Koska korotettavat maksut ovat tulosidonnaisia, on arvioitu, että tehtävät muutokset kohdistuisivat erityisesti suhteellisen hyvätuloisiin palveluja käyttäviin asiakkaisiin. Pienituloisemmat maksavat tuloistaan pienemmän osuuden. Asiakkaan tietyt menot otetaan huomioon ennen maksun määräämistä.

Ympärivuorokautisten palvelujen kohdalla kaikkein pienituloisimpia suojaa vähimmäiskäyttövara. On arvioitu, että valtaosalla (noin 62 %) asiakkaista muutos ei lisäisi maksuja käyttövaran takia. Ympärivuorokautisissa palveluissa palvelu ja siitä perittävä maksu kattaa valtaosan asiakkaan tavanomaisista tarpeista ja arkielämän kustannuksista.

Kotona annettavissa palveluissa maksu määritetään tulorajojen (ns. suojaosuus) ylittävien tulojen perusteella. Kotona annettavissa palveluissa asiakkaiden kokonaismaksurasitus muodostuu erillisistä asiakasmaksuista, jolloin riskinä on maksujen kasautuminen. 

Sosiaalipalvelujen maksuissa ja terveydenhuollon tulosidonnaisissa maksuissa asiakkaita suojaa erityisesti hyvinvointialueiden lakisääteinen velvollisuus alentaa maksua tai jättää maksu perimättä, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista, joka on velvoittava näissä maksuissa. Terveydenhuollon tasasuuruisissa maksuissa asiakkaita suojaa maksukatto.

Maltillisen prosenttikorotuksen on arvioitu säilyttävän kotona annettavien palvelujen maksut kohtuullisina jatkossakin. On arvioitu, että kotona annettavissa palveluissa keskimäärin muutos kasvattaisi asiakkaiden maksuja noin 119 eurolla vuodessa ja mediaanimuutos olisi 84 euroa.