Kolumni: Terveydenhuollon virheet tulevat kalliiksi – ja se raha on pois palveluista
Jos joku nyt tässä kohtaa jo ajattelee, että Suomihan on asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa, niin korjaan. Ei ole. Olisipakin.
Nykyisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian väliarviointi kesäkuulta osoittaa, että olemme edenneet valitsemallamme polulla, mutta WHO:n mittapuulla emme vielä ole perillä. Turvallisuusosaamisen varmistaminen ja turvallisuuskulttuurin parantaminen ovat strategian heikoimmin toteutuneita tavoitteita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-asioiden määrät ovat jatkuvasti kasvaneet, ja yhä useampi ammattihenkilövalvonnan asia johtaa ammattioikeuksien menettämiseen tai niiden rajoittamiseen.
OECD:n arvion mukaan pelkästään terveydenhuollon virheiden ja haittojen korjaaminen maksaa Suomessa yli miljardi euroa vuodessa. Yksittäisen hyvinvointialueen kustannukset ovat siis 12–95 miljoonaa euroa vuodessa.
Haittatapahtumia esiintyy joka kymmenennellä hoitojaksolla. Jopa 40–70 prosenttia erityyppisistä hoitoon liittyvistä haitoista, kolmannes toimenpidekomplikaatioista ja infektioista sekä joka neljäs lääkityshaitta olisi ehkäistävissä ennalta.
Asiakas- ja potilasturvallisuus on painotetusti arjen tekoja, kohtaamisia ja käytäntöjä. Asiakas- ja potilasturvallisuuden tekevät ihmiset. Palvelujärjestelmämme henkilöstö. Onko heillä riittävä osaaminen? Onko heidän johdollaan riittävä tieto ja työkalut sen varmistamiseen? Onko tällä kaikella jotain tekemistä sen kanssa, että väestön luottamus palveluiden saatavuuteen ja laatuun on heikentynyt?
Ammattihenkilölainsäädännön uudistuksessa olemme nyt työvaiheessa, jossa arvioimme ammattien sääntelyn uusia periaatteita, keinoja ja sääntelyn tavoitteita. On ilmeistä, että ammattihenkilön yksilöllisen osaamisen varmistaminen, osaamisen ylläpito sekä ylipäänsä turvallisuuskulttuurin vahvistaminen ovat asioita, joiden on oltava tämän sääntelyn ja ohjauksen ytimessä.
Voisivatko nämä sääntely- ja tukikeinot vähentää virheistä ja haitoista aiheutuvia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kustannuksia? Voisiko näiden kustannusten vähentäminen johtaa siihen, että meidän ei enää tarvitse säästää itse palveluista?
Turvallisuudessa on kysymys luottamuksesta, johon yhteiskuntarauha viime kädessä perustuu.
Jaska Siikavirta
Kirjoittaja on Asiakkaat ja henkilöstö -yksikön johtaja sosiaali- ja terveysministeriössä
Tutustu Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian väliarviointiin
