Lainmuutoksilla vahvistetaan lapsen oikeutta hyvään hoitoon ja kasvatukseen sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeelliseen valvontaan ja huolenpitoon. Lainmuutos sisältää tarkennuksia rajoitusten käytölle asetettavista yleisistä edellytyksistä, kuten välttämättömyys- ja suhteellisuusvaatimuksesta sekä säännökset hyvän kohtelun suunnitelmasta, jolla voidaan parhaimmillaan vähentää rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Lainmuutoksilla vahvistetaan kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen ja hänen huoltajansa oikeusturvaa ja tehostetaan valvontaa.

Lapsen perusoikeuksien vahvistamista sekä hyvää hoitoa, kasvatusta, valvontaa ja huolenpitoa koskevat säännökset koskevat myös perhehoidossa olevia lapsia. Perhehoitoon ei laajennettu oikeutta käyttää uusia rajoitustoimenpiteitä. Yhteydenpidon rajoitus on jatkossakin ainoa rajoitus, jota voidaan käyttää perhehoidossa.

Kasvatuksen tarkoituksena on opettaa lasta ymmärtämään ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksia sekä edesauttaa lasta tekemään ikäkautensa ja kehitystasonsa mukaisia omia valintoja ja ratkaisuja. Kasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia ja toteuttaa lapsen oikeutta hyvään hoitoon ja huolenpitoon.

Lapsen hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito on voitava perustella lapsen yksilölliseen ja tarpeenmukaiseen päivittäiseen huolenpitoon ja valvontaan liittyvänä toimena. Kasvatuksellisissa keinoissa tulee aina huomioida lapsen ikä ja kehitystaso sekä muut lapsen yksilölliset tarpeet ja olosuhteet. Kasvatuksellisten keinojen on oltava oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen.

Rajoitustoimenpiteillä puututaan Suomen perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. Lapsen perusoikeuksiin voidaan kajota sijaishuollossa vain, jos lastensuojelulain rajoituksia koskevat edellytykset täyttyvät yksittäisessä tilanteessa. Rajoituksina voidaan käyttää vain lastensuojelulaissa säädettyjä toimenpiteitä.

Lapsen hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito ei saa sisältää lastensuojelulaissa määriteltyjä rajoituksia. Hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito ei voi olla mielivaltaista, nöyryyttävää, alistavaa, ruumiillista kurittamista tai muulla tavoin loukkaavaa kohtelua. Kasvatukselliset keinot eivät myöskään voi olla tarkoitukseltaan, intensiteetiltään tai kestoltaan lastensuojelulain 11 luvussa olevaa rajoitusta vastaavia toimenpiteitä.

Lapsi voi käyttää omistamaansa puhelinta ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Mikäli puhelimen käytöstä ei aiheudu haittaa lapselle, ei ole perustetta puuttua sen käyttöön.

Kasvatuksellisilla perusteilla puhelimen käyttöön voidaan puuttua silloin, kun sen käytöstä aiheutuu lapselle haittaa. Esimerkiksi jos lapsi ei nuku öisin puhelimen käytön takia, puhelin voidaan ottaa häneltä yöajaksi pois unen turvaamiseksi. Haitta on aina arvioitava suhteessa kyseessä olevan yksittäisen lapsen ikään, kehitystasoon ja yksilölliseen tilanteeseen. Erillistä rajoituspäätöstä ei tarvita. Toimenpide ei kuitenkaan voi olla tarkoitukseltaan, intensiteetiltään tai kestoltaan rajoitustoimenpidettä vastaava toimenpide. Tilanteen jatkuessa on tarpeen keskustella sosiaalityöntekijän kanssa mahdollisesta rajoituspäätöksen tekemisen tarpeesta. Puhelimen haltuunotto ei saa tosiasiallisesti rajoittaa lapsen yhteydenpitoa, ellei siitä tehdä erillistä päätöstä.

Jos lastensuojelulain 65 §:n mukaiset edellytykset täyttyvät, eli puhelimesta on haittaa lapsen tai toisen henkilön hengelle tai terveydelle tai puhelin vakavasti haittaa sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä, on puhelimen pois ottamisesta tehtävä haltuunottopäätös.

