Kärjessä-blogi - Näkökulmia koti- ja omaishoidon uudistukseen

Blogissa on julkaistu I&O-kärkihankkeen (2016-2018) alueellisten toimijoiden kirjoituksia.


Kehittäminen on ihanaa – työ maakunnissa jatkuu

Harriet Finne-Soveri Julkaisupäivä 13.11.2018 12.44 Blogit STM

Kuluneen lähes neljän vuoden aikana on tehty mittava maan kattava perustamistyö tulevaisuutta varten. On investoitu hyvään vanhenemiseen ja nyt on hedelmällisten hyvien hankkeiden sadonkorjuuaika.

Kärkihankkeiden viitoittamana on valettu tukeva vanhenevan yhteiskunnan peruskivi. Työ on ollut motivoivaa ja merkityksellistä. Siksi se on ollut myös innostavaa, mikä huokui loppuseminaareistakin.

Edessä on kuitenkin kokonaisen kerrostalon rakentaminen tälle peruskivelle. Vielä on hetki aikaa rakentaa ja investoida, sillä sodan jälkeen syntyneet sukupolvet ovat ehtineet vasta elämän jälkiruokaikään. Terveys ja toimintakyky ovat tallella, lapsenlapset polvella ja vanhat ystävät hollilla. Vielä jaksetaan itsekin tehdä töitä, palkallista tai ilman. Monella on halua osallistua ja vaikuttaa.

Ensi vuosikymmenellä pitäisi kuitenkin ruveta tulemaan jotakin valmista, sillä silloin suuret ikäluokat alkavat saavuttaa maagiset seitsemänkymmenenviiden ja sitten kahdeksankymmenen vuoden iän. Tiesitkö muuten, että elämän ennustetta on nämä iät saavuttaneilla vielä keskimäärin kaksitoista (edellisillä) ja yhdeksän (jälkimmäisillä) vuotta jäljellä? Ei ole heidän itsensä eikä yhteiskunnan kannalta yhdentekevää, miten ja missä tuo jäljellä oleva elämä vietetään.

Kotihoidon pitäisi olla kivijalka, jonka varassa seisoo sekä kaiken ikäisten ihmisten hyvinvointi että kunnan talous.

Kotihoidon kehittäminen oli ennen kärkihankkeita jäänyt luvattoman hajalleen, resurssiksi, josta hätätilassa käytiin ammentamassa muihin tarkoituksiin. Kotihoidon pitäisi olla kivijalka, jonka varassa seisoo sekä kaiken ikäisten ihmisten hyvinvointi että kunnan talous.

THL:n kehittämien indikaattoreiden avulla kuka tahansa meistä voi käydä vaivattomasti katsomassa, mitä mittaluokkaa olivat ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen nettokäyttökustannukset asukasta kohti (294 euroa vuonna 2015) verrattuna kotihoidon vastaaviin kustannuksiin (177 euroa vuonna 2015). Nyt kukoistavat kotihoitohankkeet ovat viitoittamassa tietä koko maan kotihoidon rakentamiselle.

Oleellista lienee se, että kotona asuminen on iäkkäiden itsensä mielestä laadukasta ja hoitoa saadaan silloin kun sitä tarvitaan. Jotta näin tapahtuisi, tämä ei ole pelkästään rahakysymys, se on myös henkilöstön saatavuuskysymys. Koska vanhushuoltosuhde on muuttumassa yhä epäedullisemmaksi alhaisen syntyvyyden vuoksi, on nähtävissä, että osaavaa henkilöstöä tulee olemaan tarjolla tulevaisuudessa vähemmän kuin nykyisin.

Tänään kannattaakin tähytä niihin maakuntiin, missä työikäinen väestö on kaikonnut ja vanheneva väestö on jäänyt paikoilleen. Kotihoidon hankkeet näillä alueilla antavat vinkkejä meille muille. Merkille pantavinta on ollut kehittämisen ja tuloksellisuuden ilo juuri täällä.

Vaikka laitoshoito on vanhuspalvelulain ohjaamana selkeästi vähenemässä, tehostettu palveluasuminen on tullut jäädäkseen.

Itsenäinen kotona asuminen edellyttää muun muassa oikea-aikaista tiedonsaantia. Maakuntakierroksen aikaan keväällä 2018 oli ilmeistä, että jokaisessa maakunnassa oli kehitteillä jonkinlaista neuvontaan ja ohjaukseen liittyvää palvelua. Useimmissa maakunnissa kehittäminen tapahtui siis ilman ministeriön hankerahoitusta. Aiemmat kansallisten terveyshankkeiden (KASTE) yhteydessä kehitetyt neuvonta- ja ohjauskonseptit ovat mahdollisesti toimineet vauhdittajina. Toki yhteensovittamisen saumaa on sosiaali- ja terveydenhuollon välillä vielä jäljellä.

Perhe- ja omaishoidon kehittäminen on noussut lähtökuopistaan, naapuriapu on ilmaantunut sanastoomme varteenotettavana uuskäsitteenä ja erilaiset paikalliset yhteisölliset toimintamuodot nostavat päätään. Vaikka laitoshoito on vanhuspalvelulain ohjaamana selkeästi vähenemässä, tehostettu palveluasuminen on tullut jäädäkseen ja sillekin on paikkansa. Tärkeintä tässä ajassa on kuitenkin se, että palvelujen monimuotoisuutta ja yksilöllisyyttä ollaan kehittämässä ponnekkaasti.

Kun ikääntyneiden osuus väestössä kasvaa, biologinen ja psykososiaalinen diversiteetti eli monimuotoisuus lisääntyy. Silloin tarpeidenkin monimuotoisuus kasvaa ja sen vuoksi palveluita kannattaa kehittää tarpeita vastaaviksi. Eikös olekin järkeenkäypää?

Oikeastaan kaikki alkaakin vasta nyt. Kehittäminen on ihanaa.

 

Harriet Finne-Soveri
I&O-hankkeen erityisasiantuntija
Ylilääkäri, Helsingin kaupunki, kotihoidon lääkärit
[email protected]

Kommentit
Lisää kommentti
Selaa blogin artikkeleita