Saamelaisten itsemurhien ehkäisyyn lisää työkaluja – poliittista tahtoa, tietoisuutta ja osaamista tarvitaan lisää

Sosiaali- ja terveysministeriö 31.1.2019 13.54
Tiedote 15/2019

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa asuvien saamelaisten itsemurhien vähentämiseksi on entistä enemmän keinoja. Niiden käyttöönotto vaatii kuitenkin lisää rahoitusta, osaavia auttajia ja tietoa saamelaisten kohonneen itsemurhariskin taustatekijöistä. Tämä kaikki edellyttää lisää poliittista tahtoa.

Saamelaisneuvoston yhteistyön tuloksena on saatu aikaan Pohjoismaissa asuvien saamelaisten itsemurhien ehkäisysuunnitelma. Suunnitelmassa keskitytään niihin isoihin haasteisiin, joihin saamelaiset törmäävät pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kulttuuristen ja identiteettiin liittyvien paineiden puristuksessa. Suunnitelma tukee itsemurhien kansallista ehkäisytyötä kaikissa kolmessa Pohjoismaassa.

”Meillä on nyt yhteispohjoismainen strateginen suunnitelma siitä, miten saamelaisten itsemurhia voidaan ehkäistä. Nyt on siirryttävä nopeasti käytännön työhön, ja kohdattava itsemurhaa hautovat ihmiset. Käytössä on jo hyviä työkaluja ja käytäntöjä tähän työhön, mutta niitä täytyy levittää entistä laajemmalle. Esimerkiksi Ylä-Lapissa on saatu hyviä kokemuksia kanadalaisesta itsemurhien ehkäisyyn painottuvasta ASIST-koulutuksesta. Sen avulla toteutettiin Ylä-Lapissa itsemurhien ehkäisyn koulutusta osana Hyvät käytännöt pysyvää käyttöön -kärkihanketta vuosina
2017-2018”, sanoo sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila.

Itsemurhien taustalla olevista tekijöistä tarvitaan lisää tietoa

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa saamelaisväestön itsemurhien määrä suhteessa väestömäärään on paikallisten arvioiden mukaan iso. Tilastotietoja on vaikea saada, sillä etnisen taustan tilastointi on laitonta Pohjoismaissa. Saamelaisyhteisöjen arvioiden mukaan suurin riskiryhmä ovat nuoret ja keski-ikäiset miehet. Näistä hyvin harva hakee ongelmiinsa ajoissa apua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Tästä syystä itsemurhien ehkäisysuunnitelmassa yksi strateginen painopiste on miesten hyvinvointi. 

Saamelaisten pääsy tasaveroisesti terveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin on olennaista itsemurhien ehkäisemiseksi.

Itsemurhien ehkäisysuunnitelman tarkoitus on tukea saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja varmistaa, että saamelaisilla on todellinen mahdollisuus päästä vaikuttamaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Samalla tuetaan saamelaisten kulttuurista identiteettiä, mahdollisuutta harjoittaa perinteisiä elinkeinoja ja oikeutta omaan äidinkieleen.

Suunnitelman laatimiseen osallistuneet pitävät tärkeänä, että itsemurhien ehkäisyssä otetaan huomioon erilaiset riskitekijät. Näistä tarvitaan myös lisää tutkimustietoa. Esimerkiksi saamelaisten historiaan liittyviä valtaväestöön yhdenmukaistamisesta syntyneitä traumoja on toistaiseksi käsitelty liian vähän. Samoin liian vähälle huomiolle ovat jääneet saamelaisten seksuaalisen ja muun väkivallan kokemukset ja syyt, jotka johtavat väkivallan tekoon.

Itsemurhien ehkäisysuunnitelman lähtökohtia on myös vähentää saamelaisten etnistä syrjintää ja lisätä erilaisuuden hyväksyntää. Tämä koskee esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä, joiden keskuudessa itsemurhariski on keskimääräistä suurempi.

