Kokonaan uudistettu säteilylaki tulee voimaan 15.12.2018
Uuden säteilylain tarkoitus on suojella terveyttä säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä ehkäistä ja vähentää säteilystä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja muita haittavaikutuksia. Uusimalla säteilylain ja eräitä siihen liittyviä lakeja Suomi panee täytäntöön EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin. Tasavallan Presidentin on tarkoitus vahvistaa laki 9. marraskuuta ja lain on tarkoitus tulla voimaan 15.12.2018.
Säteilylaki uudistuu kokonaisuudessaan
Altistustilanteet, joita uusi laki koskee, ovat säteilytoiminta, vallitsevat altistustilanteet ja säteilyvaaratilanteet. EU:n säteilyturvallisuusdirektiivissä säädetään ionisoivaa säteilyä käyttävän toiminnanharjoittajan velvollisuuksista ja säteilyn turvallisesta käytöstä sekä säteilysuojelusta säteilyvaaratilanteissa ja vallitsevissa altistustilanteissa. Säteilylailla selkeytetään viranomaisvalvontaa ja korostetaan viranomaisvalvonnan riskiperusteisuuden periaatetta.
Säteilyturvallisuusdirektiivin toimeenpano Suomessa on edellyttänyt monia rakenteellisia ja terminologisia muutoksia säteilylainsäädäntöön. Siksi sen täytäntöönpanon yhteydessä oli tarkoituksenmukaista uudistaa säteilylainsäädäntö kokonaisuudessaan. Kokonaisuudistuksen myötä muutetaan samalla terveydensuojelulakia, rikoslakia ja ydinenergialakia, terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annettua lakia, eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia sekä lääkärin hyväksymisestä luokkaan A kuuluvien säteilytyöntekijöiden terveydentilan seurannan suorittavaksi lääkäriksi annettua lakia.
Säteilyaltistus on pidettävä niin vähäisenä kuin mahdollista
Säteilytoiminnalla ja suojelutoimilla saavutettavan kokonaishyödyn on uuden lain mukaan oltava suurempi kuin niistä aiheutuvien haittojen. Säteilytoiminnassa ja suojelutoimissa työperäinen ja väestön altistus on pidettävä niin vähäisenä kuin käytännössä on mahdollista. Lisäksi lääketieteellinen altistus on rajoitettava vain välttämättömään sen tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi tai toimenpiteen suorittamiseksi, jota ollaan tekemässä.
Esityksellä tarkennetaan säännöksiä, kun säteilyä kohdennetaan potilaan ohella myös oireettomiin henkilöihin.
Laki täsmentää luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen sääntelyä, kuten sisäilman radonille altistumista ja luonnonsäteilylle altistavaa työtä esimerkiksi kaivoksissa.
Toiminnanharjoittajan vastuu kasvaa
Uusi laki lisää toiminnanharjoittajan vastuuta ja riskiperusteista valvonta. Toiminnanharjoittajan on muun muassa tehtävä turvallisuusarvio, joka perustuu toiminnasta aiheutuviin riskeihin. Turvallisuusarviossa arvioidaan toiminnasta aiheutuvaa säteilyaltistusta ja tunnistetaan mahdolliset säteilyturvallisuuspoikkeamat. Lisäksi siinä pitää esittää toimet, joilla varmistetaan säteilyturvallisuus, ehkäistään tunnistetut säteilyturvallisuuspoikkeamat ja varaudutaan niihin.
Toiminnanharjoittajan pitää uuden lain mukaan käyttää turvallisuuslupaa edellyttävässä toiminnassa toiminnan laadun ja laajuuden mukaan säteilyturvallisuusasiantuntijaa työntekijän ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Lisäksi toiminnanharjoittajan pitää nimetä avukseen säteilyturvallisuusvastaava, joka valvoo käytännön työssä, että työpaikalla huolehditaan säteilyturvallisuudesta ja että määräyksiä ja ohjeita noudatetaan.
Säteilyturvallisuusasiantuntijalta ja säteilysuojeluvastaavalta edellytetään säteilylain mukaista kelpoisuutta ja säteilysuojeluosaamista. Säteilysuojelukoulutus voi sisältyä korkeakoulututkintoon tai sen voi suorittaa erillisenä täydennyskoulutuksena.
Muuta kuin lääketieteellistä altistusta koskevat säädökset mukaan lakiin
Säteilylaissa on myös säädökset, jotka koskevat kuvantamisessa henkilöön kohdistettua muuta kuin lääketieteellistä altistusta. Siinä kuvantamisen pääasiallinen tarkoitus ei ole edistää henkilön terveyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi röntgentutkimukset maahanmuuttajien iän selvittämiseksi.
Radonaltistuksen valvonta tehostuu – uudet viitearvot asuntoihin ja työpaikoille
Luonnonsäteilylle, kuten radonille, altistumista käsitellään pääsääntöisesti jatkossa samalla tavalla kuin muuta säteilylähteistä aiheutuvaa altistusta. Tämän johdosta radonaltistusta voidaan jatkossa valvoa nykyistä paremmin.
Radonpitoisuuden viitearvo on uuden EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin mukaan asunnoissa, muissa oleskelutiloissa ja työpaikoilla 300 Bq/m3. Jos radonpitoisuutta ei saada työtilassa pienennettyä yrityksistä huolimatta alle säädetyn viitearvon, on toiminnanharjoittajan saatava toiminnalle Säteilyturvakeskuksen myöntämä turvallisuuslupa. Tällöin työntekijän säteilysuojelusta on huolehdittava kuten muussakin säteilytoiminnassa: esimerkiksi työntekijälle aiheutuva säteilyannos on määriteltävä säännöllisesti ja tulokset pitää toimittaa työntekijöiden annosrekisteriin.
Säteilylaki ja sen nojalla annettavat säännökset selkiyttävät sitä, miten radonaltistusta mahdollisesti aiheuttavista toiminnoista pitää ilmoittaa Säteilyturvakeskukseen. Samoin laki täsmentää säännöksiä radonpitoisuuden selvitysvelvollisuudesta sekä radonpitoisuuksien rajoittamisvelvollisuuksista.
Ionisoimatonta säteilyä koskevat säännökset uusiksi
Ionisoimatonta säteilyä koskevat säännökset ovat myös uusia, vaikka säteilyturvallisuusdirektiivi ei koskekaan ionisoimatonta säteilyä. Syynä on se, että ionisoimattoman säteilyn laitteiden tekninen kehitys on nopeaa ja erilaisia sovelluksia on paljon. Säädöksillä halutaan varmistaa ionisoimattoman säteilyn sovellusten turvallisuus ja luoda edellytykset tehokkaalle riskiperusteiselle valvonnalle.
Lakiin on siirretty soveltuvin osin eräitä asetuksissa olevia säännöksiä ja Säteilyturvakeskuksen nykyisiä ohjeita, kuten perustuslaki edellyttää. Lain mukaan Säteilyturvakeskuksella on vastedes valtuudet antaa määräyksiä eräistä yksityiskohtaisista ja teknisluonteisista asioista.
Lisätietoja:
Hallitussihteeri Helena Korpinen, p. 02951 63317
Neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola, p. 0295163282