Kirsi-Marja Lehtelä
Mikä meitä yhdistää? – Pohjola keskustelee taas!
Pohjoismaiden neuvoston 70. istunto alkaa tällä viikolla Oslossa ja asialistalla on mm. kulttuuria, ympäristöä, kestävää kehitystä, kansainvälistä yhteistyötä ja monia muita aiheita, jotka liittyvät hyvinvointivaltioidemme nykyhaasteisiin.
Pohjoismainen yhteistyö on edelleen ajankohtaista ja vilkasta. Tällä viikolla pohditaan, sovitaan ja linjataan myös tulevan vuoden hallitusten välistä yhteistyötä. Mikä meitä suomalaisia edelleen yhdistää naapureihimme? Historian ja kulttuuristen yhteyksien ohella jaamme naapureidemme kanssa käsityksen hyvinvointivaltiosta, sen universaalista luonteesta, rahoituspohjasta ja myös kehitystarpeista. Kansalaisten hyvinvoinnin kansainvälisissä vertailuissa sijoitumme lähes aina muiden Pohjoismaiden kanssa kärkisijoille. Tämä ei tietenkään ole sattumaa, vaan tulosta pitkäaikaisesta keskustelevasta ja vertailevasta yhteistyöstä.
STM:n, OKM:n ja TEM:in yhteisessä Pohjola 2020 -hankkeessa on jatkettu tätä pohjoismaisen yhteistyön perinteikästä keskustelukulttuuria.
Tavoitteena on ollut vahvistaa hallinnonalojen välistä pohjoismaista yhteistyötä ja vertailla pohjoismaisia hyvinvointivaltioiden haasteisiin liittyviä politiikkaratkaisuja. Yhteistä näille keskusteluille on ollut ratkaisuhakuisuus ja kansalaisten hyvinvoinnin tavoittelu, oikeudenmukaisuus, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja uudistushalu. Koska pohjoismaisuuteen liittyy myös jonkinlainen lähetyksellinen ulottuvuus – kuten kulttuurintutkijat ovat todenneet – on hankkeessa myös pohdittu miten näitä yhteiskunnallista kestävyyttä tukevia ratkaisuja voisi levittää kansainvälisestikin.
Mutta onko tällainen pohjoismaisuus aikansa elänyttä ja naiivia? Vai voisivatko pohjoismaisuuteen liittyvät humanistiset arvot ja tavoitteet edelleen toimia uusien, yhteiskunnallista kestävyyttä edistävien politiikkaratkaisujen pohjana? Pohjoismaisten yhteiskuntien perustana ovat olleet toimivat sosiaaliset suhteet: väestömääriltään pienten, kulttuurisesti suhteellisesti homogeenisten maiden on ollut helpompaa tuottaa yhteiskunnallista kestävyyttä ja myös tehdä yhteistyötä keskenään kuin suurten ja kulttuuriltaan heterogeenisempien maiden.
Meillä on edelleen monia erilaisia foorumeja ja yhteiskunnallisia mekanismeja, joiden avulla eri näkemykset pääsevät esille ja tulevat huomioiduiksi päätöksenteossa.
Nämä käytännöt ovat omiaan edistämään yhteiskunnallista kestävyyttä. Nykyajan mukanaan tuomat muutokset ja haasteet, mm. kansainvälistyminen, muuttoliikkeet, IT-teknologia vaikuttavat sosiaalisten suhteiden uusiutumiseen yhteiskunnassa ja sitä kautta myös yhteiskunnalliseen kestävyyteen. Pohjoismainen humanismi on koetuksella ja onkin aiheellista kysyä, onko näiden muutosten keskellä enää mahdollista edes yrittää pitää kiinni siitä? Ja miten sillä tiellä voitaisiin edetä ja mitä pitäisi tehdä?
Uudet haasteelliset tekijät voidaan nähdä myös yhteiskunnallisen kehityksen mahdollisuuksina.
Pohjola 2020-hankkeen aloituskonferenssin nuorisokahvilan osallistujien vastaus oli yksiselitteinen: voimme vaikuttaa kehityksen suuntaan ja tehdä maailmasta paremman. Näiden Turun seudun eri kouluista hankkeen aloituskonferenssiin saapuneiden teini-ikäisten optimismista ja luottamuksesta on syytä pitää kiinni!
Pohjoismaisen humanismin ja sille pohjautuvien pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ytimessä on yksilön vapauden ja osallisuutta edistävän yhteisön välinen onnistunut tasapainoilu. Ratkaisuja tasapainoiluun pitää kuitenkin hakea jatkossakin, yhdessä ja keskustellen muiden kanssa. Siispä toivotan onnea ja menestystä seuraavalle Pohjoismaiden istunnolle!
Kirsi-Marja Lehtelä
erikoissuunnittelija Pohjola 2020-hanke