Suunnitelmassa painotetaan myös sitä, että saamelaiset tarvitsevat enemmän saamelaisia auttamaan itsemurhien ehkäisyssä. Tavoite on saada saamelaisia tekemään itsemurhien ehkäisytyötä sekä ruohonjuuritasolla että saamelaisten virallisissa instituutioissa ja organisaatioissa.

Koska saamelaisia on neljässä maassa (Suomi, Ruotsi, Norja, Venäjä), itsemurhien ehkäisytyötä on tehtävä yli rajojen. Koska resurssit ovat rajalliset, on varmistettava, että ne parhaat tavat toimia menevät myös rajojen yli. Yhteistyö koskee niin koulutusta, palveluja kuin tilastointia.

Pienessä yhteisössä itsemurha on aina iso asia

”Tarvitsemme enemmän rohkeutta ottaa itsemurha-ajatukset puheeksi. Tähän tarvitaan koulutusta ja osaamista. Itsetuhoisten ajatusten puheeksi ottaminen on tärkeää eikä asian esille ottamista pidä pelätä. Mikäli itsemurha-ajatuksia on, niihin pääsee käsiksi”, sanoo lääkäri Heidi Eriksen Utsjoelta.

Eriksenin mukaan Suomessa saamelaisten itsemurhariskeihin on puututtu valitettavan myöhään, vaikka tiedossa on ollut jo pitkään, että kantaväestössäkin itsemurhia tehdään enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. 

”Ero isojen kaupunkien ja pienten yhteisöjen välillä on merkittävä. Yksi itsemurha pienessä yhteisössä on aina erittäin iso asia ja se vaikuttaa koko yhteisöön. Itsemurha saattaa toimia myös mallina muille, joilla on itsetuhoisia ajatuksia. Esimerkiksi saman suvun jäsenten lyhyen ajan sisällä tekemät itsemurhat pienissä yhteisöissä ovat valitettavan yleisiä”, Eriksen kertoo

Umeån yliopiston professori Lars Jacobsson toivoo lisää laadullista tietoa itsemurhien riskitekijöistä. Hän korostaa, että itsemurhalla on monta puolta: se voi olla henkilökohtainen pako masennuksesta, poliittinen protesti tai tarkoitettu rangaistukseksi jostakin. Tutkimuksessa pitäisi keskittyä siihen, mikä on itsemurhan takana oleva ihmisen suurin motiivi. Silloin päästäisiin puuttumaan niihin syihin, jotka vaivaavat yksittäistä ihmistä ja saavat hänet ajattelemaan, suunnittelemaan ja pahimmillaan toteuttamaan itsemurhan.

”Tarvitsemme tietoa siitä, mitä ajatuksia itsemurhaa hautovilla ihmisillä on. Ajattelu on yleistä eikä se ole vielä vaarallista, mutta itsemurhan suunnittelu on jo vaarallista. Itsemurhien ehkäisysuunnitelma yksin ei riitä, ellei samalla sovita konkreettisesti siitä, kuka on vastuussa mistäkin tekemisestä ja toimista. Täytyy löytyä vastuutaho, joka tekee käytännön työtä”, Jacobsson muistuttaa.

Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja poliittisten päättäjien herättelyä. Seminaarissa käydyn paneelikeskustelun kiteyttää oivallisesti tutkija Anne Silviken Norjasta. 

”Itsemurhien ehkäisy kuuluu ihan kaikille, meistä jokaiselle”, Silviken muistuttaa.

Inarissa on meneillään 30.1.–1.2.2019. kansainvälisen arktisten alueiden alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn keskittyvä seminaari. Siihen osallistuvat eri maiden asiantuntijat, tutkijat ja alkuperäiskansojen edustajat vaihtavat kokemuksiaan itsemurhien ehkäisytyöstä ja sen tuloksista. Seminaari on osa Suomen puheenjohtajuutta Arktisessa neuvostossa vuosina 2017-2019.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Meri Larivaara, p. 02951 63634, etunimi.sukunimi(at)stm.fi

Lisätietoja Arktisen neuvoston työstä itsemurhien ehkäisemiseksi: