Vammaispalvelulaki uudistuu

Vammaispalvelulaki muuttuu. Vanha vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdistetään yhdeksi laiksi, joka koskee kaikkia vammaisia ihmisiä.

Uusi vammaispalvelulaki on nyt eduskunnan käsittelyssä. Laki tulee voimaan vuonna 2021.

Näillä sivuilla kerrotaan lakiesityksestä, jonka hallitus antoi eduskunnalle syksyllä 2018. Laki vahvistetaan myöhemmin, ja siihen voi tulla vielä muutoksia.

Uuden lain mukaan vammaispalveluiden järjestäjinä ovat uudet maakunnat. Maakunnat on tarkoitus perustaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen eli sote-uudistuksen yhteydessä vuoden 2021 alussa.

 

Diagnoosi tai vamma ei määrittele palvelua

Uudessa laissa tärkeää ei ole, mikä on ihmisen diagnoosi tai vamma. Siksi ei enää tarvita erikseen vammaispalvelulakia ja kehitysvammalakia, vaan kaikkien vammaisten ihmisten palveluista säädetään samassa laissa.

Uuden lain mukaan ihminen saa palveluja omien yksilöllisten tarpeidensa mukaan. 

 

Itsenäistä asumista tuetaan

Vammaisten ihmisten elämään voi tulla muutoksia uuden lain myötä. Itsenäistä asumista tuetaan enemmän kuin vanhan lain aikaan. Esimerkiksi vammaisten lasten perheet saavat kotiin apua ja tukea. Siksi vammainen lapsi voi asua kotona vaikeassakin tilanteessa.

Kun vammainen nuori itsenäistyy, hän saa valmennusta ja tukea. Hengityshalvauspotilaat voivat asua kotona, eikä heidän avustajansa aina tarvitse olla terveydenhuollon ammattihenkilö.

Kun vammainen henkilö tarvitsee henkilökohtaista apua, hän voi edelleen olla työnantaja avustajalleen. Hänen ei ole kuitenkaan pakko olla työnantaja. Henkilökohtainen apu voidaan järjestää myös muulla tavalla.

 

Vammaispalvelut ovat maksuttomia

Vammaispalvelut ovat edelleen maksuttomia. 

Liikkumiseen saa tukea myös uuden lain aikana, mutta se voidaan järjestää osittain uudella tavalla.


Miksi lakia uudistetaan?

Uuden vammaispalvelulain tavoite on lisätä vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta. Tarkoitus on, että vammaiset ihmiset voivat tehdä elämässään samoja asioita kuin ne, joilla ei ole vammaa. Siksi palvelut järjestetään yksilöllisesti, tarpeen mukaan.

Nykyisin laki takaa vammaisille ihmisille vahvat perusoikeudet. Nämä oikeudet säilyvät uudessa laissa. Oikeus asumisen tukeen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumisen tukeen säilyvät.

Lisäksi tavoitteena on kehittää useita palveluja. Esimerkiksi valmennusta ja tukea kehitetään lisää. Myös lyhytaikaista huolenpitoa järjestetään uusilla tavoilla. Henkilökohtaista apua kehitetään. Liikkumista tuetaan monin uusin tavoin.

 

Miten lakiuudistusta on valmisteltu?

Uutta vammaispalvelulakia on valmisteltu yhteistyössä vammaisten ihmisten ja heidän järjestöjensä kanssa. Valmistelussa ovat olleet mukana myös kunnat ja muut vammaisalan toimijat.

Ehdotus vammaispalvelulaista valmistui toukokuussa 2017. Sen jälkeen esitystä on korjattu ja täydennetty siitä saadun palautteen perusteella. Palautetta ovat antaneet järjestöt, kunnat ja asiantuntijat. Koska sote-uudistus lykkääntyi vuoteen 2021, myös vammaispalvelulain aikataulu siirtyi.

Hallitus antoi laista esityksen eduskunnalle 27.9.2018. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2021. Silloin tulevat voimaan myös ne lait, jotka koskevat sote-uudistusta ja maakuntauudistusta.


