Tartuntatautiasetus korvaa SARS:iin sairastuneelle ansionmenetyksen ja mahdollistaa pakkohoidon

SARS:iin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn eristämisellä voidaan rajoittaa tehokkaasti taudin leviämistä. Asetusmuutoksen avulla voidaan turvata oireettoman, SARS-tapaukseen kontaktissa olleen henkilön toimeentulo ajalle, jolle hänet terveyslautakunnan tai kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen vastaavan lääkärin toimesta määrätään olemaan poissa ansiotyöstään. SARS:iin sairastunut tai sairastuneeksi epäilty voidaan samojen viranomaisten päätöksellä eristää sairaanhoitolaitokseen myös vastoin potilaan tahtoa. Vastentahtoinen hoito on äärimmäinen toimenpide, johon viranomaisten ei juuri koskaan tartuntatautien leviämisen ehkäisyssä tarvitse turvautua.

SARS eli äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä

SARS-infektion (SARS eli Severe Acute Respiratory Syndrome – suomeksi äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä) taudinaiheuttaja on aiemmin tuntematon koronavirus. Koronaviruksia tavataan sekä ihmisillä ettäeläimillä. Ihmiselle koronavirukset aiheuttavat yleensä flunssan kaltaisen ylähengitystietulehduksen. SARS-taudista saatujen tietojen mukaan on ilmeistä, että se tarttuu vain melko läheisessä kontaktissa sairastuneeseen. Tauti on kuitenkin levinnyt nopeasti laajalle alueelle matkustajien välityksellä. Myös Euroopassa on todettu yksittäisiä tautitapauksia. Suurin osa sairastuneista on ollut sairastuneiden perheenjäseniä tai sairaalahenkilökuntaa

Toistaiseksi taudille ei ole pystytty kehittämään parantavaa hoitoa. SARS-taudin kuolleisuus on noin 4 prosenttia tautiin sairastuneista. Taudin itämisaika on 2-10 vuorokautta. Nykykäsityksen mukaan oireeton altistunut ihminen ei tartuta tautia edelleen. Oireiset henkilöt tartuttavat tautia, mutta parantumisen jälkeen tartuttavuus menee nopeasti ohi. Näin ollen tarvittavan eristämisajan kesto on rajoitettu.

Taustaa

Tartuntatautilaissa tartuntataudilla tarkoitetaan sairautta tai tartuntaa, jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt (mikrobit) tai niiden osat taikka loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa. Tartuntatautilakia voidaan soveltaa myös prionin aiheuttamaan tautiin.

Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin. Laki velvoittaa terveysviranomaiset ryhtymään toimenpiteisiin yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Mm. sairastuneiden tai sairastuneiksi epäiltyjen ihmisten eristämisen tai työstä pidättämisen on mahdollista.

Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina

- jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;

- jos tauti on vaarallinen; ja

- jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

Tartuntatautiasetuksessa lueteltuja muita yleisvaarallisia tartuntatauteja ovat EHEC-infektio, hemorragiset kuumeet, ei kuitenkaan myyräkuume, hepatiitti A, keltakuume, kolera, kuppa, kurkkumätä, lavantauti, pikkulavantauti ja muut salmonellojen aiheuttamat taudit, meningokokin aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset, pernarutto, polio, rutto, shigellapunatauti ja tuberkuloosi.

Lisätietoja lääkintöneuvos Merja Saarinen, puh. 160 74030 ja

johtaja Tapani Melkas, puh.160 73886.