Vahvistetaan lasten ja nuorten mielen hyvinvointia

Lasten ja nuorten mielenterveys on keskeinen tekijä väestön hyvinvoinnissa, koulutusjärjestelmän toimivuudessa, työelämään kiinnittymisessä ja yhteiskunnan pitkän aikavälin kestävyydessä.

Mielenterveyttä vahvistetaan arjen kasvu- ja elinympäristöissä, kuten kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa, harrastuksissa, digitaalisissa yhteisöissä sekä elämän siirtymävaiheissa kohti itsenäistä aikuisuutta ja työelämää. Keskeisiä suojaavia tekijöitä ovat tunteiden säätelytaidot, turvalliset ihmissuhteet, osallisuuden kokemus, arjen tasapaino sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöön.

Tutkimusnäyttö osoittaa, että ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki on erityisen vaikuttavaa, kun se toteutuu arjessa ja osana yhteen sovitettuja palvelukokonaisuuksia.

Vaikka suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, tutkimus- ja rekisteritiedot osoittavat mielenterveyden haasteiden lisääntymistä tietyissä ryhmissä. Kehitykseen vaikuttavat yksilölliset, yhteisölliset ja rakenteelliset tekijät, kuten koulutus- ja työelämän muutokset, digitaaliset ympäristöt sekä palvelujärjestelmän katkokset.

Kansallinen mielenterveysstrategia on viime vuosina ohjannut merkittävästi valtakunnallisia ja alueellisia kehittämishankkeita, ja mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluita onkin kehitetty monialaisesti. Strategia on samalla vahvistanut mielenterveyttä edistävän ja ehkäisevän työn kehittämistä eri elämänvaiheissa ja toimintaympäristöissä, ei ainoastaan palvelujärjestelmässä.

Uusimpien kyselyjen perusteella esimerkiksi lasten ja nuorten masennus- ja ahdistusoireilun kasvu on osin tasaantumassa, yksinäisyyden kokemukset ovat hieman vähentyneet, ja itsemurhakuolemia pystytty vähentämään. Monialainen ja yli sektorien ulottuva työ on ollut tuloksellista, mutta sitä on tarpeen jatkaa.

Nykytila ja keskeiset kehityssuunnat sekä ratkaisuja haasteisiin

Mielenterveysoireilu lapsilla ja nuorilla

Kouluterveyskyselyn (2019–2025) perusteella mielenterveysoireilun kehitys vaihtelee ikäryhmittäin, sukupuolen ja kouluasteen mukaan. Lukiota käyvien tyttöjen ahdistus- ja masennusoireilu on viimeisimmissä mittauksissa vähentynyt, kun taas yläkouluikäisten poikien oireilu on lisääntynyt. Ahdistuneisuus on kasvanut myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelevilla nuorilla.

Nuorten ahdistuneisuus onkin lisääntynyt huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja tullut myös osaksi nuorten arjen kieltä. On kuitenkin epäselvää, missä määrin ahdistuspuheen lisääntyminen heijastaa oireilun kasvua ja missä määrin muutosta tunteiden sanoittamisessa. Tästä huolimatta merkittävä osa nuorten oireilusta on edelleen toimintakyvyn kannalta keskeistä, eikä ilmiötä tule vähätellä tulkitsemalla sitä pelkästään puhetapojen muutokseksi. Samalla mielenterveyshaasteet eivät välttämättä määritä nuoria tai heidän toimintakykyään yhtä vahvasti kuin aiemmin, ja lisääntynyt tietoisuus sekä mielenterveyttä edistävät kampanjat voivat tukea varhaisempaa tunnistamista ja avoimempaa puhetta ilman, että oireilu automaattisesti leimaa tai rajoittaa nuorten toimijuutta.

Digitaalinen kuormitus ja mediaympäristö

Nuorten liiallinen netinkäyttö lisääntyi tasaisesti vuosina 2017–2023. Kasvu on ollut erityisen voimakasta tytöillä, mutta nyt kasvu näyttää tasaantuneen. Liiallinen netinkäyttö on yhteydessä mielenterveysongelmiin, vähäiseen liikkumiseen, univaikeuksiin sekä oppimisen ja opiskelun haasteisiin riippumatta sukupuolesta tai kouluasteesta.

Digitaaliset ympäristöt sisältävät sekä myönteisiä että haitallisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret altistuvat muita useammin haitallisille verkkosisällöille, kuten kyberkiusaamiselle, epärealistisille kehonihanteille ja itseä vahingoittavalle sisällölle. Algoritmeihin perustuvat alustat ja puutteellinen sääntely lisäävät riskejä. Vastuu turvallisuudesta kohdistuu nykyisin pitkälti perheille, vaikka alustojen ja kaupallisten toimijoiden rooli on keskeinen.

