Vanhuspalvelulaki - vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin

Kysymyksiävanhusneuvostosta   Kysymyksiä pitkäaikaisesta hoidosta jahuolenpidosta Kysymyksiäpalvelusuunnitelmasta
Kysymyksiävastuutyöntekijästä Kysymyksiäpäätöksenteosta ja palvelujen myöntämisestä Kysymyksiäodotusaikojen julkaisemisesta  Kysymyksiäsuunnittelusta ja rahoituksesta 

 

Kysymyksiä vanhusneuvostosta

1. Voimmeko kutsua vanhusneuvostoa myös muulla nimellä, kuteneläkeläisneuvosto tai ikäneuvosto?

Voitte käyttää laissa tarkoitetusta vanhusneuvostosta parhaaksikatsomaanne nimitystä. Vanhusneuvostoina voivat toimia muunkinnimiset jo valmiina olevat osallistumisverkostot (HE 160/2012, sivu39), mikäli niiden asettaminen, tehtävät jaosallistumismahdollisuudet vastaavat vanhuspalvelulain 11 §:ssäasetettuja vaatimuksia.

2. Ovatko vanhusneuvostot kuntakohtaisia vai voikovanhusneuvosto olla yhteistoiminta-alueella kuntien yhteinen?

Kunnat ja kuntayhtymät voivat sopia vanhusneuvostonjärjestämismallin paikallisesti. Vanhusneuvosto voi olla kunnan omatai useamman kunnan yhteinen. Kunta tai kunnat voivat perustaayhdistetyn vanhus- ja vammaisneuvoston.

Yhteistoiminta-alueen kuntayhtymä tai vastuukunta voi perustaaalueen kuntien yhteisen vanhusneuvoston, jossa ovat edustettuinaalueen kunnat ja muut toimijat, taikka kuntayhtymän kukinjäsenkunta voi perustaa oman vanhusneuvoston.

Jos kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä vastaayhteistoiminta-alue, vanhusneuvoston asettamisvelvollisuus kuuluuviime kädessä yhteistoiminta-alueen kuntayhtymälle taivastuukunnalle.

3.Miten valitaan vanhusneuvoston jäsenet ja turvataan kattavaedustus?

Vanhusneuvoston organisoinnista ja toimintatavoista ei oleerikseen säädetty, vaan ne jäävät kunnan päätettäviksi.

Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että sekä naiset ettämiehet ovat varsinkin järjestöjensä edustajina mukana tämäntyyppisessä yhteistyössä. Kun kunnat pyytävät ulkopuolisianimeämään omat edustajansa vanhusneuvostoon, niiden olisi hyväpyytää ehdotuksia sekä nais- että miesjäsenistä.

4. Voiko kunnassa toimia yhteinen vanhus- javammaisneuvosto?

Kunnalla voi olla yhdistetty vanhus- ja vammaisneuvosto, jos setäyttää vanhuspalveluissa asetetut vaatimukset asettamisesta,tehtävistä ja osallistumismahdollisuuksista.

Tämä tarkoittaa, että kunnan on asetettava ikääntyneen väestönosallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksivanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä mm.osoittamalla toimitilat ja huolehtimalla kustannuksista. Kunnan onotettava vanhusneuvosto mukaan valmistelemaan suunnitelmaaikääntyneen väestön hyvinvoinnin terveyden, toimintakyvyn jaitsenäisen suoriutumisen edistämiseksi sekä arvioimaan palvelujenriittävyyttä ja laatua. 

 

Kysymyksiä pitkäaikaisesta hoidosta ja huolenpidosta

1. Puoliso haluaisi asua vaimonsa kanssa, joka on sijoitettuhoivakotiin. Puolisolta ei voida periä pitkäaikaisen laitoshoidonmaksua, joten voisiko puolisoa laskuttaa esimerkiksi vain vuokrastaja aterioista?

Vanhuspalvelulaissa ei ole rajattu niitä palvelumuotoja, joissapuolisoiden yhdessä asuminen voidaan toteuttaa. Maksujärjestelyteivät saisi olla esteenä puolisoiden yhdessä asumiselle - olipapalvelumuoto mikä tahansa. Tuntuisi järkevältä hoitaa asiakaavailemallanne tavalla. Parempikuntoinen puoliso ei tässätapauksessa ole "laitoshoidossa", vaikka asuisikin laitokseksinimetyn rakennuksen seinien sisällä.