Miten sote-uudistus ja maakuntauudistus vaikuttavat vammaispalveluihin?

Nykyään kunnat ja kuntayhtymät ovat vastuussa vammaisten ihmisten erityispalveluista. Uudistuksen jälkeen Suomeen perustetaan 18 maakuntaa, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista. Myös vammaisten ihmisten erityispalvelut kuuluvat maakuntien vastuulle.

Kehitysvammaisten ihmisten palveluista vastaavat nykyään kunnat ja erityishuoltopiirit. Kun uusi laki tulee voimaan, erityishuoltopiirit lopetetaan. Sen jälkeen maakunnat järjestävät myös kehitysvammaisten ihmisten palvelut.

Vammaisten ihmisten mahdollisuudet valita palveluita lisääntyvät, kun henkilökohtainen budjetti otetaan käyttöön vuonna 2022. Se tarkoittaa, että henkilö saa maakunnalta maksusitoumuksen, jolla hän voi hankkia asiakassuunnitelmaan kirjattuja palveluja. Henkilö ei siis saa rahaa, vaan maakunta maksaa valitut palvelut.

Maakunnat voivat järjestää palvelut tehokkaammin ja yhdenvertaisemmin kuin kunnat.

 

Keitä uusi vammaispalvelulaki koskee?

Uusi vammaispalvelulaki koskee kaikkia, jotka tarvitsevat enemmän palveluja kuin mitä sosiaalihuoltolain perusteella voidaan tarjota.

Uusi vammaispalvelulaki on toissijainen laki. Se tarkoittaa, että vammaiset ihmiset saavat ensin sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita kuten muutkin. Jos ne eivät riitä, sitten vammaiseen henkilöön sovelletaan uutta vammaispalvelulakia.

Uudessa vammaispalvelulaissa säädetään seuraavista asioista:

1) valmennus ja tuki
2) henkilökohtainen apu
3) asumisen tuki
4) tuki esteettömään asumiseen
5) lyhytaikainen huolenpito
6) päiväaikainen toiminta
7) liikkumisen tuki

Nämä palvelut ovat uudessa laissa maakuntien vastuulla. Vammaisella ihmisellä on oikeus saada
näitä palveluita, jos hän tarvitsee niitä. Maakunnan on silloin pakko järjestää ne.

Sen lisäksi maakunnat voivat järjestää vammaisille ihmisille myös muita palveluja.

 

Vamman laatu tai ikä eivät määrittele palveluita

Diagnoosi tai vamman laatu ei uudessa laissa määrää sitä, saako vammainen ihminen palveluja.

Vammainen ihminen saa palveluja, jos hän ei selviä tavallisessa elämässään ilman niitä.

Laissa ei myöskään ole ikärajaa palveluille. Jos iäkäs ihminen tarvitsee vammaispalvelulain mukaisia palveluja, hänellä on oikeus saada niitä.

 

Avun tai tuen tarve määrittelee palvelut

Sanaa "vaikeavammainen" ei käytetä uudessa laissa. Laissa ei ole tärkeää, mikä on vamman laatu. Laissa on tärkeää, millaista palvelua ihminen tarvitsee.

Kun palvelujen tarvetta pohditaan, perusteena on avun tai tuen tarve, joka johtuu toimintarajoitteista. Toimintarajoite voi olla vaikea ja avun tarve voi olla jatkuvaa.

Ihmisellä voi olla vaikeita toimintarajoitteita liikuntavamman, kehitysvamman, neurologisen sairauden tai aistivamman seurauksena. Vammaisella ihmisellä voi olla myös monta eri vammaa.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki edellyttävät, että kaikkia vammaisia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samoja palveluita. Se tarkoittaa, että kaikille vammaisille ihmisille pitää tarjota ne palvelut, joita he tarvitsevat toimintarajoitteen takia. Diagnoosi tai vamman laatu ei ole tärkeää, vaan avun ja tuen tarve.

 

Uusi laki tuo kustannuksia ja säästöä

Kun uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan, joihinkin asioihin kuluu enemmän rahaa kuin ennen. Joissain asioissa rahaa säästetään.

