Uusi keskuspankkilaki voimaan
Tasavallan presidentti vahvisti tänään lain Suomen Pankista sekä eräät siihen liittyvät lait. Suomen Pankkia koskevat säännökset uudistuvat kokonaisuudessaan. Lähtökohtana uudistuksessa on Suomen Pankin pysyminen eduskunnan pankkina. Lait tulevat voimaan vuoden 1998 alussa.
Tavoitteena turvata vakaa rahan arvo
Suomen Pankin toiminnan ensisijaisena tavoitteena on turvata vakaa rahan arvo. Tätä tavoitetta vaarantamatta Suomen Pankin tulee tukea muidenkin talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista sekä edistää rahoitusjärjestelmän vakautta. Suomen Pankin tehtävänä on päättää maan rahapolitiikasta ja toteuttaa sitä, huolehtia valuuttavarannosta ja sen sijoittamisesta, huolehtia osaltaan maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen ja huolehtia tarpeellisesta tilastoinnista.
Hoitaessaan rahapolitiikkaan liittyviä tehtäviään Suomen Pankki ei saa pyytää tai ottaa vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä. Laissa säädetään myös keinoista, jotka keskuspankilla on käytettävissään tehtäviään suorittaessaan. Eräistä tehtäväkokonaisuuksista Suomen Pankille kuuluu kuitenkin ainoastaan osavastuu, joten lakiin sisältyy säännös yhteistoimintavelvoitteesta muiden viranomaisten kanssa.
Pankkivaltuuston rooli muuttuu
Lain mukaan Suomen Pankin toimielimiä ovat edelleen pankkivaltuusto ja johtokunta sekä eduskunnan valitsemat tilintarkastajat. Keskuspankkiasioiden eduskuntakäsittelyssä eduskunnan toimielimenä toimii talousvaliokunta.
Laissa korostetaan pankkivaltuuston asemaa valvontaelimenä ja hallinnollisten päätösten tekijänä. Pankkivaltuuston tehtävät jakautuvat lähinnä kolmeen ryhmään: valvontatehtäviin, keskeisiin hallintotehtäviin ja muihin tehtäviin. Laissa on katsottu, että pankkivaltuuston kertomusten merkitys yhteiskunnallisen valvonnan toteuttamisessa muodostuu entistä tärkeämmäksi. Kertomusten käsittelytapaa eduskunnassa voitaisiin myös kehittää ja lisätä Suomen Pankin edustajien ja talouspolitiikan muiden asiantuntijoiden kuulemista talousvaliokunnassa. Valtiopäiväjärjestyksen mukaan talousvaliokunnalla on oikeus saada Suomen Pankilta kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeen valiokunnan tehtävien hoitamiseksi.
Johtokunnan puheenjohtajan toimiaika rajoitetaan enintään kahdeksi seitsemänvuotiskaudeksi ja jäsenten enintään kolmeksi viisivuotiskaudeksi. Puheenjohtajan toimikausi on enintään kaksi kertaa seitsemän vuotta, vaikka hän olisi toiminut aikaisemmin johtokunnan jäsenenä. Johtokunnan jäsenet nimittää nykyiseen tapaan tasavallan presidentti pankkivaltuuston esityksestä. Johtokunnan jäsenten virkasuhteen määräaikaisuus antaa pankkivaltuustolle nimitysesitysten tekijänä nykyistä paremmat mahdollisuudet arvioida johtokunnan kokoonpanoa ja rahapolitiikan linjauksia.
Lain mukaan tasavallan presidentti voi vapauttaa johtokunnan jäsenen tehtävistään, jos tämä on syyllistynyt virkavirheeseen tai muutoin menettelyllään osoittautunut sopimattomaksi jatkamaan tehtävässään taikka tullut kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa.
Aikaisempi Suomen Pankkia koskeva lainsäädäntö oli vanhentunut
Aikaisempi Suomen Pankkia koskeva lainsäädäntö oli monilta osin vanhentunut, vaikka siihen on tehty vuosien kuluessa useita tarkistuksia. Keskeinen säädös, laki Suomen Pankista, perustuu pääasialliselta sisällöltään vuonna 1925 annettuun Suomen Pankin ohjesääntöön. Tuolloin keskuspankin toimintaympäristö ja toimintatavat olivat aivan erilaiset kuin tänä päivänä. Säännöksiä on vuosien mittaan jouduttu tulkinnan avulla sopeuttamaan muuttuneisiin olosuhteisiin.
Suomen Pankin toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut, kun rahoitusmarkkinoiden säännöstely on purettu ja markkinat ovat integroituneet maailmanlaajuisiksi. Aikaisempi lainsäädäntö ei tarjonnut riittävän selkeää pohjaa pankin nykyisille toimintamuodoille. Tilannetta ei ollut enää mahdollista korjata yksittäisten säännösten tarkistamisilla.
Euroopan taloudellisesta yhdentymisestä aiheutuva muutostarve
Euroopan talous- ja rahaliiton toisen vaiheen aikana jäsenvaltioiden on aloitettava kansallisen keskuspankin itsenäistämisprosessi sekä kiellettävä julkisen sektorin keskuspankkirahoitus.
Euroopan talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskevat keskuspankkilainsäädännön muutostarpeet selviävät vasta sitten, kun kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen liittyvät kysymykset täsmentyvät. Lakiuudistuksen tarvetta ja sisältöä arvioidaan tämän vuoksi nykyisen toimintaympäristön, talous- ja rahaliiton toisen vaiheen vaatimusten ja kansallisten lähtökohtien mukaisesti.