Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus rakentuvat yhteistyöllä – siksi niitä toimeenpannaan sote-uudistuksessa

Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat jo yli vuoden ajan kytkeytyneet yhteen enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Koronaepidemiassa on tarvittu ja tarvitaan yhä yhdessä tekemistä hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi.

Koska tilanne on ollut outo ja ennen kokematon, on ollut välttämätöntä hakea uusia keinoja ja ratkaisuja. Niitä on myös löydetty. Moni käytäntö on tullut jäädäkseen. Kriisi on osoittanut hyvin konkreettisesti, että olemme samassa veneessä ja että meitä kaikkia tarvitaan edistämään hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Laajemmin ajateltuna – osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa – jatkossa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla on työssä merkittävä rooli. Tämä nousi esiin jo sote-järjestämislain lausuntokierroksella ja sen perusteella tehdyissä muutoksissa. Kuntien ja hyvinvointialueiden rooleja on selkiytetty ja yhteistyörakenteita vahvistettu. Samoin järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitetty huomiota. 

Jaettu asiantuntijuus ja neuvottelut tukevat yhteistyötä

Hyvinvointialueiden ja kuntien on jaettava asiantuntemustaan puolin ja toisin. Tämä voi tapahtua kokoamalla ja jakamalla tietoa yhdessä, antamalla ja tarjoamalla koulutusta sekä vaikkapa sovittamalla yhteen kehittämis- ja tutkimushankkeita. 

Sote-järjestämislaissa on ehdotus neuvotteluista, joilla varmistettaisiin yhteistyö tulevaisuudessa kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Neuvottelut olisivat väylä antaa palautetta, asettaa tavoitteita ja tehdä kehittämistyötä yhdessä. Ennen kaikkea niiden avulla on tarkoitus saada yhteinen näkemys alueen ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi. Osalla alueista näitä käytäntöjä on jo olemassa. Nyt näitä hyviä malleja on tarpeen ottaa käyttöön koko Suomessa. 

Mihin työn painopiste olisi suunnattava? 

Sote-järjestämislaki tukee niitä rakenteita, joita tarvitaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Rakenteiden ohella tarvitaan totta kai myös sisällöllistä kehittämistä. Tämän työn tueksi valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, jossa se linjaa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toimia vuoteen 2030. Tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja turvata ihmisille kestävä hyvinvointi kaikissa elämänvaiheissa.

Suurin osa suomalaisista kokee voivansa hyvin. Monet mittaritkin kertovat tästä. Samanaikaisesti Suomessa on merkittäviä ongelmia. Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus eivät jakaudu ihmisille tasaisesti. Eroja on muun muassa eri väestöryhmien ja alueiden välillä. On huolestuttavaa, että esimerkiksi työikäisten ja iäkkäiden toimintakyvyn myönteinen kehitys on pysähtynyt. Kun iäkkäiden määrä kasvaa, samalla kasvavat myös paineet säilyttää yhä iäkkäämpien hyvä toimintakyky. Mielenterveysongelmien, lihavuuden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä päihteiden tuomat ongelmat näkyvät enenevästi yhteiskunnassa. Nämä ongelmat koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa Suomessa asuvista, ja ne vaikuttavat ihmisten opiskelu- ja työkykyyn sekä elämänhallintaan.

Ongelmia ei ratkaista yksinkertaisin toimenpitein tai vain sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä ja toimia, jotta moninaisiin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa. 

Ihmisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat sitä paremmalla tolalla, mitä paremmin onnistumme tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään. Lisäksi on välttämätöntä pystyä tarjoamaan ihmisille heidän tarpeisiinsa vastaavia palveluja. Niitä tarvitaan niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin erilaisessa kulttuuri ja vapaa-ajan toiminnassa. Olennaista on pitää mielessä koko ajan, että ihmisillä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua palveluihin. 

On tehtävä työtä myös lähiyhteisöissä. Esimerkiksi arkisten ympäristöjen on tuettava yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Myös erilaisten palvelujen avulla voidaan edistää ihmisten yhteisöllistä toimintaa ja ehkäistä ennalta ongelmien syntyä. 

Eriarvoisuuden kaventaminen on mitä suurimmassa määrin päätöksentekoa. Eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä tarvitaan koko maassa, myös alueellisesti ja paikallisesti. Päättäjillä on oltava riittävästi ja oikea-aikaista tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Heillä on oltava käytettävissään myös välineitä päätösten vaikutusten arvioimiseksi. 

Edellä kuvatut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten laajasti ja eri yhteiskunnan tasoilla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on mahdollista edistää. Ne myös osoittavat, kuinka monet tekijät ja toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. 

Valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi antaa suunnan. Sote-uudistus luo tarvittavia rakenteita hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiselle. Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää lisäksi käytännönläheistä toimintaa. Mikään ei tapahdu itsestään. Siksi tarvitsemme kaikkien osallistumista sekä pieniä ja suuria tekoja, jotta voimme elää hyvinvoivina ja terveinä turvallista huomista.

Johtaja Taru Koivisto
Sosiaali- ja terveysministeriö