Vaikka tavoitteena on säästää rahaa, tärkeintä on, että laki edistää vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskuntaan. Vammaisen ihmisen pitää saada palveluita tarpeen mukaan.

 

Mistä valtio säästää?

Hallituksen tavoite on, että uusi vammaispalvelulaki toisi säästöä noin 15 miljoonaa euroa. Säästöä syntyy esimerkiksi siitä, että toiminta siirtyy kunnilta ja erityishuoltopiireiltä maakunnille. Säästöt eivät saa kuitenkaan heikentää vammaisen ihmisen tilannetta.

Hallitus on esittänyt, että verotuksesta poistetaan invalidivähennys. Kun invalidivähennys poistuu, valtio ja kunnat säästävät 26 miljoonaa euroa. Valtio maksaa jatkossa suoraa tukea vammaispalvelujen kehittämiseen.

Palveluja koskevat säästöt ovat 14,6 miljoonaa euroa. Säästöjä etsitään esimerkiksi liikkumisen tuen palveluista. Myös vammaisten ihmisten asumisesta voidaan säästää rahaa, kun asumismuotoja uudistetaan.

 

Mihin valtio käyttää lisää rahaa?

Kun palveluja kehitetään, syntyy lisäkustannuksia yhteensä 21,1 miljoonaa euroa. Näihin kustannuksiin valtio antaa rahaa maakunnille. Kun laitoshoito vähenee, Kelan etuuksien kustannukset kasvavat noin 4 miljoonaa euroa.

Uuden lain myötä rahaa lisätään kotona asumisen tukeen, henkilökohtaiseen apuun sekä valmennukseen ja tukeen. Myös lyhytaikaiseen huolenpitoon ja päiväaikaiseen toimintaan tulee lisää rahaa.

 

Liikkuminen ja kuljetuspalvelut

Kuljetuspalveluja myönnetään uudessa laissa sellaisille vammaisille ihmisille, joilla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät pysty käyttämään julkista liikennettä.

Muut vammaiset ihmiset voivat käyttää julkista liikennettä. Julkisen liikenteen tulisi olla esteetöntä ja toimivaa. Julkiseen esteettömään liikenteeseen kuuluvat esimerkiksi palvelubussit ja kutsuliikenne.

 

Kuljetuspalvelut

Kuljetuspalveluita täytyy saada niin paljon kuin on tarpeen, kun vammainen ihminen on menossa työhön, opiskeluun tai esimerkiksi työtoimintaan. Lisäksi hän voisi tehdä vapaa-aikanaan vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Vapaa-ajan matkoja voi tehdä asuinkunnassa tai lähikunnassa.

Toinen vaihtoehto on niin sanottu kilometrikukkaro. Silloin asiakas saisi kulkea jonkin tietyn määrän kilometrejä, mutta kunnan tai maakunnan rajat eivät rajoittaisi matkantekoa.

Kuljetuspalveluihin liittyviä matkoja voidaan yhdistellä. Se tarkoittaa, että kuljetuspalveluihin oikeutettuja voitaisiin kuljettaa samalla autolla. Yhdistelystä ei saa kuitenkaan olla matkustajille kohtuutonta haittaa. Matkaan ei saa kulua kohtuuttoman paljon aikaa.

 

Kuljetuspalvelun vaihtoehdot

Kuljetuspalvelujen sijaan vammaiselle ihmiselle voidaan antaa käyttöön auto. Maakunta voi myös myöntää vammaiselle ihmiselle rahaa auton hankintaa varten.

Jos vammaiselle ihmiselle annetaan käyttöön auto, hänellä olisi oikeus saada vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa. Matkat voivat liittyä vapaa-ajan toimintaan tai muuhun tavalliseen elämään.

 

Asuminen

Vammaiset ihmiset voivat asua tavallisissa asunnoissa, tavallisilla asuinalueilla. He voivat saada palvelua ja tukea asumiseen omassa kodissaan. Asumisen palvelut järjestetään se mukaan, mitkä ovat ihmisen yksilölliset tarpeet.

