Ministeri Hyssälä vajaakuntoisten sijoittumisesta työmarkkinoille
Vaikeasti työllistyville on rakennettu vuosien mittaan monipuoliset palvelut. Lähtökohtana on kaikkien oikeus työhön. Vammaisten ja vajaakuntoisten ihmisten oikeus työhön nojaa sekä perusoikeuksiin että kansainvälisiin sopimuksiin. Kysymys on syrjäytymisen ehkäisemisestä ja myös osaltaan köyhyyden vähentämisestä. Mahdollisuus tehdä työtä on myös vammaisten ja vajaakuntoisten ihmisten oikeus, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä ottaessaan vastaan Sosiaalisen työllistämisen työryhmän raportin Helsingissä keskiviikkona 26. tammikuuta.
Vammaisten ihmisten koulutusta on kehitetty viime vuosina, joten monilla nuorilla vammaisilla on tänä päivänä hyvät valmiudet työelämään. Ei ole oikein eikä tarkoituksenmukaista, että heidät koulutetaan ja sen jälkeen toimeentulona on vain eläke. Heidät asetetaan ikään kuin syrjäraiteelle pois työelämästä. Vammaisilla ihmisillä on paljon taitoa ja valmiuksia, jotka pitäisi saada nykyistä paremmin käyttöön. Tiedän, että vammaiset ihmiset odottavat yleisten palvelujen ja tukitoimien tukevan myös työllistymisessä
Vammaisten ja vajaakuntoisten sijoittuminen avoimille työmarkkinoille on haastava tavoite. Virta työkeskuksista tavallisiin työpaikkoihin on ollut vähäistä, joskin työvalmentajatoiminnan ansiosta se on viime vuosina lisääntynyt.Sosiaaliset yritykset tarjoavat hyvän väylän vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymiseen. Vuoden kokemusten perusteella sosiaaliset yritykset tarvitsevat vielä lisää tukea ja kehittämistä. Työryhmän käsittelemä idea avustajien saamisesta työpaikalle useampaa työntekijää varten on ajatus, jota kannattaa edelleen kehittää.
Lähes kolme vuotta sitten tulivat voimaan sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutuksen lainmuutokset, joilla uudistettiin sosiaalihuollon työllistämistehtäviä koskevia säännöksiä ja parannettiin mahdollisuutta osallistua työelämään eläkkeellä olemisen sijasta. Uudistus otettiin myönteisesti vastaan ja työkeskusten toimintaa on kehitetty, mutta eläkkeitä on jätetty lepäämään varsin vähän eli työllistyminen ei ole onnistunut odotetulla tavalla. On perusteltua selvittää, miten eläkkeen lepäämään jättämismahdollisuus voitaisiin ulottaa myös työeläkkeisiin.
Tarvitsemme edelleen toimia, joilla rakennetaan vammaisten ja muiden vaikeasti työllistyvien ryhmien siltoja työmarkkinoille ja parannetaan työmarkkinoiden heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Eri hallinnonalojen ja toimijoiden, myös järjestöjen, yhteistyön tiivistäminen on tarpeen. Kyse on tärkeästä inhimillisestä panoksesta.