EU:n huumausainekonferenssissa etsittiin viranomaisten yhteistyömuotoja
”Päämääränä on yhteisten tavoitteiden luominen. Tähän päästään koulutuksella, sopimalla yhteisistä tavoitteista ja toimintatavoista. On tärkeää, että yhteisistä työtavoista sovitaan kirjallisesti ja että toiminnan onnistumista arvioidaan säännöllisesti. Näillä keinoin pääsemme yhdessä eteenpäin ”, totesi pääraportoija Richard Ives EU:n huumausainekonferenssissa. Hän totesi myös, että kaikki työryhmät nostivat esille yhteisen huolen siitä, että eri viranomaisilla ja eri organisaatioilla on erilaiset päämäärät.
Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän asiantuntija Richard Ives tekee kokousraportin työryhmien johtopäätöksien pohjalta. Konferenssiraportti sisältää siis erilaisia näkemyksiä ja lähestymistapoja huumeongelmien ehkäisemiseksi sekä huumeiden väärinkäyttäjien hoidon parantamiseksi. Suomi toimittaa kokousraportin tiedoksi EU:n komissiolle ja Euroopan neuvostolle jatkotoimia varten. Konferenssissa jaettiin myös puheenjohtajan päätelmät, jotka annetaan tiedoksi EU:n horisontaaliselle huumetyöryhmälle sekä oikeus- ja sisäasiainneuvostolle.
Valtiosihteeri Terttu Savolainen totesi, että työryhmät keskustelivat yhteisymmärryksessä ja viidestä eri näkökulmasta eri viranomaisten yhteistyön tärkeydestä. Työryhmissä ei pyrittykään yhtenäisiin näkemyksiin vaan kokemusten vaihtoon. Samalla koottiin yhteen erilaisia toimintamalleja.
Viranomaisten yhteistyöverkostoa tarvitaan
Konferenssin osanottajat olivat yksimielisiä siitä, että eri viranomaisten yhteistyöverkosto on välttämätön huumeongelmien ehkäisemiseksi ja huumeiden käyttäjien hoidon turvaamiseksi. EN:n Pompidou-ryhmän toivotaan ottavan tehtäväkseen verkoston luomisen ja sen toiminnan koordinoimisen. Jos kansainvälinen yhteistyö ontuu ja paikallisviranomaiset toimivat toisistaan tietämättä, on turha tehdä yhteisiä julkilausumia huumeongelmien vähentämiseksi.
Poliisi- ja sosiaaliviranomaisten on hyvä sopia yhteisistä työtavoista
Parasta olisi, jos poliisi ja sosiaalityöntekijät tavoittaisivat huumeita käyttävät ihmiset ennen kuin näistä tulee ongelmakäyttäjiä. Erityisen tärkeää on tavoittaa nuoret huumeiden käyttäjät mahdollisimman varhain. Poliisin ja sosiaaliviranomaisten työtavat ovat erilaisia, joten yhteinen haaste on yhteistyömuodoista sopiminen. Kun yhteistyöstä sovittaan kirjallisesti, se toimii, vaikka työntekijät vaihtuvat. Jotta yhteistyö onnistuu, mm. tietojen vaihdosta on sovittava.
Tietojen vaihdosta on saatu hyviä kokemuksia, kun on lähdetty siitä että vaihdetaan niitä tietoja, mitä kukin työntekijä tarvitsee. Poliisin ei tarvitse tietää huumeiden käyttäjän terveystietoja eikä sosiaaliviranomaisen käyttäjän rikostaustaa. Mutta on paljon yhteistä tietoa, joka auttaa asiakkaan huumekierteen katkaisemisessa. Tämän lisäksi tarvitaan epävirallista yhteistyötä ja mielipiteiden vaihtoa.
Yhteinen jatko- ja täydennyskoulutus luo hyvät edellytykset poliisin sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten toiminnalle huumeongelmaisten hoitoon ohjaamisessa. Yhteiset koulutustilaisuudet ovat luovat pohjaa toisen työtapojen ja työkulttuurin ymmärtämiseen.
Myös hoitoonohjaus onnistuu parhaiten eri viranomaisten yhteistyönä. Varhainen puuttuminen on hyvä alku hoitoonohjaukselle. Myös koulun, kirkon, työpaikkojen, kansalaisjärjestöjen sekä poliisin ja sosiaali- ja terveydenhuollon osuus hoitoon ohjauksessa on ratkaiseva. Ne tavoittavat eri elämänvaiheissa olevat huumeiden käyttäjät. Silloin kun ongelmat ovat pitkällä tarvitaan haittojen minimoimista mm. matalan kynnyksen palvelujen kautta.
Lisätietoja antavat:
sosiaali- ja terveysministeriöstä: neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti puh. 050 55535534 ja projektisuunnittelija Toivo Hurme känny 050 5245 7966
sisäasiainministeriöstä: poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen puh. 0500 478413 ja poliisitarkastaja Stefan Gerkman puh. 050 557 6004.