Jos puoliso ei ole laitoshoidossa, häneltä ei voida periälaitoshoidon maksua. Hän ei välttämättä ole lainkaansosiaalihuollon asiakas/ asiakasmaksulainsäädännön tarkoittamapalvelun käyttäjä. Näin ollen on mahdollista, että kunta periiesimerkiksi asumisesta ja ruuasta aiheutuneista kustannuksistakorvauksen. Tällöin kunnan tulee määritellä korvausperusteet, joitasovelletaan ko. tapauksissa.

2. Iäkäs pariskunta on ollut aiemmin omaishoitajaperhe.Omaishoitajana toiminut puoliso on uupunut ja täysin hoidettavarouva siirretty vanhainkotiin. Pitääkö puolisoille järjestääyhteinen hoitopaikka, kun vain toinen täyttää kriteerit?

Asiakkaita on syytä neuvoa tekemään hakemus rouvan hoidonjärjestämisestä niin, että hän voi asua yhdessä puolisonsa kanssa.Vanhuspalvelulaki ei perusta subjektiivista oikeutta yhteiseenasumiseen, vaan kyse on pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidontoteuttamista ohjaavasta periaatteesta (14§). Nämä periaatteet onotettava huomioon päätöksenteossa (18§). Jos yhteistä asumista eiyrityksistä huolimatta pystytä järjestämään, päätöksenperusteluihin on syytä kirjata, mistä tämä johtuu.

Heikompikuntoisen puolison kuoltua on syytä arvioida leskenpalvelujen tarve ottaen huomioon, että leskeksi jääminen useinlisää iäkkään ihmisen tuen tarvetta. Leskelle tehdäänpalvelusuunnitelma ja hänelle järjestettävistä palveluista päätös.Tässä kohdassa pitää muistaa toinen lain 14 §:n periaate elihoitojärjestelyn pysyvyys, josta voidaan poiketa vain "iäkkäänhenkilön toivomuksen tai hänen palveluntarpeidensa muutoksenjohdosta taikka muusta erityisen painavasta ja perustellustasyystä".

Perusteeksi hoitojärjestelyn muuttamiselle ei riitä pelkästäänse, että lesken palvelun tarve ei ole aivan yhtä suuri kuin hänenedesmenneen puolisonsa palvelun tarve.

3.Onko vanhuspalvelulain mukaista tehdä omaishoidon tuesta vainkielteisiä päätöksiä, kun perusturvalautakunta on jäädyttänytkaikki harkinnanvaraiset ja määrärahaan sidotut etuudet? Mitentällöin tulkitaan lain pykälää, jonka mukaan kunnan turvattavaiäkkään henkilön hoitojärjestelyn pysyvyys?

Omaishoidon tukea järjestetään edelleen omaishoidon tuestaannetun lain perusteella, ja se on määrärahasidonnainen palvelu.Kunta vahvistaa omaishoidon tuen myöntämisperusteet säännöstensallimissa rajoissa ja osoittaa talousarviossa määrärahattehtävään.

Jos talousarviossa varatut määrärahat on käytetty eikälisämäärärahaa voida osoittaa, kunta joutuu tekemään asiakkaallekielteisen päätöksen. Tällöin omaishoidon tuen myöntämisperusteettäyttyvät, mutta omaishoidon tukea ei voida myöntää määrärahanriittämättömyyden vuoksi. Sama koskeen omaishoidon tuenhoitopalkkioiden tarkistamista. Kun määrärahoja vapautuu, hakemusvoidaan käsitellä uudelleen ja tehdä myönteinen päätös.

Tavoitteena on, että kunnan vahvistamat kriteerit ja määrärahatvastaavat toisiaan niin, että omaishoidon tuki voidaan myöntääkriteerit täyttäville. Jos tilanne jatkuu niin, että määrärahaa eivoida varata riittävästi kriteerit täyttäville, kunta joutuuharkitsemaan kriteerien tarkistamista.

Vanhuspalvelulain 14 § koskee pitkäaikaisen hoidon jahuolenpidon periaatteita ja on sinällään otettava huomioonpalvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Se ei kuitenkaan tuoasiakkaalle subjektiivista oikeutta esimerkiksi omaishoidontukeen.

 

Kysymyksiä palvelusuunnitelmasta

1. Pitäisikö hoitosuunnitelma tehdä asiakkaan ja/ taitarvittaessa hänen omaisensa kanssa silloinkin, kun iäkäs henkilöon jo hoidossa?

Palvelusuunnitelman ajantasaisuutta on edellytettylainsäädännössä jo ennen vanhuspalvelulakia. Vanhuspalvelulakitäsmentää ja korostaa sitä, että iäkkään henkilön on oltava tässäläsnä ja hänen mielipiteensä on kirjattava suunnitelmaan.

