Usein kysyttyä vammaislainsäädännön uudistuksesta

Usein kysytyt kysymykset ja vastaukset perustuvat 27.9.10.2018 eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

  • Mistä vammaislainsäädännön uudistuksessa on kyse?

    Kyse on usean hallituskauden ajan valmisteilla olleesta uudistuksesta. Uudistuksen keskeinen tavoite on vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden parantaminen yhteiskunnassa turvaamalla palvelut henkilön yksilöllisen tarpeen mukaan.  Lailla sovitetaan yhteen nykyiset vammaispalveluja koskevat erityislait (vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki).  Lailla toteutettaisiin YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita.

    Tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden osallisuutta, kun palvelutarvetta arvioidaan, palveluja suunnitellaan ja toteutetaan. Tavoitteena on myös säilyttää nykyiset vammaisten henkilöiden perusoikeuksia turvaavat, vahvat oikeudet, kuten oikeus asumisen tukeen (palveluasumiseen), henkilökohtaiseen apuun sekä kuljetuspalveluihin ja muuhun liikkumisen tukeen.

    Lisäksi tavoitteena on kehittää useita palveluja, muun muassa valmennusta ja tukea sekä lyhytaikaista huolenpitoa uudenlaisina palveluina ja henkilökohtaista apua, sekä tehdä liikkumisen tuesta aiempaa monimuotoisempaa.

  • Miten vammaislainsäädännön kokonaisuudistus on edennyt?

    Uudistusta on valmisteltu avoimesti ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Eri sidosryhmät, kuten vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt sekä muut edunvalvontatahot, kunnat, kuntayhtymät ja muut vammaisalan toimijat on otettu asianmukaisesti ja tasapuolisesti mukaan valmisteluun.

    Laajapohjainen työryhmä (2013-2015) teki ehdotuksen vammaislainsäädännön uudistamisesta keväällä 2015 ja työryhmän ehdotus oli lausunnolla. Lausuntopalautteessa kannatettiin uudistuksen jatkamista kokonaisuutena.

    Hallitusohjelmassa linjattiin kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä. Tämän perusteella vammaislainsäädännön uudistamiselle asetettiin säästötavoite helmikuussa 2016.

    Selvitysmies Kalle Könkkölä teki syksyllä 2016 ehdotuksia vammaispalvelujen säästöjen vaihtoehtoisista toteuttamistavoista sekä lain soveltamisalasta.

    Luonnos uudeksi vammaispalvelulaiksi lähetettiin lausunnolle toukokuussa 2017. Kevään 2018 aikana kuultiin vammaisjärjestöjä, kuntia, erityishuoltopiirejä, valvontaviranomaisia ja muita toimijoita. Hallituksen esitys viimeisteltiin virkatyönä. Hallituksen esityksen antaminen siirtyi sote-uudistukseen liittyvien aikataulumuutosten takia.  

    Hallitus antoi esityksen eduskunnalle 27.9.2018.Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2021 yhtä aikaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja maakuntauudistusta koskevan lainsäädännön kanssa.

  • Miten sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa vammaispalveluihin?

    Aiemmin vammaispalvelulain mukaisten palvelujen järjestämisvastuu on ollut kunnilla ja kuntayhtymillä. Kehitysvammalain mukaisista erityishuollon palveluista ovat vastanneet erityishuoltopiirit ja kunnat. Uudistuksen jälkeen maakunnat vastaisivat sote-palvelujen järjestämisestä ja erityishuoltopiirit purkautuisivat.

    Yhtenä lähtökohtana sote-uudistuksessa on ollut vammaisten henkilöiden palvelujen integroiminen muihin maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Myös uudessa vammaispalvelulaissa tarkoitetut palvelut kuuluisivat maakunnan vastuulle. Vammaisten henkilöiden valinnanmahdollisuuksia on tarkoitus lisätä ottamalla käyttöön henkilökohtainen budjetti 1.1.2022 alkaen.

    Usein kysyttyjä kysymyksiä valinnanvapaudesta

    Maakunnilla on mahdollisuus järjestää palvelut tehokkaammin ja yhdenvertaisemmin kuin kunnilla. Esimerkiksi osaamisen kehittämiseen olisi enemmän mahdollisuuksia.

  • Vammaislaki on toissijainen laki, mitä se tarkoittaa?