Kasvatuksen, hoidon ja valvonnan tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia sijaishuoltopaikassa ja toteuttaa lapsen oikeutta hyvään hoitoon ja huolenpitoon.

Rajojen asettaminen liittyy aina lapsen huolenpitoon ja se voi sitä kautta liittyä lapsen valvontaan. Lapsen kasvun turvaaminen sisältää lapsen hengen ja terveyden turvaamisen ja siihen liittyvän valvonnan tarpeen. Nämä tarpeet vaihtelevat eri ikäkausina ja riippuvat myös lapsen kehitystasosta ja henkilökohtaisista kyvyistä.

Laitoksen henkilökunnan tulee tietää missä lapsi liikkuu ja asettaa tarvittaessa yksilölliset lapsen ikään ja kehitystasoon kuuluvat kotiintuloajat. Kotiintuloajat voivat vaihdella eri-ikäisillä lapsilla ja on arvioitava esimerkiksi se, mitä lapsi tekee iltaisin ja onko hänellä hyväksyttävä syy (esimerkiksi harrastus) viipyä pidempään ulkona. Näillä perusteilla kotiintuloajan asettaminen ei ole verrattavissa liikkumavapauden rajoittamiseen.

Lastensuojelulain 30 §:n mukaan lapsen asiakassuunnitelmaan tulee kirjata jatkossa myös, miten lapsen terveydenhuolto, varhaiskasvatus, perusopetus ja muu opetus järjestetään. Vanhempien erillisessä asiakassuunnitelmassa on lisäksi arvioitava, millä tavoin vanhemmille järjestettävän erityisen tuen avulla voidaan edistää perheen jälleen yhdistämistä lapsen etu huomioiden.

Lapsen asiakassuunnitelma on jatkossakin täydennettävä tarvittaessa lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. Hoito- ja kasvatussuunnitelma on aina tehtävä, jos lapseen kohdistetaan tai oletetaan kohdistettavan sijaishuollossa rajoituksia. Tarkoituksena on rajoitusten ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen. Suunnitelma ei itsessään oikeuta rajoitusten käyttöä. Suunnitelman tekoon osallistuu sijaishuoltopaikan lisäksi lapsi ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Lapsen huoltajat on otettava mukaan suunnitelman laatimiseen, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta.

Lastensuojelulain 30 a §:n mukaan sijaishoitopaikan tulee täydentää yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa asiakassuunnitelmaa tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. Suunnitelma tulee laatia yhdessä lapsen kanssa ja tarvittaessa ottaa huoltajat mukaan suunnitteluun silloin, kun se on lapsen edun mukaista. Hoito- ja kasvatussuunnitelma on toimitettava tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. 

Lastensuojelulain 61 b § ei velvoita ammatillisia perhekoteja laatimaan hyvää kohtelua koskevaa suunnitelmaa. Sen tekeminen on silti suositeltavaa niiltä osin, kuin se soveltuu perhehoitoon (perhehoidossa voidaan käyttää edelleen vain yhteydenpidon rajoitusta).

Lastensuojelulain 62 ja 63 §:ssä säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta. Näihin pykäliin ei ole tullut muutoksia. Kielto pitää yhteyttä rajoittamispäätöksessä nimetyn henkilön kanssa puhelimitse voi olla täydellinen tai se voi olla muulla täsmällisesti ilmaistulla tavalla rajattu tai valvottu. Lapsen ja päätöksessä nimetyn henkilön väliset puhelut voidaan rajata tietyiksi päiviksi, tiettyyn kellonaikaan tai tietyn pituiseksi. Lapsen puhelua voidaan kuunnella, mutta ei kuunnella sitä, mitä puhelun toinen osapuoli puhuu. Kaikkien osapuolten tulee olla tietoisia päätöksessä päätetystä menettelystä.

Lastensuojelulain 65 §:n 4 momentin mukaan tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden haltuunotto on mahdollista lastensuojelulaitoksessa, kun ne esimerkiksi havaitaan lapsella tai löydetään muulla perusteella toteutetun henkilöntarkastuksen tai -katsastuksen yhteydessä. Haltuunoton toteuttaminen ei oikeuta kiinnipitoon eikä tupakkatuotteiden tai nikotiininesteiden etsiminen ole peruste henkilöntarkastukseen tai -katsastukseen eikä omaisuuden, lähetysten tai tilojen tarkastamiseen. Haltuunoton tekee laitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva ja päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva.

