Luototuksen järjestäminen kunnissa

Sosiaalisen luototuksen järjestäminen on kunnille vapaaehtoista. Kunnalla on mahdollisuus päättää sosiaalisen luototuksen järjestämisen laajuus, luottopääoman määrä ja luottojen suuruus paikallisten tarpeiden mukaan. Kunta voi järjestää sosiaalisen luototuksen yksin tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Sosiaalisen luototuksen käynnistäminen

Opas kunnille luototustoiminnan käynnistämiseen.

• Sosiaalinen luototus. Opas luototuksen käynnistäjälle. (STM:n oppaita 2003:6)

Sosiaalisen luototuksen toimivuus, laajuus ja seuranta

Sosiaalisten luottojen takaisinmaksua on tutkittu. Vuonna 2004 toteutettu tutkimus osoittaa, että sosiaalisen luototuksen järjestelmä on toimiva.

Lainoituksen harkintaan ja henkilökohtaiseen seurantaan pitää kuitenkin kiinnittää huomiota. Maksukyvyn arviointi ei yksin riitä, myös maksuhalukkuutta on arvioitava entistä paremmin.

• Sosiaalisten luottojen takaisinmaksu (STM:n julkaisuja 2004:14)

Velkojen selvittelyyn saa apua talous- ja velkaneuvonnasta. Velkaantunutta opastetaan löytämään erilaisia tukipalveluja, velkojen järjestelymahdollisuuksia, maksuaikatauluja ja maksuohjelmia. Palvelu on asiakkaalle maksutonta.

Talous- ja velkaneuvonta on kunnallinen palvelu, mutta se ei kuulu sosiaalihuoltoon. Lisätietoja saa Kuluttajavirastosta.

• Talous-ja velkaneuvojat (Kuluttajaviraston verkkopalvelu)
• Laki talous- ja velkaneuvonnasta 713/2000 (Finlex)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kerää tilastotietoa sosiaalisen luototuksen laajuudesta kunnissa, luoton saajista sekä kustannuksista.

• Sosiaalinen luototus (THL)