Kielitaito, kieliviisaus ja kielisivistys luovat vankan pohjan menestyvälle yhteiskunnalle
Kieli mahdollistaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden luomisen, kulttuuriperinnön säilymisen sekä tieteen ja taiteen kehittymisen. Kielitaito, kielitieto ja kielitietoisuus luovat vankan pohjan menestyvälle yhteiskunnalle. Tarvitsemme syvenevää kieliviisautta ja kielisivistystä.
Kielen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle on mittaamaton. Pidetään tämä mielessä erityisesti nyt, kun vietetään kotimaisten kielten teemavuotta ja Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) 50-vuotisjuhlavuotta – ja tehdään yhdessä merkityksellisiä kielitekoja.
Kielitaito on tärkeä (työ)elämätaito
Lähes jokainen meistä puhuu useita kieliä tai ainakin kohtaa niitä päivittäin. Monen kielivarantoon kuuluvat sekä kotona puhutut kielet ja niiden murteet että opiskellut kielet. Osa kielivarantoa ovat myös vapaa-ajalla hankittu kielitaito sekä yleiskielen lisäksi eri alojen erikoiskielet, kielen koko kirjo.
Monet työyhteisöt ovat monikielisiä. Käytännössä jokainen meistä tarvitsee työelämään soveltuvaa kielitaitoa yhä enemmän. Siihen kuuluu äidinkielten ja vieraiden kielten taidon lisäksi syvempi ymmärrys kielenkäytöstä, tietynlainen kieliviisaus: taito valikoida kussakin tilanteessa käytettävät kielet tasapainoisesti, löytää tilanteeseen sopiva kielenkäytön tyyli, sopeuttaa omaa puhetta toisen mukaan ja kuunnella muiden käyttämiä itselle vieraampia kieliä.
Kieliviisaasta kielitaidosta on tullut jopa yksi tärkeimmistä työelämätaidoista. Samaan aikaan kieliä ei opita vain koulussa opiskelemalla, vaan kielitaito karttuu myös arkipäivän elämässä työssä ja vapaa-ajalla.
Kouluissa ja oppilaitoksissa korostetaankin tästä syystä kielitietoisuutta. Opetuksessa kannustetaan hyödyntämään oppijoiden koko kielivarantoa, myös heidän vapaa-ajallaan käyttämiään kieliä. Samalla on tarpeen korostaa sitä, että kielet eivät kilpaile keskenään: on tärkeää havainnoida, oppia ja käyttää monia eri kieliä eri taitotasoilla.
Jatkuva kielitaidon kehittäminen on välttämätöntä
Äidinkieli on sydämen, tunteiden, identiteetin ja ajattelun kieli, johon kiinnitymme erityisellä tavalla. Äidinkieliä voi olla yksi tai useita. Tunteiden ja perheyhteyden näkökulmasta merkityksellisin kieli ei aina ole arjessa useimmin tarvittu tai näkyvin. Tämä koskee erityisesti vähemmistökieliä, Suomessa esimerkiksi koltansaamea ja viittomakieliä, joiden käyttäjät ovat väistämättä monikielisiä.
Kielivarannon näkökulmasta on tärkeää, että äidinkielten ja muiden kielten taitoa on mahdollista kehittää jatkuvasti. Perusta luodaan kouluopetuksessa, mutta tarvitaan myös ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia oppia uusia kieliä ja täydentää kielitaitoa itselle luontaisella tavalla. Pitää luoda ilmapiiri, jossa jokainen voi turvallisesti harjoitella ja kokeilla kielitaitoaan.
Kielisivistys on kielten ja kielenkäyttäjien sekä erilaisten kielitaitojen arvostamista. Se on halua ymmärtää oikein ja taitoa kannustaa yrittämään. Se on luottamusta toisen kehittyvään kielitaitoon ja sen tiedostamista, että kieltä oppiva ymmärtää aina enemmän kuin osaa itse tuottaa.
Kielivarannon kehittymisen kannalta on olennaista pystyä käyttämään kaikkia kieliä, niitäkin, joita ei osaa vielä kovin hyvin. Uuden kielen oppii parhaiten käytössä.
