Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisu on painava viesti
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea antoi tänään uusimman ratkaisunsa Suomea koskevaan järjestökanteluun, joka koski usean eri sosiaaliturvaetuuden sekä toimeentulotuen rahamääräistä tasoa vuosina 2015-2019. Ratkaisussaan komitea totesi vähimmäismääräiset perusturvaetuudet liian mataliksi kattaakseen etuudensaajan perustarpeet uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tavalla.
Komitea käyttää sosiaaliturvan tason riittävyyden arvioinnissa laskentakaavaa, jossa se tarkastelee yksittäisiä rahamääräisiä etuuksia suhteessa maan mediaanitulotasoon. Komitea katsoo sosiaaliturvan tason liian alhaiseksi, jos se jää alle 40 %:n mediaanitulosta.
Suomessa sosiaaliturva koostuu kokonaisuudesta, johon kuuluvat vähimmäis- ja perusturvaetuudet sekä ansiosidonnaiset etuudet. Lisäksi näitä täydentävät erilaiset kustannusten korvaukset kuten asumistuet, lääkekorvaukset ja lapsilisät. Esimerkiksi monet työmarkkinatuen saajat saavat myös asumistukea.
Yksittäisen sosiaaliturvaetuuden määrä ei siten välttämättä kerro ihmisen sosiaaliturvan kokonaistasosta, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tapa tarkastella yksittäisen etuuden rahamäärää irrallisena muista etuuksista on Suomen sosiaaliturvajärjestelmän rakenteen kannalta haastava. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että meillä on parannettavaa. Ihmisoikeuselimiltä, samoin kuin useilta järjestöiltä, saadut huomiot ovat tärkeitä ja ne on syytä ottaa vakavasti. Tämäkin ratkaisu kannustaa meitä jatkuvaan ja pitkäjänteiseen sosiaaliturvajärjestelmämme arviointiin ja kehittämiseen.
Nykyinen hallitus on tehnyt parannuksia useisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Vuosittaisten indeksikorotusten lisäksi kuluneella hallituskaudella on tehty tasokorotuksia perusturvaetuuksiin ja pienimpiin eläkkeisiin. Esimerkiksi takuueläkkeen taso on noussut hallituskauden aikana yli 130 eurolla. Hallitus on myös reagoinut nouseviin hintoihin monin täsmätoimin. Esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksiin tehtiin kesken viime vuotta ylimääräinen indeksikorotus, on päätetty toimista isojen sähkölaskujen kompensoimiseksi sekä lapsiperheiden ylimääräiset etuuskorotukset ovat hieman helpottaneet ihmisten toimeentuloa elinkustannusten noustessa.
Sosiaaliturvajärjestelmän jatkuva kehittäminen on merkityksellistä myös eriarvoisuuden vähenemisen näkökulmasta. Ihmisarvoisen elämän turvaava kattava sosiaaliturva on yksi hyvinvointivaltiomme kulmakivistä. Toimiva sosiaaliturvajärjestelmä tarkoittaa, että pidämme huolta jokaisesta. Me kaikki myös olemme eri elämänvaiheissa eri painotuksella saajien ja maksajien roolissa. Kyse on toisaalta Suomelle asetusta velvollisuudesta, joka pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Oikeudellisten velvoitteiden lisäksi sosiaaliturvassa on kuitenkin kyse myös arvovalinnasta.
Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on keskeinen tavoite, joka on ohjannut hallituksen päätöksentekoa. Maailman kriisien keskellä tavoite köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä on entistä haastavampi saavuttaa, mutta toisaalta sen saavuttaminen on yhä tärkeämpää.
Suomi on asettanut tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Toimintasuunnitelma kokoaa yhteen tietoa köyhyyden vähentämisen toimenpiteistä ja korostaa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistä laaja-alaisena poikkihallinnollisena teemana.
Toimintasuunnitelmassa nostetaan esille tarve kehittää sosiaaliturvajärjestelmää, huomioida lasten ja perheiden näkökulma etuusjärjestelmän uudistamisessa sekä eläkeläisköyhyyden vähentäminen.
On hyvä huomata, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä ei ole koskaan ollut ajatuksena, että pelkkä rahaetuus yhteiskunnalta olisi riittävä sosiaaliturvan muoto. Sen sijaan järjestelmä on rakennettu niin, että rahamääräisten etuuksien lisäksi ihmisille tarjotaan hänen tilanteeseensa sopivia palveluja.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on joka tapauksessa muun muassa työn murroksesta ja väestön ikääntymisestä aiheutuvien haasteiden edessä. Tämän vuoksi pidän käynnissä olevaa sosiaaliturvauudistusta tärkeänä tulevaisuuden hyvinvointivaltion rakentamisessa. Sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä tarkastellaan myös uudistuksen lainsäädännöllisiä reunaehtoja sosiaalisten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä on paljon hyvää. Järjestelmä on rakennettu siten, että se pystyisi vastaamaan mahdollisimman hyvin yksittäisen ihmisen avun tarpeeseen huomioimalla ihmisen yksilöllisen tilanteen. Kun etuuksia ja palveluja on kohdennettu erilaisiin yksilöllisiin tilanteisiin, järjestelmä on kuitenkin muodostunut paikoin kohtuuttoman monimutkaiseksi. Byrokratiaviidakko voi itsessään lannistaa ja estää haavoittuvassa asemassa olevaa tai vaikeassa elämäntilanteessa painivaa ihmistä saamasta tukea, jota tarvitsee ja johon on oikeutettu.
Parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea ehdottaa juuri valmistuneessa välimietinnössään muun muassa nykyisten perusturvaetuuksien yhtenäistämistä ja yhdistämistä yhdeksi perusturvaetuudeksi. Tämä on osaltaan kannatettava askel kohti oikeudenmukaista, erilaisissa tilanteissa joustavaa ja nykyistä selkeämpää tulevaisuuden sosiaaliturvaa.
Sosiaali- ja terveysministeriölle on tärkeää käydä keskustelua kansalaisjärjestöjen sekä sidosryhmien kanssa ja kuulla heidän näkemyksiään. Viime vuonna järjestimme pyöreän pöydän keskustelutilaisuuksia muun muassa köyhyyden vähentämisestä sekä sosiaaliturvasta ihmisoikeutena. Saimme tilaisuuksissa paljon arvokkaita huomioita ja ratkaisuehdotuksia, jotka on tärkeää huomioida sosiaaliturvaa uudistettaessa sen varmistamiseksi, että myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat tulevat kuulluksi ja huomioiduksi päätöksenteossa.
Hanna Sarkkinen
sosiaali- ja terveysministeri