Yksinäisyys, osallisuus ja kasvuympäristöt

Yksinäisyys on edelleen merkittävä lapsia ja nuoria kuormittava ilmiö. Se vaikuttaa mielenterveyteen, oppimiseen, ihmissuhteisiin ja toimintakykyyn. Yksinäisyys ei ole yksilön ominaisuus vaan yhteiskunnallinen ilmiö, joka edellyttää rakenteellisia ja tietoisia ratkaisuja.

Tutkimus- ja käytäntönäyttö osoittavat, että yksinäisyyden ehkäisy perustuu lasten ja nuorten kasvokkaisiin tapaamisiin, koulujen, kotien ja yhteisöjen muodostamaan ennaltaehkäisevään turvaverkkoon sekä matalan kynnyksen harrastuksiin ja yhdessä tekemiseen, joissa osallistuminen ei edellytä erityistä osaamista. Tunne  ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen sekä varhainen tunnistaminen ovat keskeisiä keinoja.

Luontoyhteyden merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille on tunnistettu, mutta luonnon läheisyys ei yksin riitä. Luontosuhde rakentuu kokemuksellisesti ja yhteisöllisesti koulun, harrastusten ja perheen kautta. Kaupungistuminen, sisätiloihin painottuva arki ja digitalisaatio ovat heikentäneet luontoyhteyttä. Harvaan asutuilla alueilla palvelujen saavutettavuus, liikenneyhteydet ja koulutusmahdollisuudet vaikuttavat voimakkaasti nuorten arkeen ja hyvinvointiin.

Raskaus- ja vauva-aika sekä perheiden hyvinvointi

Raskaus- ja vauva-aika, raskauden alusta lapsen toiseen ikävuoteen saakka, on keskeinen vaihe sekä lapsen kehityksen että vanhempien mielenterveyden kannalta. Suomessa merkittävä osa vanhemmista raportoi uupumusta ja kokee jäävänsä ilman tarvitsemiaan tukipalveluja lapsen syntymän jälkeen. Vanhemman pitkäkestoiset mielialaoireet heijastuvat varhaiseen vuorovaikutukseen ja lapsen myöhempään kehitykseen.

Nykyinen palvelujärjestelmä ei riittävästi turvaa vanhempien mielenterveyden jatkuvaa seurantaa perinataalivaiheessa. Neuvolapalvelujen alueellinen vaihtelu ja palveluketjujen katkeaminen heikentävät varhaisen tuen toteutumista. Kansainväliset suositukset korostavat porrastettuja, perhekeskeisiä ja moniammatillisia mielenterveyspalveluja.

Itsemurhat ja itsemurhien ehkäisy

Pitkän aikavälin ikäryhmittäisiin tilastoihin perustuen itsemurhakuolemat ovat harvinaisimpia 10–14 vuotiailla, mutta eivät poistu kokonaan, mikä osoittaa riskin alkavan jo varhaisnuoruudessa. Kokonaisuutena kehitys on iän myötä jyrkästi nouseva, mikä korostaa tarvetta kohdentaa ennaltaehkäiseviä ja tukevia toimenpiteitä erityisesti kehityksellisiin siirtymävaiheisiin varhaisnuoruudesta kohti täysi ikäisyyttä. Selkein painopiste sijoittuu kuitenkin nuoren aikuisuuden alkuun, sillä valtaosa lasten ja nuorten itsemurhakuolemista tapahtuu 20–24 vuotiailla. 

Ennakoiva tarkastelu osoittaa, että ilman aktiivista ja kohdennettua ehkäisytyötä alle 25 vuotiaiden itsemurhakuolleisuus pysyy korkeana 2030 luvulle saakka. Samanaikaisesti tutkimusnäyttö osoittaa, että kohdennettu itsemurhien ehkäisytyö on vaikuttavaa. Alueilla, joilla itsemurhien ehkäisyä on kehitetty systemaattisesti, kuolleisuus on vähentynyt muihin alueisiin verrattuna. 

Työelämään siirtyminen ja työelämävalmiudet

Nuorten mielenterveyden haasteet ja työttömyys ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Työelämän murros, työn epävarmuuden lisääntyminen ja etätyön yleistyminen ovat hajauttaneet työyhteisöjä ja lisänneet tuen tarvetta erityisesti työuran alkuvaiheessa. Vaikuttavat toimenpiteet edellyttävät yhtä aikaa nuorten työelämävalmiuksien vahvistamista koulutuksessa sekä organisaatioiden valmiuksien parantamista nuorten työllistämisessä, perehdytyksessä ja työssä pysymisen tukemisessa.

Kokonaisarviona voidaan todeta, että lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet ovat moninaisia ja kasautuvat erityisesti siirtymävaiheisiin. Nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä kääntämään kehitystä pitkäjänteisesti myönteiseen suuntaan. Toisaalta käytettävissä on vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että ennaltaehkäisevä, kohdennettu ja poikkihallinnollinen toiminta on vaikuttavaa.

