Henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Lailla on nyt säädetty henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden tehostettuun palveluasumiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon.

Tavoitteena on turvata iäkkäiden tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon asiakkaille laadukkaat palvelut, jotka mahdollistavat arvokkaan ja mielekkään elämän. Tavoitteena on myös parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla, että toimintayksiköissä on riittävä hoidosta ja huolenpidosta vastaava henkilöstö tehtävien huolelliseen toteuttamiseen.

Asiakkaiden yhdenvertaisuus palveluissa vahvistuu, kun koko maassa otetaan käyttöön yhteinen arviointi- ja suunnitteluvälineistö palvelutarpeen selvittämiseen. Myös valvonta tehostuu yhtenäisten välineiden ja vertailukelpoisen tiedon avulla.
 

Vanhuspalveluissa on ollut laatusuositus, jonka mukaan pitkäaikaisessa tehostetussa pal-veluasumisessa ja laitoshoidossa henkilöstömitoituksen pitäisi olla vähintään 0,5 ammattihenkilöä asiakasta kohti. Tämä mitoitus toteutuu ja ylittyy useimmissa yksiköissä, mutta ei kaikissa.

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen epäkohtia ja puutteita muun muassa henkilöstön riittävyydessä on nostettu laajaan keskusteluun. Muutaman viime vuoden aikana epäkohtailmoitukset, ongelmat ja valvontaviranomaisten tarkastushavainnot ovat lisääntyneet. Ne osoittavat, että laatusuositusperusteinen ohjaus ei ole muuttuneessa toimintaympäristössä enää riittävä.
 

Henkilöstömitoitus on vakiintunut termi lainsäädännössä. Siksi myös tässä laissa käytetään termiä henkilöstömitoitus termin hoitajamitoitus sijaan.

Suurin osa iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä työskentelevistä on lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Mitoitukseen voidaan kuitenkin laskea hoitajien lisäksi myös muita sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöitä, kuten sosionomeja ja geronomeja, silloin, kun he tekevät välitöntä asiakastyötä. Henkilöstörakenteen monipuolisuudesta ympärivuo-rokautisen hoidon toimintayksiköissä on muutoinkin huolehdittava.
 

Kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet kahden vuoden aikana 4000 asiakkaalla ja kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Kotiin annettavien palvelujen henkilöstömäärän kasvua on seurattava säännöllisesti, jotta se vastaa asiakasmäärien kasvua.

Vanhuspalvelulain uudistamisen toisessa osassa selvitetään keinot kotihoidon riittävyyden turvaamiseksi.

Henkilöstömitoitus on vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti iäkkäiden henkilöiden tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksikössä.

 
Toteutuneella henkilöstömitoituksella tarkoitetaan todellista, toimintayksikössä paikalla olevien välitöntä asiakastyötä tekevien työntekijöiden työpanosta suhteessa toimintayksikössä olevien asiakkaiden määrään.

 
Henkilöstömitoitukseen ei nykyisin eikä jatkossakaan lasketa vapaapäivillä, lomalla tai sairaana olevia. Ainoastaan toteutuneet työtunnit otetaan huomioon.

 
Henkilöstömitoitukseen lasketaan mukaan välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät, joita ovat sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät sekä toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ja -johtajat.

Välillistä tukipalvelutyötä ei oteta huomioon mitoituksessa.

Henkilöstömitoituksen toteutumista arvioidaan kolmen viikon seurantajaksolla. Jakso vastaa työaikalain mukaista työvuorolistan pituutta.
 

Mitoitusta laskettaessa välitön asiakastyö koostuu asiakkaan perustarpeisiin vastaavasta jokapäiväisen elämän tuesta. Siihen sisältyy päivittäisissä toiminnoissa avustaminen, kuten ruokailu, peseytyminen, pukeutuminen, liikkuminen ja wc-käynnit.

Välitöntä asiakastyötä ovat hoitoon, huolenpitoon ja kuntoutukseen liittyvät tehtävät, näitä välittömästi mahdollistavat tehtävät sekä toimintakykyä ja kuntoutumista edistävät ja ylläpitävät tehtävät. Myös päivittäisestä kirjaamisesta, palvelutarpeen arvioinnista sekä hoito- ja palvelusuunnitelman päivityksistä kertyy välitöntä asiakastyötä.

