Lapsi- ja perhepalveluiden muutoksen suunta on oikea
Kuntien lapsi- ja perhepalveluissa on kipuiltu 1990-luvulta lähtien ehkäisevien palveluiden heikentymisen ja korjaavien palveluiden tarpeen kasvun kanssa. Lapset ja perheet eivät ole saaneet sopivaa tukea oikeaan aikaan.
Ongelmat ovat kasautuneet, eivätkä hajanaiset palvelut ole kyenneet estämään eriarvoistumista, vaan pikemminkin myötävaikuttaneet siihen. Myös oppimisessa eriarvoisuus sekä vanhempien sosiaalisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvanut.
LAPE-muutosohjelman ja muiden toimien tukemana suunta on parempaan. Varhainen tuki on vahvistumassa, ja matalan kynnyksen palveluita kootaan yhteen perhekeskuksiksi. Tukea, kuten kotipalvelua, perhetyötä sekä vanhemmuuden tukea tuodaan lasten ja perheiden arkeen, kotiin, kouluun ja varhaiskasvatukseen. Nuorisotyötä tuodaan kouluun. Koulun yhteisöllisyys ja lasten osallisuus vahvistuvat.
Sote- ja sivistyspalvelut tukemaan toisiaan
Hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa -ajattelu sitoo yhteen sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen tavoitteet yhteisen lapsen ja perheen tueksi. Peruskoulu ei pysty yksin tasaamaan oppimiseroja, jos ei pulmatilanteissa kyetä helpottamaan myös lapsen vanhempien taakkoja.
Lasten ja nuorten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen edellyttää sote-palveluiden tiivistä yhteyttä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, toisen asteen oppilaitosten, nuorisotyön, kirjaston ja kulttuurin kanssa.
Kiinnostus lapsenoikeusperustaiseen hallintoon ja päätöksentekoon, lapsivaikutusten arviointiin, lapsibudjetointiin sekä verkostojohtamiseen on ollut maakuntien hanketyössä vahvaa. Lapsiystävällisen maakunnan ohjeistamisessa olimme lähtökuopissa, mutta uudistuksen viivästyminen ja kariutuminen hidastivat kehitystyötä.
Kun sote-valmistelu jatkuu, on lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvan päätöksenteon välineet otettava uudelleen esille. Muutosvauhdin sekä suunnan vakauden ratkaisevat paikalliset sivistystoimen ja sote-palveluiden johto sekä päättäjät, tuleva hallitus linjauksillaan mutta myös ammattilaisia kouluttavat oppilaitokset, jotka vaikuttavat siihen, miten tulevat ammattilaiset osaavat tehdä yhdessä kohdata ja osallistaa lapsen, nuoren ja perheen.
Kyse ei ole siis pelkästään rahan tai henkilöstön tarpeesta, vaan myös uudesta lapsi- ja perhelähtöisestä toimintakulttuurista sekä verkostojohtamisesta, joka kokoaa kaikki toimijat, yhteiset resurssit ja yhteisen tilannekuvan saman lapsen ja perheen ympärille.
Muutosta on johdettava yli hallintorajojen
Muutosta pitää johtaa rajat ylittävään suuntaan. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden julkisista resursseista noin 80 prosenttia on sivistystoimessa ja noin 20 prosenttia sosiaali- ja terveystoimessa.
Jos hallinnonaloja ja ammattikuntia ei pystytä jättämään taustalle ja ottamaan lasta ja perhettä keskiöön, muutos hidastuu ja taantuu.
Merkkejä varhaisen tuen vahvistumisesta on jo monia, mutta esimerkiksi lastensuojelutarpeen tai lastenpsykiatrian lähetteiden väheneminen ei vielä näy tilastoissa. Yksittäisistä johdonmukaisesti palveluitaan lapsi- ja perhelähtöisiksi uudistaneista kunnista tuloksia korjaavien palveluiden menojen vähenemisestä jo on.
Joka tapauksessa työ on vasta alussa. Asiakastasolla muutokset näkyvät vasta pisteittäisesti. Olen-naista on kuitenkin se, että jokaisen maakunnan alueella muutostahto on viritetty, ammattilaisten sitoutuminen muutokseen on vahva, halu oppia toisilta ja vertailla ratkaisuja on vahvistunut. Sivistystoimen ja soten yhteistyön tarve tunnistetaan laajasti. Pirstaloituneen palvelujärjestelmän ongelmat ymmärretään.
Vanhasta pois oppiminen ja uuden kokonaisvaltaisen johtamisajattelun omaksuminen vie kuitenkin aikaa. Siksi muutosta on välttämätöntä tukea myös uuden hallituksen aikana ja osana tulevaa lapsistrategiaa. Maaliskuussa startannut johdon valmennus – LAPE-akatemia – antaa muutokselle koko Suomessa nyt hyvää vauhtia.
Maria Kaisa Aula
Hankejohtaja
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma
Sosiaali- ja terveysministeriö