Yksityissektori mukaan pandemiaan varautumiseen

Vuonna 2009 Suomeen levinnyt influenssapandemia sai monet varuilleen. Niin laajalle levinnyttä pandemiaa ei ollut koettu sitten vuosien 1968-69 hongkongilaisen influenssan. Tuore kokemus kuitenkin opetti viranomaisille paljon, toteaa sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Anni Virolainen-Julkunen.

Uudet opit on nyt päivitetty kansalliseen pandemiavarautumissuunnitelmaan. Edellinen suunnitelma oli vuodelta 2006, siis ajalta ennen kuin sikainfluenssana tunnettu pandemia oli alkanut.

"Olemme arvioineet omaa toimintaamme viime pandemian jälkeen ja päivittäneet ohjetta sen mukaan. Suunnitelmassa on hyödynnetty sekä kansallista että kansainvälistä kokemusta", Virolainen-Julkunen kertoo.

Yksi iso tavoite uudessa varautumissuunnitelmassa on se, että julkisen sektorin lisäksi myös yksityiset toimijat halutaan mukaan pandemiaan varautumiseen.

"Vaikka yksityissektorilla ei ole lakisääteistä velvoitetta, toivomme, että myös se osallistuisi pandemiatilanteessa yhteistyöhön sekä sosiaali- että terveydenhuollossa", Virolainen-Julkunen toteaa.

"Esimerkiksi työterveyshuollon rooli on pandemian aikana keskeinen, sillä se voi hoitaa työssä käyvän aikuisväestön rokottamisen."

Kansallisen varautumissuunnitelman tarkoituksena on saada eri toimijat etukäteen ajattelemaan kriisitilanteissa toimimista. Nyt kuntien ja sairaanhoitopiirien pitäisi päivittää omat alueelliset ja paikalliset suunnitelmansa kansallisen ohjeistuksen pohjalta ensi kesään mennessä.

"Kuntien pitäisi muistaa ottaa varautumiseen liittyvät asiat huomioon myös silloin, kun ne tekevät ostopalvelusopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa", Virolainen-Julkunen painottaa.

Isojen kansainvälisten toimijoiden kuten EU:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n rooli on vahvistunut tartuntatautien seurannassa. Tämä on kirjattu myös Suomen varautumissuunnitelmaan.

"Vuonna 2007 tuli lakina voimaan kansainvälinen terveyssäännöstö, joka velvoittaa meitä ilmoittamaan WHO:lle kaikki tautitapaukset, joihin liittyy jokin kansainvälinen ja kansanterveydellinen uhka", Virolainen-Julkunen kertoo.

Käytännössä ilmoitukset tehdään sähköisesti EU:n järjestelmän kautta.

"Euroopan tautien ehkäisy- ja torjuntakeskus ylläpitää varoitusjärjestelmää, jolla tapauksia raportoidaan kansainvälisesti reaaliajassa. Tämä systeemi on toiminut hyvin. Esimerkiksi vuosi sitten Saksa informoi muita EU-maita tällä järjestelmällä, kun EHEC-tapauksia oli havaittu normaalia enemmän", Virolainen-Julkunen kertoo.

Ennen pandemiasuunnitelman päivitystä STM teetti terveyskeskuksille ja sairaanhoitopiireille kyselyn, jossa pyydettiin arvioimaan viranomaisten toimintaa pandemian ensimmäisen aallon aikana. Kyselyssä selvisi muun muassa, että viranomaisten välisessä viestinnässä olisi ollut parannettavaa.

"Välillä saattoi tulla ristiriitaista tietoa tai sitten sama informaatio tulikin kolmelta eri suunnalta", Virolainen-Julkunen toteaa.

Uudessa ohjeessa viestintää on pyritty selkeyttämään viestintäkaaviolla, jossa kuvataan tehtäviä ja vastuita.

"Joillakin erityisvastuualueilla on koottu alueelliset ja paikalliset valmiussuunnitelmat yhteiseen tietojärjestelmään, mikä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista. THL:n ilmoitusjärjestelmää voidaan käyttää hyväksi tautitapausten ilmoittamisessa, ja avohoidon käyntisyyseurantaa kehitetään."

Virolainen-Julkunen myöntää, että kuntien voi olla haastavaa päivittää ohjeitaan nyt, kun sekä kansainväliset ohjeet, kotimainen lainsäädäntö että kunta- ja palvelurakenne ovat vielä työn alla.

"Pandemiavarautumissuunnitelmassa on määritelty kuntien ja sairaanhoitopiirien tehtäviä. Vaikka emme vielä tiedä, millainen sosiaali- ja terveyspalvelurakenne meillä lähitulevaisuudessa on, pyydämme silti kuntia ja sairaanhoitopiirejä tarkistamaan suunnitelmansa. Varautuminen on viisasta."

Toimittaja: Maija Luotonen