Edelläkävijämaiden oppeja Suomen hyvinvointitalouden ohjausmallille
THL:n kehittämishankkeessa laaditaan Suomelle ehdotusta hyvinvointitalouden ohjausmalliksi, joka vahvistaisi hyvinvointilähtöistä politiikantekoa Suomessa. THL:n ja OECD:n WISE-keskuksen 21.–22.11.2023 järjestämä työpaja kokosi yhteen virkamiehiä hyvinvointitalouden edelläkävijämaista pohtimaan hallinnon käytäntöjen toimivuutta ja juurruttamista. Samalla se tarjosi oppeja Suomelle oman ohjausmallin kehittämiseksi.
Hyvinvointitaloudessa on kyse siitä, että päätöksenteossa huomioidaan nykyistä tasapainoisemmin ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ja kestävyysulottuvuuksien välinen vastavuoroinen suhde. Tavoitteena on ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin turvaaminen samalla kun huomioimme tulevien sukupolvien mahdollisuudet kestävään hyvinvointiin. THL:n hankkeessa kehitetään yhteistyössä ministeriöiden ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa ehdotus siitä, miten päätöksentekoa voidaan parantaa hyödyntämällä tehokkaammin hyvinvointitalouden näkökulmasta tuotettua tietoa.
Maailmalla on jo monia vaikuttavia käytäntöjä, joilla hyvinvointitalous ja hyvinvointilähtöisyys on tuotu osaksi kansallista päätöksentekoa. THL:n järjestämä työpaja kokosi Pariisiin virkamiesedustajia Ruotsista, Islannista, Alankomaista, Italiasta, Skotlannista, Walesista, Uudesta-Seelannista, Kanadasta ja Irlannista keskustelemaan kansallisten toimintatapojen käytännön kokemuksista ja mahdollisista kehityssuunnista. Suomen hallinnon edustajana kansainvälisiä oppeja kuulemassa ja hyvinvointilähtöisyyden edistämisen kansallisia suunnitelmia esittelemässä oli valtioneuvoston kanslian strategiaosaston johtava asiantuntija Ilpo Airio.
”This is just about good policy making” -toteamus toistui puheenvuoroissa
Osallistujien mukaan työpaja auttoi hahmottamaan oman maan käytäntöjä, ja suhteuttaminen muihin maihin kirkasti näkemystä oman maan lähestymistavan vahvuuksista ja heikkouksista. Mailla on paljon yhteistä ja samankaltaisia haasteita.
Yksi mietityttävistä aiheista oli jatkuvuuden ylläpitäminen poliittisten asetelmien muuttuessa. Maiden joukossa oli monia esimerkkejä parlamentaarisesta sitoutumisesta hyvinvointitalouden toimintaperiaatteisiin. Ohjausmalli voidaan muotoilla niin, että se mahdollistaa poliittisten painopisteiden muuttumisen samalla kun laaja-alaisen hyvinvoinnin ja kestävyyden huomioiminen jatkuu pitkäjänteisesti.
Parlamentaarisen tuen ohella ohjausmalleja on juurrutettu myös vahvemmin keinoin. Esimerkiksi Walesissa lainsäädäntö määrää julkisia toimijoita keskittymään päätöksenteossaan ennaltaehkäisyyn, pitkän aikavälin vaikutuksiin ja hallinnonrajat ylittävään yhteistyöhön. Toimintatapojen määrittelyn lisäksi toinen lähestymistapa on ollut määrätä vastuurooleja eri toimijoille, millä varmistetaan hyvinvointitiedon kulkeutuminen päätöksentekoon.
Hyvinvointilähtöisessä lähestymistavassa onkin yksinkertaisimmillaan kyse hyvien päätöksentekokäytäntöjen noudattamisesta – poliittisia kysymyksiä lähestytään kokonaisvaltaisesti, kauaskatseisesti, pitkäjänteisesti, näyttöön perustuen sekä toimijoita ja tavoitteita yhteen integroiden. Hyvinvointitalousnäkökulman tuominen hallinnon prosesseihin voi herättää vastustusta, jos sen tuoma lisäarvo ei ole selkeä. Parhaimmillaan hyvinvointitalousnäkökulma auttaa virkamiehiä ja päätöksentekijöitä tekemään työnsä entistä paremmin ja tehokkaammassa ministeriörajat ylittävässä yhteistyössä.
Yksi tapa, jolla hyvinvointilähtöisyys on muuttanut päätöksentekoa, on pitkän aikavälin vaikutusten huomioimisen aseman vahvistuminen. Walesissa tätä tuetaan erityisen vahvasti lainsäädännöllä. Siellä tulevien sukupolvien komissaari auttaa julkisia toimijoita, mukaan lukien hallitusta, miettimään toimiensa laajoja hyvinvointivaikutuksia yli kymmenen vuoden aikaperspektiivillä.
Hyvinvointitalous on osa budjettiprosessia monessa maassa
Hyvinvointitietoa hyödynnetään kansallisella tasolla laajasti kaikilla ohjauksen saroilla strategisesta ohjauksesta normiohjaukseen. Useissa maissa hyvinvointitieto on liitetty osaksi resurssiohjausta ja sen ydintä eli budjettiprosessia. Esimerkiksi Italiassa kansallinen tilastoviranomainen tuottaa valtiovarainministeriön talousarvioesityksen liitteeksi seuranta- ja ennusteraportin tasavertaisen ja kestävän hyvinvoinnin kehityksestä indikaattorien valossa. Käytäntö laajentaa talouskeskustelun näkökulmia ja oikea-aikaisesti tuotettu tieto mahdollistaa laadukkaan päätöksenteon.
Islannissa sosiaalista, ekologista ja taloudellista hyvinvointia koskeva indikaattoritieto on osa vuosittaista viiden vuoden finanssipoliittista strategiaa. Jokaisen ministerin on budjettilain nojalla perehdyttävä kuvaamaan, miten oman vastuualueen politiikkatoimet edistävät hallituskaudelle sovittuja hyvinvointitavoitteita. Uudessa-Seelannissa julkista taloutta koskeva laki velvoittaa hallitukset asettamaan vuosittain joukon hyvinvointitavoitteita, ja selittämään miten niihin liitetyt toimet tukevat hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Tarkastelu kattaa taloudellisten, sosiaalisten ja luonnon pääomavarantojen kehitysnäkymät.
Hyvinvointitiedon liittäminen budjettiprosessiin nähtiin työpajassa keinona vahvistaa tiedon ohjausvaikutusta. Pelkkä hyvinvoinnin menneestä ja tulevasta kehityksestä informoiminen ei tuota hyvinvointivaikutuksia, ellei tietoa ole suunniteltu ohjaamaan talouspoliittisia päätöksiä.
Suomi sai edelläkävijöiltä vinkkejä ohjausmallin kehitystyöhön
Kaikilla hyvinvointitaloutta harjoittavilla mailla on ollut yksilölliset lähtökohdat oman ohjausmallinsa kehittämiseen, ja ne ovat myös kehittyneet eri tahtiin. Vertailu niiden välillä oli työpajan osallistujista aluksi jopa haastavaa. Suomessa kansallisen ohjausmallin ehdotuksen laatiminen on osoitettu tutkimuslaitoksen tehtäväksi, ja työssä painottuvat ohjausvaikutuksen merkitys ja ehdotuksen rakentuminen olemassa olevien hallinnon prosessien varaan. Tätä pidettiin erittäin järkevänä lähestymistapana.
Usein toistunut ohjenuora oli miettiä, mitä ohjausmalli pyrkii korjaamaan ja mikä sen lisäarvo on: parempi koordinaatio ministeriöiden hankkeiden välillä, kustannusvaikuttavuuden parantaminen, pitkän aikavälin kestävyysajattelun tuominen päätöksentekoon vai jokin muu?
Toinen keskeinen oppi oli jo ohjausmalliehdotuksen suunnitteluvaiheessa huomioida, miten malli voisi muuttua ja kehittyä käytännössä. Vaiheittaisen käyttöönoton suunnittelu ja mallin yhteiskehittäminen mahdollisten käytännön soveltajien kanssa tukevat sitä, että malli vakiintuu käytäntöön, palvelee soveltajiaan ja toimii hyvinvointi- ja kestävyysongelmia tarkoituksenmukaisesti ratkovasti. Muiden maiden käytännöistä oppiminen on tärkeää, mutta mallin on menestyäkseen oltava kansalliseen kontekstiin sopiva.
Uusi tiedonvaihtoalusta hyvinvointitiedon tuottamisen ja soveltamisen tueksi
Hyvinvoinnin mittaamista ja politiikkakäytäntöjä koskevan kansainvälisen tiedonvaihdon tukemiseksi OECD:n WISE-keskus julkaisi Knowledge Exchange Platform on Well-being Metrics and Policy Practice (KEP) -alustan. Julkaisutilaisuus pidettiin työpajan yhteydessä, ja siellä kuultiin puheenvuorot rahoittajamaiden edustajilta ja OECD:n pääsihteeriltä. Suomen puheenvuoron piti STM:n kansliapäällikkö Veli-Mikko Niemi. Julkaisutilaisuus päättyi asiantuntijapaneelin keskusteluun, jossa käsiteltiin hyvinvointipoliittisten käytäntöjen täytäntöönpanon haasteita ja saavutuksia sekä vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Asiantuntijapaneelissa Suomea edusti THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, joka korosti eriarvoisuuden ja huono-osaisten ryhmien huomioon ottamista hyvinvointitalouden kehittämisessä.
OECD:n KEP-alustan puitteissa tullaan jatkossa järjestämään myös Knowledge Exchange -työpajoja, joissa jaetaan maiden välisiä kokemuksia ja ratkaisuja hyvinvointilähtöisten mittarien ja ohjauskeinojen kehittämisestä sekä niiden poliittisesta soveltamisesta. Hyvinvointitalouden ensiaskeleita ottaessa Suomen kannattaa hyödyntää tiedonvaihtoalustaa ja käyttää vaikutusvaltaansa siihen, mitä kysymyksiä KEP-alustalla ja Knowledge Exchange -työpajoissa tullaan jatkossa käsittelemään.
Saija Iivonen, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Satu Korhonen, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Ilpo Airio, johtava asiantuntija, valtioneuvoston kanslia (VNK)
Riikka Pellikka, erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysministeriö (STM)
THL:n hanketta (2022–2024) rahoittaa EU:n elpymis- ja palautumistukiväline (RRF) osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa.
Lisätietoa:
THL:n hyvinvointitalous-hankkeen verkkosivut Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
The Knowledge Exchange Platform on Well-being Metrics and Policy Practice (KEP) -verkkosivutLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
OECD:n WISE-keskuksen verkkosivusto (Centre on Well-being, Inclusion, Sustainability and Equal Opportunity)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä