja tietoa palveluiden toimivuudesta, tehokkuudesta ja haasteista eri puolilta Suomea.
THL julkaisi joulukuussa 20 sairaanhoitopiirin alueita koskevat arviointiraportit. Niissä arvioitiin julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä. Tilanteen kirjo on huomattava. Pienimmillään järjestäjäorganisaatioita on yksi, enimmillään parikymmentä yhdellä alueella.
Ympärivuorokautiset palvelut kasvattavat kustannuksia
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset vaihtelevat merkittävästi alueittain. Eroja selittävät muun muassa erilaiset tavat järjestää ja tuottaa sote-palveluja ja erot palvelujen saatavuudessa. Taustalla saattaa olla alueen palvelurakenteeseen liittyviä perinteitä ja toimintatapoja. Nyt voisikin olla oikea hetki tarkastella niitä rakentavasti ja asukkaiden palvelutarpeen kautta.
Arvioinnissa havaittiin esimerkiksi signaaleja siitä, että perheiden peruspalvelujen puutteet ja perheen aikuisten mielenterveyspalvelujen vähäisyys olisivat kasvattaneet tarvetta perheiden erityispalveluille.
Hyvin toimivat lasten ja perheiden peruspalvelut voivat näkyä alhaisempina lastensuojelun kustannuksina.
Joillakin alueilla kustannuksia kasvattavat esimerkiksi varhaisen tuen palvelujen puutteet ja ympärivuorokautisten palvelujen runsaus. Puutteet ikääntyvien palveluissa näkyvät runsaina päivystyskäynteinä, ja – mikäli etulinjan terveyspalveluja ei ole saatavilla – ne kasvattavat erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Alueiden välillä näyttää olevan suuriakin eroja esimerkiksi työttömien palvelujen yhteensovittamisessa. Mitä tehokkaammin palvelut nivoutuvat toisiinsa, sitä paremmin onnistuu työttömien aktivointi ja kunnan osittain rahoittaman työmarkkinatuen määrän pienentäminen.
Ennusteiden mukaan kuntien talous kiristyy entisestään. Jotta asukkaiden palvelut voitaisiin hoitaa kunnialla ja yhdenvertaisesti jatkossakin, voimavaroja olisi nyt käytettävä viisaasti. Se voi tarkoittaa isojakin muutoksia. Muutokset ovat välttämättömiä myös siksi, että luottamus palvelujärjestelmään ja halu sen rahoittamiseen säilyy ja vahvistuu. Arviointiraportit antavat siihen keskusteluun faktapohjaa.