WHO:n konferenssi asetti mielenterveyspolitiikan painopisteet

Ministerikokouksen julistuksessa hahmotellaan jäsenvaltioiden tärkeimmät velvollisuudet mielenterveyden edistämiseen ja mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn tähtäävien strategioiden luomisessa. Toimintasuunnitelmassa kuvataan 12 prioriteettia politiikan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi sekä esitetään toimenpiteitä, joihin maat voivat ryhtyä.

Konferenssin suositusten tavoitteena on saada aikaan merkittäviä parannuksia mielenterveystilanteessa WHO:n Euroopan alueella, johon kuuluu 850 miljoonaa ihmistä ja 52 maata. Alueella on paljon mielenterveysongelmia ja maailman synkimmät tilastot, kun on kyse itsemurhista, alkoholin kulutuksesta ja neuro-psykiatrisista häiriöistä.

Hyväksyessään konferenssin asiakirjat WHO:n Euroopan aluetoimiston johtaja Marc Danzon sanoi, että ne mahdollistavat mielenterveyden kehittämisen kaikissa maissa. Hän korosti, että lasten ja nuorten tilanne on kokouksen hyväksymien suositusten ja sitoumusten seurannassa erityisentärkeällä sijalla.

"Konferenssin julistus on tulosta jäsenvaltioiden ponnisteluista noudattaa tiukasti määrittelemiämme (WHO:n) arvoja." Hän sanoi, että nämä arvot ovat solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja kansalaisten osallistuminen.

VETOOMUS YHTEISTYÖN TARPEESTA

Vera Boltho Euroopan neuvostosta totesi, että samoin kuin vuonna 1985 pidetty Tukholman mielenterveyskonferenssi myös Helsingin foorumi on painottanut vahvasti ongelmaa, joka liittyy mielenterveyden häiriöistä kärsivien leimautumiseen. "Tämä osoittaa, että emme ehkä ole saavuttaneet niin suurta edistystä kuin olisimme toivoneet."

Hän kuitenkin ylisti Helsingin konferenssin tuloksia siitä, että ne ovat uraa uurtavia. "Minusta on innovatiivista, että julistuksessa luetellaan velvollisuuksia ja siihen sisältyy selkeä vetoomus yhteistyön tarpeesta järjestöjen - erityisesti WHO:n, EU-komission ja Euroopan neuvoston - välillä."

Myös EU-komissaari Markos Kyprianou ylisti konferenssin tuloksia. "Julistuksen ja toimintasuunnitelman allekirjoitus merkitsee, että olemme saavuttaneet tärkeän vaiheen mielenterveyden kehittämisessä. Mielenterveysasioista vallitsee laaja yksimielisyys. Konferenssin tärkeimpänä tehtävänä on ollut toiminnan kehittäminen."

Hän sanoi, että EU haluaisi käynnistää uuden kunnianhimoisen terveysstrategian, joka keskittyisi terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn. "Mielenterveys saa siinä strategiassa paikan, joka sille kuuluu."

Esittäessään yhteenvetoa kokouksen työstä professori David Hunter Durhamin yliopistosta Englannista piti erityisen myönteisenä sitä, kuinka aidosti ministerit ja valtuutetut hyväksyivät julistuksen ja toimintasuunnitelman. Hän kutsui konferenssin työtä "aidoksi paradigman siirtymäksi" mielenterveyspolitiikassa.

"Tämä on todella historiallinen hetki Euroopan mielenterveyspolitiikan historiassa. Mutta puheet ovat puheita; tekeminen on toista. Vaikein osa on vuorossa seuraavaksi." Hän sanoi, että mielenterveyspolitiikan kehittämisen alueella ei ole varaa omahyväisyyteen. "Mutta on olemassa suunnaton tarve sanoista tekoihin."

HELSIINGIN NIMEEN SISÄLTYY KAIKKI

Kuvatessaan sitä, mitä hän kutsui "the meaning of Helsinki" - Helsingin merkitykseksi, Hunter luonnehti WHO-konferenssin työtä kaupungin nimestä muodostetulla akronyymillä (kirjainsana).

Siinä H merkitsee yhtä kuin Health (terveys), E = Empowerment (täysivaltaistaminen), L = Learning (oppiminen), S = Sustainability (kestävyys), I = Innovation (innovaatio), N = Need (tarve), K = Knowledge (tieto), I = Implementation (toteutus).

"Ehkä jo tällä viikolla Helsinki saa uuden merkityksen", sanoi professori Hunter. Hän kuvasi konferenssin asiakirjoja listaksi välttämättömiä asioita, joissa riittää tekemistä seuraaviksi vuosiksi.