Perhehoidossa ratkaisuun on pyrittävä keskustelemalla lapsen kanssa. Sijaisperheessä ja ammatillisissa perhekodeissa ei ole oikeutta käyttää muita lastensuojelulain mukaisia rajoituksia, kuin yhteydenpidon rajoittaminen. Lapsen henkeä ja terveyttä on kuitenkin suojeltava.

Sekä laitoshoidossa että perhehoidossa on tärkeää kannustaa ja tukea lasta tupakoinnin lopettamiseen. Sosiaalityöntekijän ja laitoksen tulisi tässä tarkoituksessa huolehtia siitä, että lapsella on tosiasialliset mahdollisuudet tupakoinnin lopettamiseen. Mikäli lapsi tarvitsee tupakan vieroituslääkettä, arvion siitä tekee lääkäri.

Liikkumisvapauden rajoittamista koskevat edellytykset määritellään lastensuojelulain 69 §:ssä. Edellytyksiä ei ole muutettu nyt kyseessä olevassa lainmuutoksessa. Jatkossakin liikkumisvapauden rajoittamisen tulee olla lain edellytysten täyttyessä välttämätöntä ja lapsen edun mukaista. Rajoitus tarkoittaa, että lapsi ei voi poistua laitoksen alueelta, laitoksesta tai tietyn asuinyksikön tiloista tai että lapsi voi liikkua tai poistua päätöksessä yksilöidyltä alueelta vain yhdessä työntekijän tai muun aikuisen kanssa.

Jos liikkumisvapauden rajoitukselle ei ole laissa määriteltyä perustetta, on rajoitus päätettävä. Tilanteessa, jossa lapsi lähtee kotiharjoitteluun, tulee liikkumisvapauden rajoitus päättää ja tarvittaessa arvioida sen perusteita uudelleen lapsen palatessa takaisin laitokseen.

Jos lapsella on jo ennalta sovittu kotiharjoittelu ja se peruuntuu liikkumisvapauden rajoituksen vuoksi, tulee tehdä erillinen yhteydenpidon rajoittamisen päätös.

Lastensuojelulain 69 a §:n mukaan laitoksen tulee ottaa yhteyttä lapsen sijaishuollosta vastuussa olevaan viranomaiseen, jos lapsi poistuu luvatta laitoksesta tai ei palaa sinne luvallisen poistumisen jälkeen. Laitoksen ja lapsen sijaishuollosta vastuussa olevan viranomaisen tulee sopia yhteistyössä, kuinka tilanteessa toimitaan, kuka etsii lasta ja mistä lasta mahdollisesti etsitään. Kun lapsen olinpaikka on selvillä, on yhdessä sovittava, kuka lapsen noutaa ja kuljettaa takaisin laitokseen.

Lapsen palauttamisesta ja siihen liittyvästä kuljettamisesta ja sen turvallisesta järjestämistavasta sijaishuoltopaikkaan päättää lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Kiireellisessä tapauksessa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi päättää asiasta. Asiasta on annettava kirjallinen päätös. Päätöksestä ei voi valittaa. Asia on kirjattava myös lapsen asiakasasiakirjoihin. Lapsen etsintää ja kuljettamista ei saa toteuttaa ostopalveluna.

Kiireellisissä tilanteissa lapsen palauttamisesta ja siihen liittyvästä kuljettamisesta ja turvallisesta järjestämistavasta vastaa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Päätöksestä on kuitenkin ilmoitettava viipymättä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijälle. 

Kuljettamisen voi toteuttaa vain laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä, jolla on lastensuojelulaissa tarkoitettu ammatillinen pätevyys, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu toimivaltainen viranomainen. Muu toimivaltainen viranomainen voi olla esimerkiksi lapsen oleskelukunnan vastaanottolaitoksen henkilökunta, toisen kunnan sosiaalityöntekijä tai poliisi. Vastuu lapsen kuljettamisesta on lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ja lapsen omalla sijaishuoltopaikalla.