Palvelusuunnitelman ajantasaisuus tarkistetaan aina, kunpalvelujen tarvetta arvioidaan. Hyvää laatua on, että iäkäs henkilöja tarvittaessa hänen läheisensä ovat mukana paitsi tarpeenarvioinnissa, myös suunnitelmaa laadittaessa ja toteutettaessa.

2.Pitääkö asiakkaan tai omaisen allekirjoittaa hoito- japalvelusuunnitelma?

Laki ei velvoita asiakasta tai omaisia allekirjoittamaan hoito-ja palvelusuunnitelmaa. Hyvä käytäntö on kirjata hoito- japalvelusuunnitelmaan, ketkä ovat osallistuneet suunnitelmanlaatimiseen tai tarkistamiseen.

 

Kysymyksiä vastuutyöntekijästä

1. Pitääkö vastuutyöntekijän olla kunnan palveluksessa?

Laki perusteluineen ei edellytä, että vastuutyöntekijän onoltava kunnan palveluksessa. Vastuutyöntekijän tehtävät eivät oleluonteeltaan sellaisia, että niitä hoitaa vain kunnantyöntekijä.

2. Pitääkö kotihoidossa tai vanhainkotihoidossa oleville nimetävastuutyöntekijä silloin, kun iäkkään henkilön omahoitaja toimiivastuuhoitajana? Voiko omahoitaja olla vastuutyöntekijä?

Tällä hetkellä asiakkaina olevien palveluntarve on arvioitavasäännöllisesti ja aina, kun asiakkaan tilassa tapahtuu olennaisiamuutoksia. Vastuutyöntekijän tarve arvioidaan näiden arviointienyhteydessä.

Vastuutyöntekijä ei ole yhtä kuin omahoitaja. Vastuutyöntekijäon koordinoiva työntekijä, joka nimetään palvelutarpeen arvioinninyhteydessä esim. henkilölle, jonka palvelukokonaisuuteen kuuluvatpalvelut tulevat usealta palveluntuottajalta. Tällaisiakoordinoivia työntekijöitä ovat esimerkiksi muistikoordinaattoritja Terveyshyötymallin mukaiset asiakasvastaavat.

Asiakasvastaava-toimintapitkäaikaissairauksien terveyshyötymallissa

 

Kysymyksiä päätöksenteosta ja palvelujen myöntämisestä

1. Jos asiakas palvelutarpeen selvittämisen perusteellatarvitsee pitkäaikaispaikan, teemmekö myönteisen päätöksen jatoivomme, että paikka vapautuu 3 kuukaudessa vai teemmekömyönteisen "jonopäätöksen"? Jos tiedämme, että paikka ei vapaudumääräajassa, teemmekö kielteisen päätöksen?

Asiakkaan välttämätön huolenpito on aina tavalla tai toisellaturvattava - siihen on ns. subjektiivinen oikeus perustuslain 19§:n nojalla. Tällaisessa tapauksessa päätös sosiaalipalvelujenmyöntämisestä on tehtävä viipymättä ja palvelut on myösjärjestettävä viipymättä. Muissa tapauksissa päätös on tehtäväilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun (suullinen taikirjallinen) hakemus on tehty.

Vanhuspalvelulaissa pyritään monin keinoin siihen, että kielteisiäpäätöksiä ei tarvitsisi tehdä: kunnan on kartoitettava palvelujentarve alueellaan, tehtävä suunnitelma tarvittavien palvelujenjärjestämiseksi, arvioitava palvelujen riittävyyttä vuosittain sekävarattava palveluihin riittävät voimavarat. Palvelujärjestelmänsaattaminen vastaamaan todellista tarvetta vaatii kunniltapitkäjänteistä toimintaa eikä tavoitteeseen ehkä kaikkialla aivanheti päästä.

Ihmisten asettamista epämääräisiksi ajoiksi jonoihin pyritäänkuitenkin rajoittamaan päätöksen tekoa koskevalla sääntelyllä.Hakijaa ei ole enää mahdollista asettaa jonoon epämääräiseksiajaksi, vaan päätös on aina tehtävä.

Jos asiakas tarvitsee hakemaansa palvelua, mutta sitä eivarmuudella pystytä järjestämään kolmen kuukauden määräajassa, tämäpitää todeta ja perustella päätöksessä. Lisäksi päätökseen on syytäkirjata, että kunta sitoutuu seuraamaan asiakkaan tilannetta jajärjestämään palvelun heti, kun se on mahdollista. Asiakkaalla onmahdollisuus saattaa viranhaltijapäätös toimielimen ratkaistavaksija tästä ratkaisusta voidaan valittaa hallinto-oikeuteen.