Tärkeä tavoite uudessa laissa on, että vammaiset ihmiset voisivat asua itsenäisesti. Se tarkoittaa, että laitoshoitoa ei järjestetä juuri lainkaan. 

Se tarkoittaa myös, että vammaisen ihmisen täytyy saada asumisen palveluja, tukea ja asumisen valmennusta lähiympäristössään.

Vammainen ihminen voi edelleen olla henkilökohtaisen avustajansa työnantaja. Sen ohella henkilökohtaista apua voidaan järjestää myös muulla tavalla.

Vammainen ihminen voi toimia työnantajana, jos hän pystyy vastaamaan työnantajan velvoitteista ja jos hän itse haluaa. Maakunnan täytyy antaa vammaiselle ihmiselle riittävä selvitys siitä, millaisia ovat työnantajan vastuut ja velvollisuudet.

 

Palvelut ovat maksuttomia

Vammaisten ihmisten erityispalvelut ovat pääosin maksuttomia myös jatkossa. Maksuttomuudesta säädetään asiakasmaksulaissa, joka myös nyt uudistetaan.

Palvelut ovat maksuttomia, koska palvelut turvaavat vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden muiden ihmisten kanssa. Vammainen tai sairas ihminen tarvitsee sellaisia palveluja, joita muut ihmiset eivät tarvitse. Sen vuoksi näistä palveluista ei peritä maksuja.

Tätä kutsutaan positiiviseksi erityiskohteluksi. Sitä tarvitaan, että yhdenvertaisuus oikeasti toteutuu.

Jos vammainen ihminen tarvitsee palveluja, jotka eivät liity hänen vammaansa, hän maksaa niistä samoilla ehdoilla kuin muut ihmiset.

 

Vammaisten lasten asuminen

Perheiden pitää saada riittävästi tukea siihen, että vammainen lapsi voi asua perheensä kanssa.

Perheillä on oikeus saada lapsella lyhytaikaista huolenpitoa, jos he eivät ole omaishoidon tuen piirissä tai jos omaishoidon tuen vapaat eivät riitä. Myös kriisitilanteissa voi käyttää lyhytaikaista huolenpitoa. Huolenpito voi olla esimerkiksi kotipalvelua, perhehoitoa, tukihenkilön apua tai asumispalvelua.

Joissakin tapauksissa vaikeasti vammaisen lapsen perhettä voitaisiin tukea järjestämällä lapselle hoitaja kotiin.

Joissain harvinaisissa tilanteissa lapsi voi tarvita niin vaativaa hoitoa, että sitä ei voi järjestää kotona. Silloin lapsi voi asua perhehoidossa tai pienryhmäkodissa. Tähän järjestelyyn tarvitaan
huoltajien suostumus.

 

Valmennus tukee itsenäisyyttä

Valmennus ja tuki vahvistavat ihmisen omia voimavaroja. 

Valmennuksen avulla vammainen ihminen voi oppia uusia taitoja. Hän voi saada tukea kommunikointiin, päätöksentekoon ja muutoksiin. 

Kun vammainen ihminen saa valmennusta, hän pystyy selviämään itsenäisemmin. Silloin hän ei tarvitse niin paljon muita palveluita.

Etenkin nuoret vammaiset ihmiset voivat oppia käyttämään julkista liikennettä. Silloin he eivät tarvitse kuljetuspalveluita. Osa vammaisista ihmisistä voi asua tavallisessa asunnossa, kun he saavat riittävästi tukea ja valmennusta.

 

Lisätietoja

Jaana Huhta, hallitusneuvos 
STM, Hyvinvointi- ja palveluosasto / HPO, Palvelut-yksikkö / PAL, Toimintakyky-tulosryhmä / TOK 0295163407  


Anne-Mari Raassina, neuvotteleva virkamies 
STM, Hyvinvointi- ja palveluosasto / HPO, Palvelut-yksikkö / PAL, Toimintakyky-tulosryhmä / TOK 0295163405  


Kirsi-Maria Malmlund, lakimies 
STM, Hyvinvointi- ja palveluosasto / HPO, Palvelut-yksikkö / PAL, Toimintakyky-tulosryhmä / TOK 0295163073