Ministeri Annika Saarikko:
Yksinasumisen yleistyminen on osa suurta yhteiskunnallista muutosta

Sipilän hallituksen ohjelman kirjaus yksinelävien yhteiskunnallisen aseman selvittämisestä on ollut minulle tärkeä. Vaikka Suomi syystä nyt kohisee lapsiperhearjesta ja syntyvyysluvuista, ilahdun että voimme perehtyä syvemmin myös yksineläjien teemaan.

Suomessa on yli miljoona yhden hengen taloutta. Viimeisten 15 vuoden aikana yksinasumisesta on tullut yleinen asumismuoto. Yksinasumisen yleistyminen liittyy suureen yhteiskunnalliseen muutokseen, jonka muita näkyviä merkkejä ovat syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen. 

Valtaosa suomalaisista asuu jossain vaiheessa yksin. Elinkaaressa yksinasuminen painottuu aikuisiän alku- ja loppupäähän. Yksinasuminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti nuorten ja keski-ikäisten ikäryhmässä. Vuonna 2030 Suomessa on Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Heistä suurin osa asuu yksin.

Yhteiskuntapolitiikka pohjautuu yhä ydinperheajatteluun

Yhteiskunnallisten muutosten, kuten väestörakenteen muutoksen ymmärtämiseen tarvitaan kattavaa tutkimustietoa. Yhteiskuntapolitiikka ja toimintakulttuuri pohjautuvat yhä vahvasti ydinperheajatteluun ja kahden aikuisen tuloilla eläviin kotitalouksiin. Yksinasuvien kohdalla tietopohjassa on ollut aukko. 

Jotta yksinelävien asema voitaisiin jatkossa ottaa päätöksenteossa aiempaa paremmin huomioon, tarvitsimme kattavampaa tietoa yksin asuvien eri osaryhmien tilanteista eri puolilla maata. Sen vuoksi valtioneuvosto tilasi selvityksen, jonka loppuraportti Yksin osana elinkaarta julkaistiin tänään.

Selvityksellä haetaan ajankohtaista tietoja yksinasumisen rakenteellisista tekijöistä, sekä yksin asujien elinoloista ja hyvinvoinnista. On jo korkea aika tunnistaa yksineläminen merkittävänä yhteiskunnallisena ilmiönä, ei pelkästään emotionaalisena kysymyksenä, jossa pohditaan eron, leskeyden tai parin muodostumisen syitä. 

Tutkijat tarkastelevat yksinasumista monipuolisesti. Raportissa nousee esiin niin kokemusääniä kuin näkökulmia yksinasumisen maantieteellisestä sijoittumisesta ja elinkaaren vaiheista. Selvittäjät hakivat myös kansainvälisiä esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Havaittiin, että kohdennettuja politiikkatoimia aiheen ympärillä ei verrokkimaissa juuri ole. 

Yksinasuvien välillä on suuria eroja

Raportti vahvistaa ymmärrystämme siitä, että yksinasuvien välillä on suuria eroja. Monet yksinasuvat kokevat toimeentulonsa vähintään tyydyttäväksi, terveydentilansa ja hyvinvointinsa tai elämänlaatunsa hyväksi, eivätkä he kärsi yksinäisyydestä. 

Yksin asuvat ovat selvityksen mukaan kuitenkin haavoittuvampia sosiaalisille riskeille kuten sairastumiselle tai työttömäksi joutumiselle. Erityisen vaikeita ovat ne tilanteet, joissa yksinasumiseen yhdistyy pienituloisuutta tai työttömyyttä tai muusta syystä työelämän ulkopuolella oloa. Toisaalta samat tilanteet luovat elämänhallinnan vaikeuksia myös muille kuin yksinasuville.

Laaja-alaisen hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta raportti tuo tärkeää lisätietoa yksinasuvien toimeentulosta, terveydestä ja hyvinvoinnista, sosiaalisesta tukiverkostosta sekä julkisten terveyspalvelujen saamisesta. Samoin siihen liittyy pohdintaa asumisesta ja asumiskysymyksen moniulotteisuudesta.

Miten vastaamme muutokseen?

Raportin yksi johtopäätös on, että on varsin vaikeaa osoittaa yksittäisiä politiikkaratkaisuja silloin kun yksinasumiseen yhdistyy hyvin monisyisiä, sosiaaliseen syrjäytymiseen, terveydentilaan ja toimeentuloon liittyviä ongelmia. 

Olennaista on se, missä vaiheessa esimerkiksi syrjäytyminen tai yksinäisyys tunnistetaan ja että kaikissa erityistilanteissa huomioidaan myös asumisratkaisujen tärkeys ihmisten hyvinvoinnille.

Juuri nyt on oikea aika tunnistaa yksinasuvien erityispiirteet palvelujärjestelmässä, sillä sote-uudistuksen toimeenpanon myötä esimerkiksi matalan kynnyksen palveluihin ja palveluintegraatioon tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Myös sosiaaliturvan uudistus on pian ajankohtainen, mikä antaa uusia mahdollisuuksia palveluiden ja etuuksien yhteensovittamiselle.

Annika Saarikko
Perhe- ja peruspalveluministeri