Välillistä työtä on yksikön asiakkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen, viikoittainen ja kuukausittainen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys, sekä pyykki- ja kiinteistöhuolto. Myös yksikön vastuuhenkilön esimies- ja hallinnollinen työ on välillistä työtä kuten nykyäänkin.

 
Välillistä työtä ei enää oteta huomioon henkilöstömitoituksessa ja siihen on pääsääntöisesti varattava erillinen resurssi.
 

Tukipalveluja voidaan toteuttaa eri tavoin, joko oman henkilökunnan tuottamana tai esimerkiksi ostopalveluina ja myös erilaisia teknologisia ratkaisuja hyödyntäen.

Mitoitus tulee voimaan asteittain.

 
Kaikissa tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksikössä henki-löstömitoituksen pitää olla vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti lain voimaantulosta 1.10.2020 alkaen.

Vuoden 2021 alussa henkilöstömitoitus on vähintään 0,55 ja vuoden 2022 alussa 0,6 työntekijää asiakasta kohti.

 
Lakiin kirjattu vähimmäishenkilöstömitoitus 0,7 ei saa alittua enää 1.4.2023 jälkeen, jolloin siirtymäaika loppuu.
 

Lakiin tulee siirtymäaika, jotta kunnilla ja kuntayhtymillä sekä kaikilla palveluntuottajilla on mahdollisuus varautua merkittävään henkilöstötarpeen sekä kustannusten kasvuun. Kunnat saavat valtionosuutta uuteen tehtävään siirtymäaikana.

Siirtymäaika mahdollistaa myös kansalliset toimenpiteet, kuten koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton lisääminen, henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi.
 

Palvelutarpeen selvittämiseen ja arviointiin otetaan käyttöön kansallisesti yhtenäinen seuranta- ja arviointijärjestelmä.

Kunnan on käytettävä RAI-arviointivälineistöä iäkkään henkilön toimintakyvyn arvioinnissa, jos iäkäs henkilö tarvitsee säännöllisesti annettavia sosiaalipalveluja. Lisäksi kunnan on huolehdittava, että RAI-arviointivälineistöä käytetään myös silloin, kun iäkäs henkilö saa edellä tarkoitettuja kunnan järjestämiä palveluja ja hänen olosuhteissaan tapahtuu olennaisia muutoksia.

RAI on kansainväliseen tutkimus- ja kehittämistyöhön perustuva asiakkaan toimintakyvyn ja palvelutarpeiden arviointimenetelmä, joka on tarkoitettu asiakkaan palvelutarpeen arviointiin sekä hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laatimiseen.

RAI-arviointivälineistö kuuluu luotettaviin toimintakyvyn arviointivälineisiin. Terveyden ja hy-vinvoinnin laitoksen on huolehdittava siitä, että kunnilla on maksutta käytettävissä RAI-arviointivälineistö ja saatavilla koulutusta välineistön käyttöön.

 
Toimintayksiköissä voidaan ja on usein tarpeenkin käyttää lisäksi myös muita arviointimenetelmiä.
 

• Palvelutarpeiden arviointi RAI-järjestelmällä (THL)

Henkilöstömitoitus 0,5 työntekijää asiakasta kohti toteutuu suurimmassa osassa vanhus-palveluyksiköitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vanhuspalvelujen tila –tutkimuksen perusteella yksikköjä, joissa mitoitus on alle 0,5, oli viisi prosenttia vuonna 2018. Kaikkiaan 92 toimintayksikköä (sis. tehostettu palveluasuminen, vanhainkodit ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoito) alitti 0,5 mitoituksen. Suurin osa oli tehostetun palveluasumisen yksikköjä.

Mitoitus oli vuonna 2018 yli 60 prosentissa toimintayksiköistä 0,6 tai enemmän. Yli 22 prosentissa toimintayksiköistä henkilöstömitoitus oli yli 0,7.
 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa henkilöstömitoituksen toteutumista vastaavasti kuin se on tehnyt Vanhuspalvelujen tila –tutkimuksessaan vuodesta 2013 lähtien.

Toimintayksiköt ilmoittavat henkilöstömitoituksen toteutumisen laskemisessa tarvittavat tiedot THL:lle. THL toimittaa seurantatiedot myös valvontaviranomaisten käyttöön valvonnan tueksi.

Aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvovat yksiköiden toimintaa ennakkoon lupamenettelyillä ja jälkikäteen esimerkiksi ilmoitusten tai kanteluiden perusteella. Valvonta on suunnitelmallista.

