Palkansaajan työssäoloehdon uudistamisesitys lausunnolle

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaan työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon kehittämistä jatketaan. Tavoitteena ottaa nykyistä paremmin huomioon työmarkkinoiden muutos ja digitalisaation mahdollisuudet.

Hallitus päätti 11.2.2022 valtiontaloutta vähintään 110 miljoonalla eurolla vahvistavista työllisyys-toimista. Osana tätä päätöskokonaisuutta hallitus päätti työssäoloehdon uudistamisesta tuloperus-teiseksi. Hallituksen päätöstä edelsi työttömyysturvan kehittämisen työryhmän työ, jossa arvioitiin erilaisia malleja työssäoloehdon kehittämiseksi. 

Työssäoloehdon tarkoituksena on osoittaa, että henkilö on ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla ja saanut ansiotyöstä toimeentulonsa.

Työssäoloehdon täyttäminen on edellytyksenä sille, että henkilö voi saada ansiosidonnaista päivä-rahaa työttömyyskassasta tai peruspäivärahaa Kelasta.

Jos työssäoloehto ei täyty, oikeus työmarkkinatukeen voi kuitenkin syntyä.  

Palkansaajan työssäoloehdon ja siten työttömyyspäivärahaoikeuden kertymisen perusteeksi tulisi nykyisen kalenteriviikkokohtaisen työtuntimäärän ja palkkaedellytyksen sijasta palkansaajalle maksettu vakuutuksenalainen vakiintunut tulo.

Esityksen mukaan jatkossa viikoittaisella tai kuukausittaisella työajalla ei olisi merkitystä työssä-oloehdon kertymisen kannalta. Vain  kalenterikuukauden aikana maksetulla palkkatulolla olisi merkitystä.

Jatkossa työssäoloehdon täyttäminen edellyttäisi, että henkilö on 28 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) kerryttänyt 6 työssäoloehtokuukautta. Työssäoloehtokuukaudeksi luettaisiin sellainen kalenterikuukausi, jona henkilölle on maksettu vakuutuksenalaista vakiintunutta palkkaa vähintään 862 euroa (vuoden 2022 tasossa). Työssäoloehtokuukaudet voisivat kertyä myös puolikkaina kuukausina, jos palkkatulo kalenterikuukauden aikana on 431-861 euroa. Euromääriä tarkistettaisiin vuosittain kansaneläkeindeksillä.

Alakohtaisista poikkeuksista työssäoloehdon kertymiseen luovuttaisiin muun kuin urheilutoiminnan osalta. 

Esimerkki: 

Määräaikainen kokoaikatyö alkaa 1.1. ja päättyy 31.3.. Kuukausipalkka, joka on yli 862 euroa, maksetaan aina kalenterikuukauden viimeinen päivä, eli palkanmaksupäiviä ovat 31.1., 28.2. ja 31.3.. 

Tammi, helmi, ja maaliskuu kerryttävät kaikki yhden työssäoloehtokuukauden. 

Esimerkki: 

Määräaikainen kokoaikatyö alkaa 1.1. ja päättyy 31.3.. Kuukausipalkka, joka on yli 862 euroa, maksetaan aina seuraavan kalenterikuukauden viimeinen päivä, eli palkanmaksupäiviä ovat 28.2., 31.3. ja 30.4.. 

Helmi-, maalis- ja huhtikuu kerryttävät kaikki yhden työssäoloehtokuukauden. 

Ensimmäinen poikkeus ei olisi varsinainen poikkeus työssäoloehdon kertymiseen vaan siihen, milloin oikeus perus- tai ansiopäivärahaan voisi muiden edellytysten täyttyessä alkaa. Se koskee palkansaajaa, jonka työssäoloehto kertyy toisiaan yhdenjaksoisesti seuraavista työssäoloehtokuu-kausista. Näissä tilanteissa oikeus perus- tai ansiopäivärahaan voi alkaa jo viimeisen työssäoloehtokuukauden aikana. 

Esimerkki: 

Määräaikainen kokoaikatyö alkaa 1.1. ja päättyy 30.6.. Kuukausipalkka, joka on yli 862 euroa, maksetaan aina seuraavan kalenterikuukauden viimeinen päivä, eli palkanmaksupäiviä ovat 28.2., 31.3., 30.4., 31.5., 30.6. ja 31.7.. 

Työssäoloehto täyttyy siis ajalla 1.2.-31.7., mutta oikeus työttömyyspäivärahaan voisi alkaa jo heinäkuun aikana. 