Taitettu pdf-tiedosto ja tietokoosteen taustamuistio

• Taitettu pdf-tiedosto
• Tietokoosteen taustamuistio  

Työryhmä

 

Lähteitä ja luettavaa

Act–Belong–Commit Mentally Healthy Schools Framework | Encyclopedia MDPI

Anwar-McHenry J, Drane CF, Joyce P, Donovan RJ (2020), "Impact on staff of the Mentally Healthy Schools Framework". Health Education, Vol. 120 No. 5-6 pp. 289–296.

Appelqvist-Schmidlechner K, Axelin H, Helenius J, Jahnukainen M, Kallio J, Kiilakoski T, Kiiski A, Kivinen R, Kurki M, Palomäki J, Pihkala P, Puura S & O Tähkäpää. Nuorten tulevaisuususko horjuu- millaisia toimia nyt tarvitaan? Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. NUORISO | Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2026:18

Bruggeman H,  et al.  The relationship between mental health and employment: a systematic review of cohort studies. Eur J Public Health. 2024;34 (Suppl 3):cka​e144.1106.

Crowley L. The changing face of the youth labour market. London: Chartered Institute of Personnel and Development; 2024.

Donovan, R. J., Drane, C. F., & Anwar-Mc Henry, J. (2023). Impact on Students of the Act–Belong–Commit Mentally Healthy Schools Framework. Children, 10(3), 548.  

Home - Act Belong Commit | Promoting Positive Mental Health in WA

Honkatukia P, Kallio J, Lähde M &  Mölkänen J 2020. Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. ALL-YOUTH-tutkimushanke, Punaisen Ristin Nuorten turvatalo.

Kajastus K. Generalized Anxiety Among Finnish Adolescents Assessment, correlates, and associations with social anxiety, väitöstutkimus 2025.

Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030. 

Khanal, P., Upadhyaya, S., Ståhlberg, T., Heinonen, E., Luntamo, T., & Sourander, A. (2026). Parental immigration status and offspring mental health service use for anxiety and depression: A Finnish nationwide register study. Journal of Affective Disorders, 405, 121519.

Kiviruusu Olli, Paavonen Juulia; Liiallinen netinkäyttö nuorilla: yleistyminen sekä yhteydet hyvinvointiin ja opiskelun haasteisiin Kouluterveyskyselyssä 2017–2023. Tutkimuksesta tiiviisti 25/2024, THL.

Lasten ja nuorten mielenterveysoireilu yleistyy: mitä päättäjä voi tehdä palvelujen parantamiseksi? (THL 10/2025)

Lehmuskoski, K., Väänänen, A., Juvonen-Posti, P. & Mattila-Holappa, P. Mielenterveyden toimijahahmot. Laadullinen tutkimus nuorista työntekijöistä kuntasektorilla Kuntoutus-lehden nuorten teemanumerossa 4/2022

Majlander Satu, Lehtonen Jukka, Rantanen Emmi, Luopa Pauliina; Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien 8.- ja 9.-luokkalaisten hyvinvointi 2019–2025. Tutkimuksesta tiiviisti 2/2026, THL. 

Mentally Healthy Schools - Act Belong Commit

Mielen hyvinvoinnin ABC -toimintamallin arviointi- ja implementointitutkimus – THL

Nuorisobarometri 2026; tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Oma_linja_loppuraportti_colour-120821.pdf

Partonen et al. Deaths from suicide in Finland from 2016 to 2023.  Psychiatria Fennica 2024; 55:234-243.

Ranki S. HELP‑katsaus: Työelämän muutosnäkymät. Helsinki: Työterveyslaitos; 2023. 

Ranta K, Kajastus K & Marttunen M. Nuorten ahdistuneisuushäiriöiden psykososiaalinen hoito. Nuorten mielenterveys katsaus. Duodecim 2023;139:477–85.

Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen mielenterveys – Terveyskirjasto

Sourander ym.; Suomalaisnuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt | Turun yliopisto 2024)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) Kouluterveyskyselyn tulokset – THL

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2025); Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2025. Tilastoraportti 17.9.2025, 44/2025, THL.

Vaikuttavammat mielenterveyspalvelut lapsille ja nuorille : toimenpidesuositus (THL 4/2023)

Valtioneuvoston periaatepäätös mielenterveyden edistämisestä; Valtioneuvoston julkaisuja 2025:11.

Vauvaperheiden uupumuksen oireet ja yksinäisyyden kokemukset vaihtelevat eri puolilla Suomea – THL

Vauvapysäkki -ohjaajakoulutus - Ensi- ja turvakotien liitto

Verick S. The challenge of youth employment: new findings and approaches. Indian J Labour Econ. 2023;66:421–437.

WHO/Europe;Online lives, offline consequences, 23.5.2025.

WHO guide for integration of perinatal mental health in maternal and child health services