    Sosiaalihuollon yleislakina sovelletaan sosiaalihuoltolakia. Myös vammaiset henkilöt saisivat tarvitsemansa sosiaalihuollon palvelut ja tuen jatkossakin aina ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella.

    Vammaisten henkilöiden terveydenhuolto järjestettäisiin yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain nojalla.

    Jos yleislakien nojalla myönnettävät palvelut eivät olisi sopivia tai riittäviä, sovellettaisiin tarpeen mukaisiin sosiaalipalveluihin uutta vammaispalvelulakia.

  • Mitä ovat palvelut, joista laissa säädettäisiin?

    Maakunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluisivat:

    1) valmennus ja tuki;
    2) henkilökohtainen apu;
    3) asumisen tuki;
    4) tuki esteettömään asumiseen;
    5) lyhytaikainen huolenpito;
    6) päiväaikainen toiminta;
    7) liikkumisen tuki.
     
    Vammaisella henkilöllä olisi näihin palveluihin subjektiivinen oikeus eli maakunnalla olisi velvollisuus järjestää palvelut silloin, kun vammainen henkilö  täyttäisi laissa olevat kriteerit palvelun myöntämiselle. Maakunta voisi lisäksi määrärahojen puitteissa antaa vammaiselle henkilölle laissa tarkoitettua taloudellista tukea tai muita tarvittavia palveluja.

  • Minkä lain perusteella vammaiset henkilöt saisivat terveydenhuollon palveluja?

    Terveydenhuollon yleislakina sovelletaan terveydenhuoltolakia. Kehitysvammalain perusteella on järjestetty myös terveydenhuollon palveluja. Jatkossa kaikkien vammaisten henkilöiden terveydenhuolto järjestettäisiin yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain nojalla.

  • Onko vammaispalvelulaissa diagnoosi- tai ikärajoja?

    Diagnoosi ei määrittelisi palvelujen saamista. Erityispalvelut olisivat tarveperusteisia. Palveluja saisi, jos henkilö ei vammasta tai sairaudesta aiheutuvan pitkäaikaisen toimintarajoitteen takia suoriutuisi tavanomaisessa elämässä ilman ehdotetun lain mukaisia palveluja.

    Laissa ei myöskään asetettaisi ikärajaa palvelujen saamiselle.

    Kaikki henkilöt olisivat oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin silloin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

  • Säilyisikö iäkkäillä vammaisilla henkilöillä oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin?

    Kaikki henkilöt olisivat oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.  Iäkäs henkilö voisi saada vammaispalvelulain mukaisia palveluja, jos hän ei saisi sosiaalihuoltolain perusteella riittäviä ja sopivia palveluja. Myös nk. vanhuspalvelulaki on otettava huomioon.

  • Miksi laissa ei puhuta vaikeavammaisista?

    Nykyisessä vammaispalvelulaissa olevaa vaikeavammainen-termiä ei käytettäisi uudessa laissa. Termi ei ole sopusoinnussa uudistuksen perustavoitteen kanssa, joka lähtee oikeudesta yksilöllisen tarpeen eikä vamman laadun mukaiseen apuun ja tukeen. Sana vaikeavammainen johtaa ajatukset siihen, että olisi joku tietty, helposti määriteltävissä oleva erityisryhmä, jolle palvelut olisi järjestettävä.

    Palvelujen saamisen perusteena on oltava toimintarajoitteista aiheutuva välttämätön ja toistuva avun tai tuen tarve. Tällaisia vaikeita toimintarajoitteita voi syntyä paitsi liikuntavamman, myös esimerkiksi kehitysvamman, neurologisen sairauden, aistivamman tai erilaisten vammojen yhdistelmän seurauksena.

    Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki edellyttävät, että kaikkia vammaisia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Vammaissopimuksen tavoitteena on taata yhdenvertaiset oikeudet vammaisille henkilöille riippumatta diagnoosista tai vamman laadusta. Sopimus ei kuitenkaan edellytä, että vammaisten henkilöiden palvelut aina järjestettäisiin erityislainsäädännön nojalla.

  • Paljonko vammaislainsäädännön uudistuksella tavoitellaan säästöjä?

    Uudistuksessa ei ainoastaan yhdistetä kahta lakia, vaan tavoitteena on uudistaa ja ajantasaistaa lainsäädäntöä. Tähän liittyy sekä joidenkin palvelujen kustannusten kasvua että säästötavoitteita.