Toinen poikkeus koskisi tilannetta, jossa työssäoloehdon täyttymisestä puuttuu vain yksi työssä-oloehtokuukausi. Poikkeuksen perusteella näissä tilanteissa työssäoloehtokuukausi voisi kyseisen puuttuvan työssäoloehtokuukauden osalta kertyä ansaintaperusteisesti. 

Esimerkki: 

Palkansaaja tekee niin kutsuttua keikkatyötä, ja hänellä on koossa yhteensä viisi (5) maksuperusteisesti kertynyttä työssäoloehtokuukautta ajalla 1.1.-31.8.

Hän tekee joulukuussa kaksi viikkoa kestävän työjakson, mutta palkka, joka on enemmän kuin 862 euroa, maksettaisiin vasta seuraavan vuoden tammikuussa. Ilman poikkeussäännöstä työssäoloehto täyttyisi vasta 31.1., eli kun palkka on maksettu. Koska kyse olisi viimeisestä tarvittavasta työssäoloehtokuukaudesta, poikkeusta sovellettaisiin, ja työssäoloehto kertyisi tältä viimeiseltä kuukaudelta ansaintaperusteisesti. Työssäoloehto täyttyisi 31.12. mennessä. 

Esityksen tavoitteena on kehittää työttömyyspäivärahan myöntämisen edellytyksenä olevaa palkansaajan työssäoloehtoa tavalla, joka vahvistaa julkista taloutta 54 miljoonan euron verran ja tuo 1500 lisätyöllistä. 

Palkansaajan työssäoloehdon kehittämisen tavoitteena on, että työssäoloehdossa otettaisiin nykyistä paremmin huomioon työmarkkinoiden muutos ja digitalisaation mahdollisuudet. Tavoitteena on huomioida kansallisen tulotietorekisterin tarjoamat mahdollisuudet siten, että päivärahaoikeutta tutkittaessa ja päivärahaetuuksia myönnettäessä tarvittavat tulotiedot saataisiin ensisijaisesti tulo-rekisteristä, ja että esitetyt muutokset parantaisivat tulotietorekisterin hyödynnettävyyttä työttömyysturvan toimeenpanossa.

Esityksen tavoitteena on myös selkeyttää ja yksinkertaistaa työttömyyspäivärahan määräytymisperusteita. Tarkoituksena on, että määräytymisperusteet ovat etuuden hakijalle ymmärrettävät ja että ansiopäiväraha vastaisi nykyistä paremmin hakijan vakiintunutta palkkatyöstä ansaittua tulotasoa.

Uudistuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1.5.2023. Jos henkilön työssäoloehto täyttyy työstä 30.4.2023 mennessä, sovelletaan nykyisiä säännöksiä työssäoloehdon täyttymisessä ja ansiopäivä-rahan laskennassa.

Jos työssäoloehto täyttyy 1.5.2023 jälkeen, sovelletaan uutta tuloperusteista työssäoloehtoa. Ennen muutoksen voimaantuloa tehdystä työstä kertyneet työssäoloehtoviikot muunnetaan laskennallisesti työssäoloehtokuukausiksi siten, että 4 työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa olisi täysi työssäoloehtokuukausi ja 2 työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa puolikas työssäoloehtokuukausi.

Työttömyyspäivärahaoikeuden tai ansiopäivärahan suuruuden osalta ei tapahtuisi periaatteellista muutosta suhteessa nykytilaan silloin, kun kyse on jatkuvasta kokoaikatyöstä tai jatkuvasta osa-aikatyöstä, jossa työtunteja on vähintään 18 kalenteriviikossa. Vaikutukset koskevat lähinnä henkilöitä, joiden työssäoloehto nykysäännösten mukaan kertyisi useasta lyhyestä työjaksosta.

Keskimäärin työssäoloehdon täyttämisen arvioidaan hieman helpottuvan uudistuksen myötä, jonka takia muutoksen arvioidaan lisäävän ansiopäivärahan ja peruspäivärahan saajien määrää ja vastaavasti vähentävän työmarkkinatuen saajien määrää. 

Ehdotettujen tulorajojen taso ja mahdollisuus kerryttää työssäoloehtoa puolikkaina työssäoloehtokuukausina tarkoittaa kuitenkin sitä, että ansiopäivärahat voivat jäädä työssäoloehdon täyttämisestä huolimatta matalaksi. Keskimäärin päivärahojen taso laskisikin hieman.