Liikennevälineen kuljettaja voi olla ammattikuljettaja. Mahdollisia rajoitustoimenpiteitä kuljetuksen aikana autossa kuljetuksen turvaamiseksi voi käyttää vain lastensuojelulaitoksen työntekijä, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu toimivaltainen viranomainen. Rajoitustoimenpiteistä on tehtävä kirjallinen selvitys laitoksen johtajalle.

Työaikaan ja työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat työnantajan vastuulla. Niistä ei säädetä lastensuojelulaissa.

Virka-ajan ulkopuolella, jos sijoittajakunnan vastuussa olevaa sosiaalityöntekijää ei saada kiinni, yhteys on otettava lapsen sijoittajakunnan sosiaalipäivystykseen. Sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijä voi virka-ajan ulkopuolella kiireellisessä tilanteessa kuljettaa lapsen takaisin sijaishuoltopaikkaan ja voi tarvittaessa käyttää autossa välttämättömiä 69 a §:ssä mainittuja rajoitustoimenpiteitä. Ensisijainen vastuu lapsen palauttamisesta on kuitenkin lapsen sijaishuoltopaikalla ja lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä.

Perhehoidon toimeksiantosopimuksissa on pohdittava, miten toimitaan yöaikaan äkillisesti tapahtuvissa tilanteissa.

Lastensuojelulain 69 a §:n 5 momentin mukaan kiinnipitäminen on mahdollista vain autossa kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Kiinnipito kuljetuksen aikana on sallittua esimerkiksi liikenneturvallisuudesta johtuvista syistä, jos lapsi yrittää hypätä liikkuvasta autosta tai on väkivaltainen aiheuttaen vaaratilanteen liikkeellä olevassa autossa. Lasta ei voida pitää kiinni kuljetuksen aikana varmuuden vuoksi. Kiinnipito on oikeutettu vaaratilanteiden estämiseksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi. Kiinnipito ei ole mahdollista auton ulkopuolella tai muissa kulkuneuvoissa.

Lapsesta voi pitää kiinni vain laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä, jolla on lastensuojelulaissa tarkoitettu ammatillinen pätevyys, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu toimivaltainen viranomainen.

Hätävarjelu on sallittu rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaisissa tilanteissa. 

• Rikoslaki (Finlex)

Jos lapsi on sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä, häneen ei voida soveltaa lastensuojelulain 11 luvun mukaisia rajoituksia. Tähän ei ole tehty muutoksia tässä yhteydessä.

Jos avohuollon tukitoimena sijoitetun lapsen kohdalla tulee tarve henkilönkatsastukselle ja seulojen ottamiselle, tarvittaessa lapsi tulee toimittaa terveydenhuollon palvelujen piiriin ja arvioida kiireellisen sijoituksen tarve. Lapsen sijoitusta ja sijaishuoltopaikkaa tulee arvioida uudelleen ja tarvittaessa sijoittaa lapsi laitokseen, jossa on tarvittaessa mahdollista toteuttaa henkilönkatsastus.

Jos lapsi käy ulkopuolisten päälle julkisella paikalla, tilanteeseen sovelletaan rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelua.

• Rikoslaki (Finlex)

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lasta tulee suojella ja hänen henkeään ja terveyttään suojata. Tämä ei ole rajoittamistoimenpide.

Lisäksi hätävarjelusta on säädetty rikoslain 4 luvun 4 §:ssä.

• Rikoslaki (Finlex)

Ei voi, sillä opiskelija ei kuulu laitoksen pysyvään ammatilliseen hoito- ja kasvatushenkilöstöön.

Ei voi. Siirtyminen toisen laitoksen tiloihin voi vaarantaa lapsen ja henkilöstön turvallisuuden, toisen sijaishuoltopaikan lasten hyvinvoinnin sekä eristettävän lapsen yksityisyyden suojan.

Lapsen asioista vastavan sosiaalityöntekijän on arvioitava lapsen kokonaistilannetta koko sijoituksen ajan. Sijaishuoltopaikan on ilmoitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia. Sosiaalityöntekijän on keskusteltava lapsen kanssa häneen kohdistettujen rajoitusten syistä ja mahdollisista vaikutuksista esimerkiksi hoito- ja kasvatussuunnitelmaan ja asiakassuunnitelmaan. Yhteistyö lapsen huoltajien kanssa on tärkeää, joten myös heidän kanssaan tulisi keskustella lapseen kohdistetuista rajoituksista, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta.