    Säästötavoitteesta huolimatta uudessa lakiesityksessä on säilytetty uudistamisen keskeiset tavoitteet. Niitä ovat vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen ja toteutuminen sekä palvelujen saaminen tarpeen mukaan.

    Hallitus päätti vuonna 2016, että kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseen liittyvä vammaispalvelujen säästötavoite on 61 miljoonaa euroa. Kevään 2018 kehysriihessä ja syksyn budjettiriihessä hallitus päätti pienentää säästötavoitetta merkittävästi. Esityksestä poistettiin sellaiset säästötoimenpiteet, jotka olisivat asiakkaiden näkökulmasta heikennyksiä. Uudistuksen arvioidaan vähentävän julkisen talouden menoja 15,3 miljoonaa euroa.

  • Mihin palveluihin lisätään rahaa?

    Lainsäädännön uudistuksessa lisätään rahaa kotona asumisen tukeen, henkilökohtaiseen apuun sekä valmennukseen ja tukeen.  Myös lyhytaikaisen huolenpidon turvaamiseen ja päiväaikaiseen toimintaan osoitetaan lisärahoitusta.

    Uudistus edellyttää, että maakuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta lisätään lain voimaan tullessa noin 6,5 miljoonaa euroa.  Myös Kelan etuuksien ja palvelujen kustannukset kasvavat jonkin verran vammaisten henkilöiden avohoidon lisääntymisen myötä.

  • Miten säästöt aiotaan toteuttaa?

    Hallitus on esittänyt osana sote-uudistukseen liittyviä muutoksia verotuksen invalidivähennyksen poistamista ja verotuen korvaamista suoralla tukimuodolla vammaispalvelujen kehittämiseen. Hallitus esittää, että invalidivähennyksen poistamisesta saatava valtion ja kuntien verotulojen 26 miljoonan euron lisäys kohdennetaan vammaispalvelujen kehittämiseen ja vaaditun säästön kattamiseen. Tällä vähennetään vammaispalveluihin kohdistuvien säästöjen tarvetta.

    Palvelujen säästöjä haetaan vaihtoehtosilla liikkumisen tuen palveluilla, kuten antamalla auto tietyin edellytyksin vammaisen henkilön käyttöön, ja monipuolistamalla vammaisten henkilöiden asumisen tukea sekä vähentämällä henkilöstön päällekkäistä työtä.

  • Miten liikkumisen tuki toteutettaisiin?

    Lähtökohtana on, että myös vammaisten henkilöiden liikkuminen toteutetaan ensisijaisesti osana esteetöntä ja toimivaa julkista liikennettä (ml. kutsu- ja palveluliikenne). Kuljetuspalvelujen myöntämisen edellytyksenä olisi, että vammaisella henkilöllä olisi erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja että hän ei toimintarajoitteensa takia voisi käyttää julkista liikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

    Kuljetuspalveluja työhön, opiskeluun tai muuhun osallisuutta tukevaan toimintaan olisi järjestettävä niihin tarvittava määrä. Lisäksi kuljetuspalveluja olisi järjestettävä niin, että henkilö voi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa kuukaudessa asuin- tai lähikunnan alueella. Vaihtoehtoisesti vapaa-ajan matkoissa olisi käytössä ns. kilometrikukkaro, jossa asiakas saisi matkojen sijaan kuljetuspalveluja maakunnan liikelaitoksen määrittelemän tietyn kilometrimäärän kunta- tai maakuntarajojen estämättä.  Kuljetuspalveluja voitaisiin myös jaksottaa korkeintaan yhden vuoden aikana käytettäväksi. Vaihtoehdoilla edistettäisiin joustavampaa ja yksilöllisempää liikkumisen tukea.

  • Mitä tarkoitetaan matkojen yhdistelyllä?

    Kuljetuspalveluihin oikeutettujen henkilöiden matkoja voitaisiin yhdistää toteutettavaksi samalla kulkuneuvolla.

    Yhdistely ei kuitenkaan saisi aiheuttaa matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa palveluun oikeutetulle.

  • Onko kuljetuspalveluille vaihtoehtoja?

    Kuljetuspalvelujen sijaan vammaiselle voidaan antaa käyttöön auto. Maakunta voi myös myöntää vammaiselle henkilölle taloudellista tukea auton hankintaan kuten nykyisinkin.

    Jos henkilön käyttöön annetaan auto, henkilöllä olisi oikeus saada vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa vapaa ajan toimintaan, sosiaaliseen osallistumiseen ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan, ellei tätä pienempi määrä riitä turvaamaan välttämätöntä liikkumista.