Niillä ansiopäivärahan hakijoilla, joilla on taustalla pidempi yhdenjaksoinen kokoaikatyö tai pidempi osa-aikatyö, jossa työaika on vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa, uudistus ei juurikaan vaikuta ansiopäivärahan määrään. Uudistus vaikuttaa ansiopäivärahaan henkilöillä, joilla työssä-oloehto koostuu nykytilassa useasta erillisestä työssäolojaksosta. Tämä johtuu siitä, että nykytilassa ansiopäivärahan laskennassa otetaan huomioon vain ne viikot, joina henkilö on työskennellyt yli 18 tuntia. Uudistuksen myötä päivärahan laskennassa huomioitaisiin työssäoloehtoon luettavilta kalenterikuukausilta myös ne viikot, joina henkilö on työskennellyt alle 18 tuntia, minkä seurauksena päivärahan laskennassa olisi mukana nykyistä pienituloisempia jaksoja.

Jos henkilö on esimerkiksi työskennellyt joka toinen viikko 15 tuntia ja joka toinen viikko 30 tuntia, ansiopäiväraha määritellään niiden tulojen mukaan, jotka henkilö ansaitsee 30 työtunnin viikkoina. Kyseisen henkilön ansiopäiväraha on siis saman suuruinen kuin henkilön, joka on työskennellyt samalla tuntipalkalla 30 tuntia joka viikko. Jatkossa henkilön tulot otettaisiin huomioon koko kuukaudelta, joten hänen päivärahansa olisi saman suuruinen kuin henkilöllä, joka on työskennellyt kuukauden aikana keskimäärin saman verran, mutta joka viikko 22,5 tuntia. Eli työajan sijoittuminen kalenterikuukauden sisällä ei aiheuttaisi enää merkittäviä eroja ansiopäivärahan määrään, ja ansiopäiväraha vastaisi nykyistä paremmin henkilön vakiintunutta tulotasoa.

Keskimäärin muutos laskee ansiopäivärahoja arviolta 1,9 prosenttia, mutta kuten alussa todetaan, suurimmalla osalla ansiopäivärahan saajia työssäoloehto kuitenkin koostuu yhtäjaksoisesta työjaksosta siten, että ansiopäivärahan määrä ei muutu nykytilaan verrattuna. Niillä, joihin muutos vaikuttaa, ansiopäiväraha laskee keskimäärin noin 6 prosenttia. Vaikutus ansiopäivärahan määrään riippuu kuitenkin kunkin etuuden saajan kohdalla tapauskohtaisesti esimerkiksi työhistoriaan luet-tavista tuloista ja työtuntien sijoittumisesta työssäoloehtoon nykyisin luettaville viikoille.

Uudistus koskee yleisesti kaikkia työttömyysetuuksien saajia, joiden työssäoloehto tarkistetaan etuuskäsittelyn yhteydessä. Konkreettisia vaikutuksia etuusoikeuteen tai etuuden määrään uudistuksella on kuitenkin vain henkilöihin, joiden työhistoria koostuu kahdesta tai useammasta erillisestä nykyisin työssäoloehtoon luettavasta työjaksosta, sekä henkilöihin, jotka ansaitsevat tarpeeksi, jotta täyttävät tuloperusteisen työssäoloehdon, mutta jotka eivät vähäisten työtuntien vuoksi täytä nykyistä työssäoloehtoa.

Ansiopäivärahan saajilla, joiden työhistoria koostuu lyhyistä työjaksoista, uudistus keskimäärin pienentää ansiopäivärahan määrää siten, että se vastaa nykyistä paremmin henkilöiden vakiintunutta tulotasoa. Henkilöt, jotka eivät nykyisin täytä työssäoloehtoa sen vuoksi, että 18 viikkotyö-tunnin raja ei täyty, voivat tulla oikeutetuiksi ansio- tai peruspäivärahaan, mikäli heillä on tarpeeksi tuloja tuloperusteisen työssäoloehdon täyttämiseen.

Muutos ei kuitenkaan koske jo nykyisin maksussa olevia ansiopäivärahoja, vaan vain tilanteita, joissa ansiopäiväraha määritellään uudistuksen voimaantulon jälkeen.

Työssäoloehto voisi jatkossa kertyä täysinä tai puolikkaina työssäoloehtokuukausina. Puolikas työssäoloehtokuukausi kertyisi, jos kalenterikuukauden aikana yhtenä palkanmaksupäivänä tai useana palkanmaksupäivänä yhteenlaskettuna palkkaa maksettaisiin 431-861 euroa brutto. Näitä palkkarajoja tarkistettaisiin vuosittain syksyllä. 