Kielen, lukutaidon ja demokratian liitto
Äidinkielen taito on perusta lukutaidolle, joka on tärkein kansalaistaito ja jota ilman on mahdotonta tulla toimeen länsimaisessa informaatioyhteiskunnassa. Vahva ja monipuolinen lukutaito on demokratian ja sivistyksen kulmakivi. Lukutaidon ja demokratian liitto on luja, ja kieli on tätä liittoa koossapitävä voima.
Lukutaitoa pidetään perustana kaiken muun oppimiselle. Lasten ja nuorten lukutaidon kehittyminen tarvitseekin sen vuoksi vahvaa tukea kotona, koulussa ja yhteiskunnassa. Koulussa luodaan pohja toimivalle luku- ja kirjoitustaidolle.
Monimuotoistuva tekstimaailma vaatii kielenkäyttäjiltä yhä enemmän. Siksi yhteiskunnan tulee eri tavoin pystyä tukemaan kieli- ja lukutaidon vahvistamista eri elämänvaiheissa.
Kohti lisääntyvää kielellistä huoltovarmuutta
Kieli on myös osa huoltovarmuutta eli kykyä turvata yhteiskunnan elintärkeät toimet. Kielellinen huoltovarmuus tarkoittaa erityisesti kykyä varautua uusiin ja yllättäviinkin tilanteisiin, jotka herättävät epävarmuutta ja joiden hoitamisessa monipuolisella kielitaidolla, selkeällä kielellä ja tehokkaalla viestinnällä on keskeinen rooli.
Kielelliseen huoltovarmuuteen kuuluu turvallisen arjen ja kriisinhallinnan varmistaminen kaikissa tilanteissa. Asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen turvaaminen sekä laadukkaiden sisältöjen saatavuus on osa huoltovarmuutta. Tämä koskee sekä viranomaisten tuottamia sisältöjä että valtakunnallista mediaa.
Suomen kansalliskielten laaja-alainen ja sujuva käyttö on osa kansallista huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta tukee myös se, että pidämme huolta eri kielten ja kielimuotojen monipuolisesta osaamisesta, kriittisestä lukutaidosta ja kielikoulutuksesta jokaisen oikeutena.
Teemavuonna huomio kansalliskieliin ja muihin kotimaisiin kieliin
Kotoperäinen kielimaisemamme on laaja. Kotimaisten kielten teemavuonna on hyvä mahdollisuus kiinnittää huomiota kansalliskieltemme suomen ja ruotsin lisäksi muihin kotimaisiin kieliin, kuten Suomessa erityisesti vahvistettaviin kotoperäisiin kieliin karjalaan, romanikieleen, saamen kieliin ja viittomakieliin. Näillä kaikilla kielillä rakennetaan identiteettiä ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomessa puhuttavien äidinkielten määrä on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä, ja kielet ovat entistä enemmän esillä. Osa kielivarannosta on kuitenkin piilossa: saatamme esimerkiksi olla huolissamme ”kielitaidottomista maahanmuuttajista”, vaikka he puhuisivat monia kieliä. Tarvitaan siis uudenlaisia keinoja sekä moni- ja rinnakkaiskielisyyden käytänteitä kielten oppimisen ja käytön tukemiseksi. Näin olemassa olevaa kielivarantoa voidaan hyödyntää parhaalla tavalla, ja samalla voimme kuulla ja nähdä monia eri kieliä käytettävän yhteiskunnassamme.
Kotimaisten kielten teemavuoden aikana pyritään lisäämään kielitietoa ja kielitietoisuutta –tietoa kielestä ja ymmärrystä sen merkityksestä. Kotus järjestää yhteistyökumppaneidensa kanssa monenlaisia tapahtumia, tempauksia ja muita ohjelmanumeroita. Kaikki ovat tervetulleita sekä järjestämään tapahtumia että osallistumaan niihin.
Pidetään kieliämme arvossa, pidetään kielemme elävinä. Kielitaitoista ja -tietoista kotimaisten kielten teemavuotta! Kieliviisautta ja -sivistystä kaikille!
Opetusministeri Anders Adlercreutz, opetus- ja kulttuuriministeriö
Johtaja Leena Nissilä, Kotimaisten kielten keskus