Erityisesti lapsen tilannetta on arvioitava sosiaalityöntekijän toimesta, jos lapseen kohdistetaan useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäkestoisia rajoituksia. Tällöin sosiaalityöntekijän on arvioitava mm. onko lapsella sopiva ja riittävä hoito, ovatko palvelut lapselle sopivat eli oikeanlaiset, onko lapsen sijoituspaikka hänelle sopiva ja vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita.

Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on vastuu lapsikohtaisesta valvonnasta sijaishuollon aikana. Tämä edellyttää, että sosiaalityöntekijän tapaa lasta myös kahden kesken. 

Lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle on toimitettava laitoksen hyvää hoitoa koskeva suunnitelma, josta tulee käydä ilmi myös laitoksen arjen käytäntöjä.

Perustuslain 16 §:n ja lastensuojelulain 52 a §:n nojalla lapsella on oikeus perusopetukseen sijaishuollon aikana. Perusopetuslain 4 §:n mukaisesti kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta.

Lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen perusopetuksen järjestäminen ja opetukseen ohjaaminen on sekä sijoittajakunnan että sijoituskunnan yhteinen vastuu. Sijoittajakunta on ensisijaisesti vastuussa siitä, että lapselle tai nuorelle järjestetään riittävät palvelut ja tukitoimet. Sillä on toimintavelvollisuus eli sen on oltava viivytyksettä ja aktiivisesti yhteydessä sijoituskuntaan. Lisäksi sosiaalihuoltolain 41 § korostaa yhteistyön merkitystä kaikessa työskentelyssä. Sijoittajakunnan on varmistettava, että lapsen perusopetus tullaan järjestämään sijoituskunnassa. Perusopetuksen järjestämisestä vastaa käytännössä kuitenkin sijoituskunta.

Jälkihuollon ikärajan nousu koskettaa niitä nuoria, joiden oikeus jälkihuoltoon on voimassa 1.1.2020. Tämä tarkoittaa niitä nuoria, jotka ovat jo jälkihuollon piirissä tai joilla on edelleen oikeus palata jälkihuollon piiriin 1.1.2020. Jälkihuoltoa on kuitenkin mahdollista järjestää harkinnanvaraisena myös niille nuorille, joilla ei siihen ole subjektiivista oikeutta.

Jälkihuoltoa järjestetään lastensuojelulain mukaisena palveluna, mutta kunta voi sijoittaa sen hallinnollisesti itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lastensuojelulain 75 §:ssä säädetään lapsen ja nuoren oikeudesta jälkihuoltoon. Pykälän 3 momentin mukaan kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa ja lapsen tai nuoren oikeus palata jälkihuoltoon päättyy viiden vuoden päästä siitä, kun lastensuojelun asiakkuus on päättynyt sijoituksen päättymisen jälkeen. Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa ja nuoren oikeus jälkihuollon palveluihin päättyy kuitenkin viimeistään hänen täyttäessään 25 vuotta.

Viiden vuoden määräaika jälkihuolto-oikeuteen lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä ja 25 vuoden ikäraja jälkihuollon palvelujen saamisessa ovat kaksi eri asiaa. Jos nuori jatkaa sijoituksen päätyttyä lastensuojelun avopalveluissa tai jälkihuollon palveluissa, ei viiden vuoden määräajan laskeminen aktualisoidu. Tällöin jälkihuolto päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 25 vuotta.

Tähän ei ole tehty muutosta. Jälkihuollosta vastaa lapsen sijaishuollosta vastuussa oleva kunta. Harkinnanvaraisesta jälkihuollosta vastaa se kunta, jossa jälkihuoltoa koskeva päätös on tehty.

Lastensuojelulain 77 §:n mukaan itsenäistymisvarat tulee maksaa nuorelle lähtökohtaisesti jälkihuollon päättyessä. Erityisestä syystä ne voidaan maksaa viimeistään, kun nuori täyttää 25 vuotta. Mikäli maksuajankohdasta on erimielisyys nuoren ja sosiaalityöntekijän välillä, on asiasta tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös.