Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti

Alkoholijuomien etämyyntiä koskeva keskeinen ratkaisu on korkeimman oikeuden ennakkopäätöksenä julkaisema oikeustapaus KKO:2018:49. Tapauksessa virolainen yksityishenkilö oli yhtiönsä puolesta myynyt Suomessa asuville yksityishenkilöille alkoholijuomia. Kaupoista oli sovittu yhtiön internetsivuston välityksellä, minkä jälkeen henkilö oli tuonut juomat Virosta Suomeen ja toimittanut ne täällä ostajien koteihin.

Keskusteluun liittyy muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä:

Miten on mahdollista, että suomalainen tuomioistuin tuomitsee toisesta EU-maasta olevan myyjän sellaisesta alkoholijuomien myynnistä, joka on täysin sallittu toisessa EU-maassa?

Korkein oikeus katsoi, että kaupanteko oli ollut Suomen alkoholilain vastaista vähittäismyyntiä. 
Oikeudessa syytetty väitti, että häntä ei voida tuomita myynnistä rangaistukseen, koska Suomen alkoholilainsäädäntö on Euroopan unionin oikeuden vastainen. Korkein oikeus arvioi ratkaisussaan unionin oikeuden kannalta Alkon vähittäismyyntimonopolia sekä mietoja alkoholijuomia koskevaa vähittäismyyntilupajärjestelmää, joka edellyttää muun muassa lupaviranomaisen hyväksymää myyntipaikkaa. Korkein oikeus päätyi siihen, etteivät vähittäismyyntimonopoli ja -lupajärjestelmä olleet ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

Onko alkoholilaissa pykälä, jossa säädetään, että ulkomailta tapahtuva internetmyynti tai ”etämyynti ”on kielletty?

Ei ole. Kuten edellä on todettu, tuomioistuin voi silti arvioida, että ulkomailta tapahtuva internetmyynti on alkoholilain vastaista vähittäismyyntiä.

Eduskunta edellytti ennen edellä mainittua ennakkopäätöstä, että alkoholijuomien etämyyntiä koskevat säännökset selvitetään. Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö on tiedustellut oikeuskanslerilta, onko säännösten selventäminen välttämätöntä. Oikeuskanslerilta saadun vastauksen mukaan etämyyntiä koskevien säännösten selventäminen ei ole välttämätöntä. Oikeuskansleri katsoi etämyyntiä koskevien säännösten tulkinnan kuuluvan lainsäädäntöä soveltaville viranomaisille ja viime kädessä tuomioistuimille.

Onko korkeimman oikeuden tuomiossa käsitelty sellaista toimintaa, jossa ulkomaalainen myyjä sopii suomalaisen kuluttajan kanssa, että myyjän kuljetusliike toimittaa tuotteet ostajalle?

Ei ole. Korkein oikeus on tuominnut jutussa yhden syytetyn niistä teoista, jotka hän on tehnyt. Tuomiossa ei ole käsitelty myöskään esimerkiksi sellaista toimintaa, jossa ulkomaalainen myyjä ei kuljeta itse, mutta palkkaa työntekijän kuljettamaan alkoholijuomia ostajien kotiin.

Voidaanko tuomiosta silti vetää johtopäätöksiä myös muunlaisen toiminnan laillisuuden suhteen?

Korkein oikeus on julkaissut ratkaisunsa ”ennakkopäätöksenä”. Korkein oikeus julkaisee tällä tavoin sellaiset tuomiot, ”jotka ovat tärkeitä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai muutoin oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi.” Tältä osin lain ja oikeuskäytännön tulkinta kuuluu siis lainsäädäntöä soveltaville viranomaisille ja viime kädessä tuomioistuimille.

Millä perusteella korkeimman oikeuden tuomion yhteydessä sitten puhutaan laajemmin alkoholijuomien ”etämyynnistä”?

Tähän on ainakin kaksi syytä:

1. Juuri puheena olevan jutun yhteydessä tuomioistuimet ovat viitanneet nimenomaan ”etämyynnin” käsitteeseen:

  • Euroopan unionin tuomioistuin on otsikoinut asiaa koskevan ennakkoratkaisunsa C-198/14 Visnapuu: ”– Alkoholijuomien etämyynti ja kuljetus toisesta jäsenvaltiosta –”. Lisäksi tuomioistuimen tuomiolauselmassa se antaa tuomionsa tilanteeseen, ”jossa myyjä huolehtii kyseisten juomien kuljetuksesta tai antaa sen kolmannen tehtäväksi”.
  • Korkein oikeus on omaan tuomioonsa lainannut muun muassa Helsingin hovioikeuden perustelun: ”Jos Alkon vähittäismyyntimonopolin piiriin kuuluvien tuotteiden etämyynti suomalaisille kuluttajille sallittaisiin toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille toimijoille, tulisi se sallia myös Suomeen sijoittautuneille toimijoille.”