• Sosiaalihuollon valvonta (Valvira) 
• Yksityisen sosiaalihuollon luvat (Valvira)

Kunnat valvovat omia toimintayksiköitään sekä ostopalveluna hankkimiaan palveluja ja alueellaan toimivia yksiköitä.

Kaikissa iäkkäiden palveluja tarjoavissa toimintayksiköissä on järjestettävä suunnitelmaan perustuva omavalvonta.

Henkilöstön saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan monia erilaisia toimenpiteitä.

• lisätään aloituspaikkoja lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutukseen
• ennakoidaan koulutustarpeita ja hyödynnetään erilaisia koulutuspolkuja, kuten kouluttau-tumista hoiva-avustajaksi
• päivitetään työttömänä tai muuten työstä/alalta poissa olleiden ammatillista osaamista ja rakennetaan erilaisia työllistymisreittejä
• selvitetään mahdollisuudet hyödyntää työperäistä maahanmuuttoa
• lisätään alan houkuttelevuutta esimerkiksi parantamalla työssä kehittymis- ja etenemis-mahdollisuuksia
• otetaan käyttöön alueellisia varahenkilöstöjä, joita sekä yksityiset että julkiset palvelun-tuottajat voivat hyödyntää työvoiman joustotarpeisiin
• otetaan käyttöön uutta teknologiaa, joka vähentää rutiininomaista työtä ja siten parantaa työn mielekkyyttä
• lisätään mahdollisuuksia omaan työhön vaikuttamiseen esimerkiksi ottamalla käyttöön itseohjautuvia tiimejä
   

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen henkilöstöstä kaksi kolmasosaa työskentelee ympärivuorokautisessa hoidossa. Lähihoitajat ovat suurin ammattiryhmä. Vuonna 2018 heitä työskenteli tehostetussa palveluasumisessa noin 20 000 henkilöä ja heistä 11 000 julkisen palvelujärjestäjän toimintayksiköissä.

Henkilöstörakenne 2018, osuus kaikista vakansseista (THL)

• lähihoitajat ja perushoitajat    74 %
• sairaan- ja terveydenhoitajat    8,4 %
• esimiehet ja tiimivastaavat    4,7 %
• hoito- ja laitosapulaiset        3,7 %
• hoiva-avustajat                    2,6 %
• virike/askarteluohjaajat tms.    0,3 %

Henkilöstömitoitukseen liittyvät velvoitteet määräytyvät molemmilla sektoreilla yhdenmukaisesti.

Hoiva-avustajat lasketaan mitoitukseen välittömän asiakastyöajan osalta. He eivät voi olla työvuorossa yksin eivätkä osallistua lääkehuoltoon ilman asianmukaista lääkehuollon koulutusta. Heidän tehtävänsä kohdistuvat avustaviin tehtäviin, joten he eivät voi korvata lähihoitajia heidän tehtävissään.

Hoiva-avustajat työskentelevät lähtökohtaisesti hoidon ja hoivan avustavissa tehtävissä, jotka liittyvät vanhusten perustarpeista huolehtimiseen, kuten esimerkiksi peseytymiseen ja ruokailuun sekä asiointeihin. Kun hoiva-avustajat osallistuvat tukitehtävien hoitoon, heitä ei lasketa mukaan henkilöstömitoitukseen. Jos hoiva-avustajat työskentelevät hoidon ja hoivan tehtävissä, heidät lasketaan mukaan mitoitukseen.

Hoiva-avustajan koulutus on rakennettu lähihoitajan tutkinnon osista ja tämän koulutuksen avulla voi jatkaa lähihoitajan opintoja.
 

Kyse on vähimmäismitoituksesta. Mitoituksen pitää olla korkeampi kuin 0,7, jos asiakkaiden palvelutarve sitä edellyttää. Siirtymäsäännöksen perusteella ei tule alentaa aiemmin tar-peelliseksi todettua korkeampaa mitoitusta.

 
Kansallisen RAI-arviointivälineistön avulla arvioidaan ja seurataan iäkkäiden henkilöiden palvelutarvetta ja toimintakykyä. Sen avulla arvioidaan myös henkilöstön tarvetta. Mikäli asiakkaiden tarve toimintayksikössä ylittää 0,7, henkilöstömitoitusta on vahvistettava.