Terveyden eriarvoisuus Suomessa on edelleen kasvanut
Suomalaisten terveydentila on kohentunut, mutta väestöryhmien väliset terveyserot ovat pääosin säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön uudessa julkaisussa raportoidaan sosioekonomisten ryhmien välisistä terveyserojen muutoksista sekä niiden syistä ja selitysmalleista vuosina 1980-2005. Sosioekonomista asemaa on tutkittu useimmiten koulutuksen, mutta myös ammattiin perustuvan sosiaaliryhmän, tulotason ja työmarkkina-aseman avulla.
Vuosia 2003-2005 koskevien tietojen valossa 35-vuotiaiden ylempien toimihenkilömiesten elinajanodote on 6,1 vuotta pitempi kuin työntekijämiehillä. Naisilla vastaava ero on 3,3 vuotta. 1990-luvun kuolleisuustietojen perusteella tiedetään, että terveenä eletyn elinajanodote vaihtelee koulutusryhmittäin vielä enemmän kuin koko elinajanodote. Pitkäaikaissairaudet ovat alimmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä noin 50 prosenttia yleisempiä kuin ylimmissä ryhmissä. Koetun terveyden, toimintakyvyn ja itse arvioidun työkyvyn erot ovat säilyneet selvinä koko tarkastelujakson ajan.
Elintavoissa ja terveyspalveluiden käytössä on eroja
Terveyteen vaikuttavissa elintavoissa on huomattavia sosioekonomisia terveyseroja erityisesti työikäisillä. Tupakointi, alkoholin suurkulutus ja humalajuominen ovat yleisempiä alemmissa ryhmissä. Ylemmässä asemassa olevat noudattavat paremmin suositusten mukaisia ruokailutottumuksia kuin alemmassa olevat, mutta rasvan ja vihannesten käytön erot ovat kuitenkin kaventuneet. Työikäisten miesten liikuntaharrastus on yleisintä ylimmissä sosioekonomisissa ryhmissä. Myös eniten kuolemia aiheuttavien kansantautien riskitekijöiden, kuten korkean verenpaineen, kolesterolin ja ylipainon sosioekonomiset erot ovat säilyneet suurina.
Myös terveyspalvelujen käytössä on sosioekonomisia eroja. Suurituloiset käyttävät sekä työterveyshuollon että yksityislääkärien palveluja pienituloisia enemmän, kun palvelujen tarve on otettu huomioon. Sen sijaan terveyskeskuskäyntejä on pienituloisilla suurituloisia enemmän. Hammaslääkäripalvelujen käytössä on vastaavanlaisia eroja, jotka tosin ovat pienentyneet muun muassa hammashuollon uudistusten myötä.
Terveyserojen kaventaminen edellyttää eri sektorien yhteistyötä
Terveyserojen kaventaminen on ollut tavoitteena kaikissa kansallisissa terveyspoliittisissa ohjelmissa vuodesta 1986 lähtien, ja se kuuluu terveyspolitiikan vaikeimpiin haasteisiin. Terveyserojen kaventaminen edellyttää yhteiskunta- ja terveyspoliittisia toimia sekä yhteistyötä eri sektorien kesken. Kaikkia väestön terveyteen vaikuttavia toimia ja rakenteita tulisi kehittää niin, että terveys paranee eniten niissä isoissa väestöryhmissä, joissa terveysongelmat ovat yleisimpiä. Näin voidaan samalla merkittävästi kohentaa koko väestön keskimääräistä terveyttä.
Terveyden eriarvoisuus Suomessa -julkaisun (STM:n julkaisuja 2007:23) ovat koonneet ja toimittaneet Kansanterveyslaitoksen, Stakesin, Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkijat Kirjoittajina on yhteensä 44 suomalaista asiantuntijaa. Julkaisu on luettavissasosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla www.stm.fi > Julkaisut > 2007
Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää 4. maaliskuuta 2008 terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen seminaarin, jossa käsitellään muun muassa terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmaa ja terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa.
Lisätietoja:
erikoistutkija Hannele Palosuo, Stakes, puh. 050 555 8729
ylilääkäri Seppo Koskinen, Kansanterveyslaitos, puh. (09) 4744 8762
erikoissuunnittelija Eila Linnanmäki, sosiaali- ja terveysministeriö, puh. (09) 160 73498, 050 521 8527