  • Miten vammaisten henkilöiden asuminen järjestetään?

    Lähtökohtana on, että vammaiset henkilöt voivat asua tavallisissa asunnoissa ja asuinympäristöissä ja saada siihen tarvittavaa apua ja tukea. Kuten nykyinen vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen, uuden lain mukainen asumisen tuki voi sisältää palveluja, joista kootaan henkilön yksilöllisten tarpeiden mukainen palvelukokonaisuus. 

    Vammaislainsäädännön uudistamisen eräs keskeinen tavoite on edistää vammaisten henkilöiden oikeutta itsenäiseen asumiseen ja muuhun osallisuuteen sekä siinä tarvittavaan apuun ja tukeen. Tämä tarkoittaa laitoshoidon minimoimista ja vammaisten henkilöiden omissa lähiympäristöissä saatavien, arjen sujumista tukevien palvelujen saatavuutta, kuten kotona asumista tukevia palveluja, valmennusta ja muuta tukea.

  • Säilyykö henkilökohtaisen avun työnantajamalli?

    Henkilökohtaisen avun työnantajamalli säilytetään, mutta sen ohella henkilökohtaista apua olisi järjestettävä myös muilla tavoilla. Työnantajamallin käyttö edellyttäisi, että vammainen henkilö kykenee vastaamaan työnantajavelvoitteista ja suostuu toimimaan työnantajana sen jälkeen, kun hän on saanut maakunnan liikelaitokselta riittävän selvityksen työnantajan vastuista ja velvollisuuksista.

  • Ovatko vammaisten henkilöiden erityispalvelut maksuttomia myös jatkossa?

    Tarkoitus on, että myös jatkossa vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi tarvittavat erityispalvelut ovat pääosin maksuttomia. Tästä säädettäisiin uudistettavana olevassa asiakasmaksulaissa vastaavasti kuin nykyisin.

    Maksuttomuuden taustalla on ajatus siitä, että kyse on palveluista, joiden tarkoituksena on vammaisten henkilöiden toimintaedellytysten turvaaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen suhteessa vammattomiin henkilöihin. Vamman vuoksi tarvittavat palvelut ovat sellaisia, joita muut henkilöt eivät tarvitse ja tämän vuoksi niistä ei peritä maksuja.

    Kyse on positiivisesta erityiskohtelusta, jota tarvitaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Jos palvelut eivät liity vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvaan tarpeeseen, vammaiset henkilöt maksavat niistä kuten muutkin ihmiset.

  • Miten tuetaan vammaisten lasten asumista perheensä kanssa?

    Perheiden tulisi saada riittävä tuki ja palvelut siihen, että vammainen lapsi voi asua perheensä kanssa.

    Oikeus lyhytaikaiseen huolenpitoon tukisi niiden vanhempien jaksamista, joiden hoidettava ei ole omaishoidon tuen piirissä tai joille omaishoidon tuen vapaat eivät ole riittäviä, sekä auttaisi perheitä kriisitilanteissa. Huolenpito toteutettaisiin esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisena kotipalveluna, perhehoitona, tukihenkilön avulla tai asumispalveluna.

    Joissakin tapauksissa vaikeasti vammaisen lapsen omaishoitoperhettä voitaisiin tukea järjestämällä lapselle lisäksi hoitaja kotiin.

    Niissä poikkeuksellisissa ja harvoin esiintyvissä tilanteissa, kun lapsi tarvitsee niin erikoistunutta ja vaativaa hoitoa, ettei sitä voida järjestää kotiin, asuminen voitaisiin järjestää perhehoidossa tai pienryhmäkodissa. Vammaisen lapsen asumisen ja palvelujen järjestäminen kodin ulkopuolella edellyttäisi huoltajien suostumusta.

  • Säilyykö erityishuoltona myönnetty maksuton kuntouttava varhaiskasvatus?

    Uuteen lakiin sisältyisi myös mahdollisuus saada varhaiskasvatusta valmennuksena ja tukena. Palvelua järjestettäisiin niille eri tavoin vammaisille lapsille, joilla palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman perusteella olisi välttämätön tarve varhaiskasvatukseen nimenomaan osallisuutta edistävänä toimintana. Arvio palvelun tarpeesta tehtäisiin lapsikohtaisesti.

Lisätietoja