Kysymyksiä ja vastauksia itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta

Nämä kysymykset ja vastaukset pohjautuvat 6.7.2018 lausunnolle lähetettyyn luonnokseen hallituksen esitykseksi asiakas- ja potilaslaista sekä lastensuojelulain muutoksista. 

Usein kysyttyä:

  • Miksi lait potilaan oikeuksista ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista yhdistetään yhdeksi asiakas- ja potilaslaiksi? Mitä uusi laki sisältää?

    Potilaslain ja sosiaalihuollon asiakaslain yhdistäminen sekä uusien itsemääräämisoikeutta tukevien säännösten liittäminen uuteen lakiin tukee sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Potilaan ja asiakkaan kohtelu sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee yhtenäisemmäksi.

    Laki sisältäisi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan osallistumiseen, kohteluun, itsemääräämisoikeuteen ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet.

    Yhteisessä laissa on otettu huomioon eri asiakas- ja potilasryhmien erityistarpeet. Laissa on räätälöity itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset erikseen eri toimintoja varten niin, että ne vastaavat asiakkaiden ja potilaiden erityistarpeisiin.

  • Onko itsemääräämisoikeudesta ja rajoitustoimenpiteistä säädetty aiemmin?

    Itsemääräämisoikeutta tukevia ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevia säännöksiä on nykyisin tartuntatautilaissa, kehitysvammalaissa, mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja lastensuojelulaissa. Rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat säännökset puuttuvat kokonaan vanhustenhuollosta ja somaattisesta terveydenhuollosta tartuntatautien hoitoa lukuun ottamatta.

    Uudessa asiakas- ja potilaslaissa säädettäisiin yleisesti asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeudesta ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Lakiin otettaisiin vähäisin muutoksin kehitysvammahuoltoa sekä mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevat itsemääräämisoikeutta koskevat säännökset. Lastensuojelulain rajoituksia koskevia säännöksiä uudistettaisiin.

  • Miten asiakkaiden itsemääräämisoikeus vahvistuu tässä uudistuksessa?

    Uudistuksessa on tarkoitus turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyvä kohtelu. Heillä olisi oikeus erityiseen suojeluun palvelutarpeen arvioinnin, päätöksenteon ja yksilöllisen itsemääräämisoikeutta turvaavan suunnitelman avulla.

    Jos henkilöllä on vaikeuksia toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, hänen itsemääräämisoikeuttaan pyritään tukemaan ensisijaisesti tuetun päätöksenteon avulla.

    Jos päätöksenteon tukeminen ei onnistu, käytetään tietolähteinä ennalta tehtyä hoitotahtoa ja siihen sisältyviä sitovia tahdonilmaisuja sekä tulevaisuutta koskevia toiveita.

    Ihmisiä ohjataan tekemään hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus ennen kuin itsemääräämiskyky alentuu. Edunvalvojan määrääminen on viimesijainen vaihtoehto.

  • Miksi itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä luetellaan laissa?

    Laissa määritellään erilaisia itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä, sillä yhdelle välttämättömät toimenpiteet eivät sovi toiselle. Toimenpiteiden luettelu ei tarkoita, että näitä toimenpiteitä saisi tai pitäisi käyttää. Perimmäisenä tavoitteena on, että rajoitustoimenpiteitä käytetään mahdollisimman vähän ja vain silloin, kun mikään muu keino ei ole riittävä.

    Muita kuin laissa erikseen säädettyjä rajoitustoimenpiteitä ei saisi käyttää.

    Rajoitustoimenpiteet ovat aina viimesijainen keino. Niihin voidaan turvautua ainoastaan silloin, jos asiakkaan, potilaan tai muun henkilön terveys tai turvallisuus on uhattuna, eivätkä muut keinot ole riittäviä.

  • Miten voidaan ennaltaehkäistä niitä tilanteita, joissa rajoitteita joudutaan käyttämään?

    Tärkeintä on selkeyttää toimintatapoja sekä suunnitella ennakoivasti asiakkaiden palveluja ja kohtelua.

    Ennakolliset toimet, kuten tilaratkaisut, henkilöstön perehdytys ja täydennyskoulutus sekä itsemääräämisoikeutta tukevat työmenetelmät, ovat aina ensisijaisia suhteessa rajoitustoimenpiteiden käyttöön.

    Ennen rajoitustoimenpiteiden käyttämistä on pääsääntöisesti aina tehtävä itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma, palvelutarpeen arvio ja järjestettävä soveltuvat palvelut.

    Rajoitustoimenpiteitä koskevista asiakirjamerkinnöistä, oikeussuojakeinoista, valvonnasta ja menettelyä koskevista vaatimuksista säännellään aiempaa tarkemmin.

  • Milloin voidaan käyttää rajoitteita?

    Rajoitustoimenpiteet ovat aina viimesijainen keino. Niihin voidaan turvautua ainoastaan silloin, jos asiakkaan, potilaan tai muun henkilön terveys tai turvallisuus on uhattuna, eivätkä muut keinot ole riittäviä.

  • Mitä tarkoitetaan tuetulla päätöksenteolla?

    Tuetun päätöksenteon tarkoituksena on varmistaa riittävä tuki sosiaali- ja terveydenhuollossa asioivan henkilön oman päätöksenteon pohjaksi. 

    Tukihenkilö voi auttaa tiedon ja vaihtoehtojen etsimisessä sekä ratkaisun etujen ja haittojen punnitsemisessa. Hän voi myös selvittää vaikeita asioita selkokielellä. Tukea voidaan tarvittaessa järjestää myös päätösten toimeenpanovaiheessa.

    Tukihenkilöinä voivat toimia esimerkiksi tukea tarvitsevan lähipiiriin kuuluvat henkilöt tai vapaaehtoiset työntekijät.

  • Pitääkö kaikkien tehdä hoitotahto? Miten sellaisen voi tehdä?

    Jokainen voi ilmaista tulevaisuutta koskevan hoitotahtonsa sen varalta, että ei tuettunakaan kykene päättämään omasta terveyden- tai sairaanhoidostaan tai huolenpidostaan.

    Hoitotahtoon voi kirjata sekä henkilökuntaa ehdottomasti sitovia tahdonilmaisuja, että tahdonilmaisuja, jotka sisältävät hoitoa tai huolenpitoa koskevia toiveita.

    Sitovat tahdonilmaisut koskevat esimerkiksi tietoa siitä, milloin henkilö haluaa, että hänen elämäänsä pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista luovutaan ja kuka voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan.

    Hoitotoiveissa voi kertoa esimerkiksi omista elämänarvoista ja itselle mieluisista asioista sekä siitä, millainen ympäristö tai elämäntapa olisi itselle sopiva ja turvallinen.

    Hoitotahtoon sisältyvät tahdonilmaisut ja hoitotoiveet ovat päteviä, kun henkilö niitä antaessaan riittävästi ymmärtää tahdonilmaisujen merkityksen ja sisällön.

    Hoitotahdon voi tehdä milloin vain suullisesti tai kirjallisesti ja sitä voidaan täydentää. Hoitotahdosta on hyvä keskustella sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän kanssa.

  • Millainen on itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma? Kuka sen tekee ja kenelle se tehdään?

    Itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma on tehtävä kaikille, joiden itsemääräämisoikeus on pitkäaikaisesti alentunut. Suunnitelman tekevät henkilöt, jotka osallistuvat asiakkaan sosiaalihuollon palveluihin ja potilaan hoitoon. Suunnitelma on osa sosiaalihuollon asiakassuunnitelmaa ja terveydenhuollon hoitosuunnitelmaa.

    Suunnitelma sisältää tietoja muun muassa:

    • keinoista, joilla asiakkaan itsemääräämisoikeutta voidaan tukea
    • asioista, jotka asiakas pystyy itsemääräämiskykynsä alenemisesta huolimatta päättämään pääsääntöisesti itsenäisesti
    • asiakkaan elämänarvoista ja hänelle erityisen mieluisista asioista sekä näiden toteuttamisesta hänen tarpeitaan vastaavan toiminnan avulla
    • asiakkaan käyttämistä kommunikaatiomenetelmistä ja parhaista tavoista saada hänet ilmaisemaan oma tahtonsa
    • asiakasta haittaavien esteiden poistamisesta ja hänelle sopivan ympäristön turvaamisesta
    • yksilöidyistä keinoista, joilla voidaan välttää tarve rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen
    • rajoitustoimenpiteistä, joiden käyttöä tulisi erityisesti välttää ja yksilöidyt perusteet käytön välttämiselle
  • Keitä uudistus koskee?

    Uudistus koskee kaikkia, joiden kyky päätöksentekoon on merkittävästi alentunut joko pitkäaikaisesti tai hetkellisesti. Muistisairaat ovat suurin yksittäinen ryhmä, johon uudistus vaikuttaa, sillä lainsäädännöstä ovat toistaiseksi puuttuneet säännökset somaattisesta terveydenhuollosta ja vanhustenhuollosta.

  • Voidaanko rajoitustoimenpiteitä käyttää ilman suunnitelmaa?

    Pääperiaatteena on, että itsemääräämisoikeutta tukeva suunnitelma tehdään niille henkilöille, joiden itsemääräämiskyky on pitkäaikaisesti alentunut.

    Äkillisissä tilanteissa rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää ilman suunnitelmaa. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi päivystyksessä.

  • Mitä tehdään, jos potilas tai asiakas ei kykene itse osallistumaan hoitoonsa tai palveluiden suunnitteluun?

    Jos henkilöllä on vaikeuksia toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, hänen itsemääräämisoikeuttaan pyritään tukemaan ensisijaisesti tuetun päätöksenteon avulla.

    Jos päätöksenteon tukeminen ei onnistu, tietolähteinä käytetään ennalta tehtyä hoitotahtoa ja siihen sisältyviä sitovia tahdonilmaisuja sekä tulevaisuutta koskevia toiveita.

    Ihmisiä ohjataan tekemään hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus ennen kuin itsemääräämiskyky alentuu. Edunvalvojan määrääminen on viimesijainen vaihtoehto.

    Itsemääräämisoikeutta tuetaan yksilöllisen itsemääräämisoikeutta turvaavan suunnitelman avulla.

  • Miten uusi asiakas- ja potilaslaki käännetään käytännön toimenpiteiksi?

    Asiakas- ja potilaslain yhteydessä on varauduttu siihen, että alkuvaiheessa tarvitaan laajaa henkilöstön koulutusta uuteen lainsäädäntöön ja sen edellyttämiin ennakoiviin ja turvallisiin työtapoihin.

Lisätietoja