Kehitysmaiden köyhyyttä poistetaan pala palalta

Kestävällä kehityksellä on monta ulottuvuutta. Kyse ei ole vain ekologisuudesta, vaan kehityksen tulee olla kestävää myös sosiaalisesti ja taloudellisesti. Suomi osallistuu YK:n kestävän kehityksen konferenssiin kesäkuussa Brasiliassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne Eriksson toteaa, että Rio+20 -konferenssin tavoitteena on päästä eroon luonnonvarojen tuhlaamisesta, yksisukupolvisesta ajattelusta ja kulkemaan kohti oikeudenmukaista ja kohtuullista maailmaa.

"Ihmisten toimintaa ja sen vaikutuksia on arvioitava yhtä aikaa ekologisella, sosiaalisella ja taloudellisella ulottuvuudella, sillä ne limittyvät tiiviisti toisiinsa."

YK:n konferenssin tarkoituksena on saada eri maiden poliittinen johto sitoutumaan kestävään kehitykseen. Tarkoituksena on myös arvioida tähänastista toimintaa ja puuttua uusiin haasteisiin. Näkökulman on oltava maailmanlaajuinen.

"Kestävän kehityksen ongelmia ei voida ratkaista, jos ei puhuta kulutuksen epätasaisesta jakautumisesta. Tällä hetkellä osa ihmisistä kuluttaa aivan liikaa, kun toisille jää vain murusia.  Ongelma on siinä, miten rikkaat maat suostuvat kuluttamaan vähemmän", sanoo Eriksson.

Rio+20-konferenssissa yhtenä pääteemana on vihreä talous. Se tarkoittaa muun muassa talouskasvua, joka perustuu voimavarojen ja teknologian tehokkaaseen käyttöön. Vaikka talous kasvaa, käytetään mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja vähennetään saastumista.

Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta konferenssissa olennaisinta on sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen.

"Tavoitteemme liittyvät köyhyyden poistamiseen. Voidaan lähteä siitä, että kaikille taataan puhdas vesi ja sanitaatio, opiskelumahdollisuus, ihmisarvoinen työ, sosiaaliturva ja terveydenhoito. Hyvinvointia rakennetaan pala palalta", Eriksson toteaa.

Pohjoismaat ovat lisäksi valmistelleet konferenssiin yhteisesti seminaaria, joka keskittyy hyvinvointiin ja sukupuolten tasa-arvoon.

Köyhyyden maailmanlaajuinen poistaminen ei ole yksinkertaista, mutta oppia voidaan ottaa esimerkiksi sodanjälkeisestä Suomesta. Nyt Suomi on yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä maista, vaikka lähtökohdat olivat erittäin karut.

Anne Erikssonin mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli on hyvä apuväline, joskaan se ei suoraan sovellu köyhien maiden ongelmien ratkaisuun. Mallista voi kuitenkin ammentaa hyviä periaatteita ja soveltaa niitä kunkin maan omaan kulttuuriin.

Yksi asia on kuitenkin Erikssonin mukaan selvä: köyhyyttä ei poisteta väliaikaisilla, ulkoapäin ohjatuilla ohjelmilla.

"Kehitysmaiden köyhyyttä ei voi poistaa köyhyysohjelmilla. Emme me voi vain viedä toimintatapojamme köyhiin maihin ja sanoa, että näin ne asiat ratkeavat. Muutosten pitää lähteä maiden sisältä. Pitää luoda valtiollisia rakenteita, joilla köyhyys poistetaan", Eriksson painottaa.

Eriksson korostaa, että myös sosiaali- ja terveysministeriön pitää tarkastella köyhyysongelmaa laajemmin kuin kansallisesti. Rion konferenssi on hänen mielestään tähän hyvä paikka, sillä se tarjoaa maailmanlaajuisen foorumin luonnonvaroista, hyvinvoinnista ja maapallon kestävyydestä keskustelemiselle.

Vaikka Suomessa perusasiat tuntuvat olevan suhteellisen hyvin, voimme myös oppia muilta jotain uutta.

"Uusiin hyviin ajattelutapoihin voi törmätä yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi etiikka, käsitys ihmisarvosta ja suhtautuminen vanhuksiin vaihtelevat maasta toiseen. Se ei liity varallisuuteen."

Erikssonin mukaan monet ajattelevat, että Rion konferenssi on vain ympäristö- tai kehitysyhteistyökokous. Aiheet ovat kuitenkin paljon laajempia. Olennaista on Erikssonin mukaan globaali ajattelutapa.

"Kestävää kehitystä ei voida luoda ilman demokratiaa ja toimivaa yhteiskuntajärjestelmää. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen on monissa maissa vielä pitkän matkan päässä. Näitä asioita ei ratkaista paikallisesti, vaan tarvitaan globaalia yhteistyötä", Eriksson toteaa.