2. Korkein oikeus tarkastelee tuomiossaan perusteellisesti Suomen alkoholilain sellaisia pääperiaatteita, joita kiistämättä rikotaan myös alkoholijuomien laajemmassa ”etämyynnissä”:

  • ”Alkoholirikoksia koskevan sääntelyn keskeisenä tarkoituksena on tehostaa yleistä, oikeustoimen laadusta riippumatonta kieltoa luovuttaa alkoholijuomia toiselle ilman tarvittavaa lupaa” (tuomion kohta 19).  ”Korkein oikeus toteaa, että kirjallisina todisteina esitettyjen valvontaviranomaisten vuodesta 2007 lähtien julkisuuteen antamien tiedotteiden mukaan alkoholijuomien ostaminen ja maahantuominen toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta on sallittua vain silloin, kun yksityishenkilö on ostanut juomat omaan käyttöönsä ja on saanut juomat hallintaansa toisessa jäsenvaltiossa tuoden ne joko mukanaan tai järjestäen muutoin itse niiden kuljetuksen Suomeen.” (kohta 21).
  • ”Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että kaikkiin alkoholilainsäädännössä sallittuihin myyntitapoihin voidaan kohdistaa tehokasta viranomaisvalvontaa. Sen sijaan sellaista vähittäismyyntiä, jossa myydyt alkoholijuomat toimitettaisiin suoraan kuluttajan kotiin tai muuhun tämän valitsemaan paikkaan, ei voitaisi kattavasti valvoa. (kohta 63)
  • ”A on vedonnut siihen, että etämyynnissä ostajien täysi-ikäisyydestä voitaisiin varmistua sillä, että maksamisessa edellytetään luottokortin tai vahvan sähköisen tunnistautumisen käyttämistä..."Korkein oikeus toteaa, että maksutapa ei ole A:n esittämällä tavalla luotettava keino varmistua alkoholijuoman vastaanottajan iästä eikä etenkään hänen päihtymättömyydestään luovutushetkellä taikka luovutusaikojen noudattamisesta.” (kohta 59)

Eduskunta on edellyttänyt, että ”etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä eivätkä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden”. Miten ulkomailta tapahtuva etämyynti, jossa myyjän kuljetusliike toimittaa tuotteet ostajalle, liittyy yhdenvertaisuuteen?

Jos ulkomaalaisten myyjien olisi sallittua myydä esimerkiksi laadukkaita punaviinejä tai kausioluita suomalaisille ostajille, suomalaisten yritysten säännöt poikkeaisivat eduskunnan tahdon vastaisesti ulkomaalaisten yritysten säännöistä kolmessa suhteessa:

  • yksikään suomalainen myyjä ei saa myydä punaviiniä suomalaisille ostajille, mutta ulkomaalaiset myyjät saisivat
  • kausioluen myynti edellyttää suomalaisilta myyjiltä aina alkoholin vähittäismyyntilupaa, jota yksikään ulkomaalainen myyjä ei ole edes hakenut
  • yksikään suomalainen myyjä ei saa myydä alkoholijuomia kotiin (tai postiin taikka pakettiautomaattiin) kuljetuksella, mutta ulkomaalaiset myyjät tekisivät alkoholilain vastaisesti juuri näin

Mitä tapahtuu ulkomaalaiselle etämyyjälle ja suomalaiselle ostajalle, jos kauppoja on tehty alkoholilain vastaisesti?

Ulkomaalainen etämyyjä voi syyllistyä teollaan alkoholirikokseen, josta säädetään rikoslaissa rangaistus. On selvää, että myyjällä on oikeus puolustautua oikeudessa.

Suomalainen ostaja ei syyllisty mihinkään kiellettyyn tai rangaistavaan tekoon. Suomen viranomaiset eivät järjestelmällisesti valvo luvattomasti toisista jäsenvaltioista myytyjen alkoholijuomien lähetyksiä. 

Euroopan komissio on käynnistänyt ns. Pilot-menettelyn Suomea vastaan. Johtaako tämä menettely kaikkien alkoholijuomien etämyynnin sallimiseen?

Komission esittämät kysymykset koskevat vain enintään 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien alkoholijuomien myyntiä. Suomen viranomaiset ovat vastanneet juuri näihin komission esittämiin kysymyksiin 29.4.2021. Kuten vastauksista käy ilmi, mitään kysymyksiä tai keskustelua kaikkien alkoholijuomien ”etämyynnin” sallimisesta ei ole olemassa. Suomen viranomaiset ovat myös sopineet komission kanssa, että asiaan liittyvää vuoropuhelua jatketaan. 

Lisätietoja

Ismo Tuominen, hallitusneuvos 
sosiaali- ja terveysministeriö, Turvallisuus ja terveys -osasto / TUTO, Hyvinvoinnin ja terveyden suojelu -yksikkö / HYT 0295163341