Jos palkkatulosi vaihtelevat paljon, ja joukossa on tulottomia kuukausia, voit arvioida työssäoloehtosi kertymistä alla olevan esimerkin perusteella. 

Työssäoloehto täyttyy, kun koossa on yhteensä 6 työssäoloehtokuukautta 28 kuukauden mittaisen tarkastelujakson aikana. Työssäoloehto kertyy sekä täysistä että ns. puolikkaista työssäoloehtokuukausista. Ansiopäivärahan suuruus tarkistetaan vain, jos työssäoloehto täyttyy. Ansiopäiväraha perustuu näiden 6 työssäoloehtokuukauden palkkaan. 

Ansiopäivärahan suuruus tai oikeus soviteltuun päivärahaan ei siis perustuisi sellaiseen kuukauteen, jolloin palkkaa ei ole maksettu. 

Esityksen tavoitteena on, että tulotiedot selvitettäisiin ensisijaisesti tulorekisteristä. Jatkossakin voidaan kuitenkin tarvita eräitä täydentäviä tietoja, joita varten Kela tai työttömyyskassa voi joutua pyytämään palkkalaskelmaa tai palkkatodistusta hakemuksen ratkaisemiseksi. Valmistelun aikana on arvioitu, että nykytilaan verrattuna muutos ei lisäisi lisäselvitysten toimittamista.

Uudistuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1.5.2023. Jos henkilön työssäoloehto täyttyy työstä 30.4.2023 mennessä, sovelletaan nykyisiä säännöksiä työssäoloehdon täyttymisessä ja ansiopäivärahan laskennassa.

Jos työssäoloehto täyttyy 1.5.2023 jälkeen, sovelletaan uutta tuloperusteista työssäoloehtoa. 

Siirtymävaiheessa on mahdollista laskea yhteen 30.4.2023 mennessä kertynyttä kalenteriviikkoperusteista työssäoloehtoa ja 1.5.2023 alkaen kertyvää kalenterikuukausiperusteista työssäoloehtoa. Ennen muutoksen voimaantuloa tehdystä työstä kertyneet työssäoloehtoviikot muunnetaan laskennallisesti työssäoloehtokuukausiksi siten, että 4 työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa olisi täysi työssäoloehtokuukausi ja 2 työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa puolikas työssäoloehtokuukausi.

Kaikissa kolmessa tilanteessa ansiopäivärahan uudelleen määrittelyssä sovelletaan nyt voimassa olevia säännöksiä. Jos palkansaaja on täyttänyt työssäoloehdon ennen enimmäisajan täyttymistä, uusi ansiopäiväraha on vähintään 80 prosenttia palkansaajalle aikaisemmin maksetusta ansiopäivä-rahasta. Vertailu tehdään täysimääräiseen kokonaan työttömän päivärahaan, mutta vertailtaviin päivärahoihin ei lueta lapsikorotuksia.

Työssäolovelvoitetta ja koulutusta vailla olevan nuoren seuraamusta voisi nykyistä vastaavasti täyttää työssäoloehdon täyttävällä työllä. Työssäoloehtokuukaudet muunnettaisiin kalenteriviikoiksi TE-toimistossa tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilun kokeilualueen kunnassa. 

Työssäolovelvoitteen täyttymistä tarkasteltaessa otettaisiin lisäksi huomioon aika, jona henkilö on ansainnut vakuutuksenalaista palkkaa vähintään 862 euroa kalenterikuukaudessa tai 431-861 euroa kahtena erillisenä kalenterikuukautena. 

Lähtökohtaisesti etuusoikeuden palautuminen työssäoloehtoon luettavan työn perusteella helpottuisi nykytilaan verrattuna.

Keskeisin muutos liittyy työssäolovelvoitteen täyttymisen ja koulutusta vailla olevan nuoren työttömyysturvaoikeuden palautumisen seurantaan. Työssäoloehtokuukausien laskennallinen muunto kalenteriviikoiksi tapahtuisi TE-toimistoissa tai kokeilualueiden kunnissa, ja kyseessä olisi niille uusi tehtävä. 

Muutoksen vaikutuksen työmäärään arvioidaan olevan vähäinen, koska tarkasteltava työjakso ei tosiasiallisesti yleensä muutu nykyisestä, eikä muuntoa kuukausien ja viikkojen välttämättä tarvitse tehdä.