Eläkkeiden yhdistäminen on mahdollista, mutta vaikeaa
Keskustelussa kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä esiintyy virheellisiä käsityksiä siitä, miten Suomen eläkejärjestelmä toimii. Siksi on hyvä palauttaa mieliin muutama perusasia.
Suomalaisessa eläkejärjestelmässä työeläke on ensisijainen. Eläketurvan perusta muodostuu työuraan ja ansioihin perustuvasta työeläkkeestä. Jos työeläke jää pieneksi, sitä täydentää kansaneläke. Kansaneläke määräytyy Suomessa asutun ajan perusteella: mitä pidempään Suomessa on asunut työikäisenä, sitä suurempi kansaneläke voi olla. Jos Suomessa asuttu aika on lyhyt, myös kansaneläke jää pieneksi.
Eläketurvaa täydentää takuueläke. Sen tarkoitus on varmistaa vähimmäistulo tilanteissa, joissa työeläke ja kansaneläke jäävät yhteensä pieniksi esimerkiksi katkonaisen työuran tai lyhyen Suomessa asutun ajan vuoksi. Toisin kuin kansaneläkettä, takuueläkettä ei suhteuteta Suomessa asuttuun aikaan. Takuueläke otettiin käyttöön eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi.
Nykyinen järjestelmä ei syntynyt kerralla, vaan sitä on rakennettu vaiheittain yhteiskunnan muutosten mukana.
Kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen muutti inkeriläisiä paluumuuttajia, osa heistä oli jo eläkeiässä. Neuvostoliitosta maksettujen eläkkeiden ostovoima Suomessa oli hyvin heikko. Tämän vuoksi heidän toimeentulonsa turvaamiseksi luotiin maahanmuuttajan erityistuki. Tuki täydensi tai korvasi puuttuvaa eläkettä.
2000-luvulla tehtiin suurempi uudistus, kun kansaneläkejärjestelmää täydennettiin takuueläkkeellä. Samalla maahanmuuttajan erityistuki poistui ja sen rooli korvautui takuueläkkeellä.
Peruseläkkeisiin tehtiin muutoksia myös kuluneella hallituskaudella. Takuueläkettä on aina maksettu vain Suomessa vakinaisesti asuvalle. Kansaneläkettä on sen sijaan voitu tietyissä tilanteissa maksaa myös ulkomaille, esimerkiksi EU-alueelle muuttaneelle. Viimeisimmän muutoksen jälkeen kansaneläke on tarkoitettu vain Suomessa vakinaisesti asuville, ja sen maksaminen päättyy, jos henkilö muuttaa vakinaisesti ulkomaille.
Nykytilanne herättää myös kysymyksen siitä, tarvitaanko Suomessa kahta vähimmäiseläkettä, kansaneläkettä ja takuueläkettä. Sosiaaliturvan selkeyden kannalta voisi olla houkuttelevaa yhdistää ne yhdeksi etuudeksi.
Yhdistäminen ei kuitenkaan olisi yksinkertaista. Kansaneläke ja takuueläke perustuvat eri logiikkaan, ja muutokset vaatisivat laajoja selvityksiä sekä poliittisia linjauksia. Lisäksi olisi ratkaistava, miten mahdolliset muutokset vaikuttaisivat jo maksussa oleviin eläkkeisiin. Eläkkeitä maksetaan usein hyvin pitkään, ja ehtojen tai tason muuttaminen voi olla vaikeaa ihmisille, joilla ei enää pitkään eläkkeellä oltuaan ole realistisia mahdollisuuksia muuttaa tilannettaan.
Keskustelussa on lopuksi hyvä muistaa yksi peruslähtökohta. Suomen perustuslaki turvaa kaikille maassa laillisesti oleskeleville toimeentulon. Jos ensisijaiset etuudet eivät siihen riitä, jokaisella on oikeus vähintään toimeentulotukeen.
Liisa Siika-aho
Kirjoittaja on sosiaaliturva- ja vakuutusosaston osastopäällikkö sosiaali- ja terveysministeriössä