Tällaisessa tapauksessa asiakkaalle voitaisiin nimetävastuutyöntekijä, joka seuraisi asiakkaan tilannetta. Huomioitavaaon, että lain säännös vastuutyöntekijästä tulee voimaan vasta1.1.2015.

 

Kysymyksiä odotusaikojen julkaisemisesta

1. Miten palvelun odotusaika määritellään ja merkitäänasiakastietojärjestelmiin?

Odotusajalla tarkoitetaan sitä keskimääräistä aikaa, joka onkulunut hakemuksen jättämisestä siihen, kun iäkäs henkilö ontosiasiallisesti saanut hakemansa palvelut. Päätöksenteon jaseurannan kannalta tarvitaan ainakin seuraavat tiedot: hakemuksensaapumispäivä, päätöksen päätöspäivä (käsittelypäivä) sekä palveluntoteutumispäivä. Odotusaika tarkoittaa aikaa, joka on kulunuthakemuspäivästä palvelun toteutumispäivään.

Esimerkiksi palveluasumisessa saattaa syntyä tilanteita, jossaasiakas täyttää palveluasumisen myöntämisen kriteerit, muttapalveluasumispaikkaa ei ole vapaana, eikä ole varmuutta missäajassa vapautuu. Kunta joutuu tässä vaiheessa tekemään hakemuksestakielteisen päätöksen.

Kun palveluasumispaikka vapautuu ja voidaan osoittaaasiakkaalle, kunta tekee myönteisen päätöksen, jossa todetaan mistälukien palveluasumispaikka myönnetään.

Lisäksi kunta tekee päätöksen asiakasmaksusta. Odotusaika ontässä tapauksessa aika, joka on kulunut ensimmäisestä hakemuksestasiihen, kun asiakas on tosiasiallisesti saanut palveluasumispaikan.Jos asiakkaalle on myönnetty palveluasumispaikka esimerkiksikuukauden ensimmäisestä päivästä lukien ja asiakas on muuttanutkuukauden kolmantena päivänä, riittää seurannassa se päivämäärä,josta lukien palveluasumispaikka on myönnetty.

2. Mitä päivämääriä asiakastietojärjestelmään on kirjattava,kun asiakas hakee esimerkiksi kotihoidon palveluja?

Kun asiakas tai hänen edustajansa hakee suullisesti taikirjallisesti kotihoitoa, kirjataan hakemuksen saapumispäivä sekäpäätöspäivä. Päätöksessä todetaan, mistä lukien säännöllistäkotihoitoa myönnetään.

Esimerkiksi, jos asiakkaalle tehdään päätös, että hänellemyönnetään säännöllistä kotihoitoa 1.12. lukien, ja palveluaryhdytään toteuttamaan palvelusuunnitelman mukaisesti joulukuustaalkaen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisi, riittäneeodotusajan seurantaa varten päivämäärä, mistä lukien palvelu onmyönnetty eli tässä tapauksessa 1.12.

Palvelupäätöksen lisäksi asiakkaalle tehdään päätösasiakasmaksusta. Säännöllisestä kotihoidosta määrätäänkuukausimaksu. Laskutuksessa otetaan huomioon keskeytykset japoissaolot maksuasetuksen mukaisesti.

3. Koskevatko odotusajat myös tukipalveluita, kutenturvapuhelimen saantiaikaa tai asiointia? Miten niiden seurantatoteutetaan?

Odotusaikoja seurataan palvelukohtaisesti. Kotipalveluntukipalvelut ovat sosiaalipalveluja. Laissa ei ole suljettu mitäänsosiaalipalvelua seurannan ulkopuolelle.

Seuranta voisi toteutua siten, että päätöksessä todetaan, mistälukien tukipalvelu myönnetään. Odotusaikojen seurannassa lieneesyytä ainakin näin alkuvaiheessa lähteä liikkeelle keskeisistäiäkkäiden käyttämistä sosiaalipalveluista, kuten laitoshoito,palveluasuminen ja omaishoidon tuki.

4. Millä tavalla odotusajat pitäisi julkaista?

Tiedot odotusajoista on julkaistava niin, että iäkkäillähenkilöillä on mahdollisuus saada tiedot. Odotusajat tulisijulkaista useammassa eri tiedotuskanavassa, jotta tieto saavuttaisimahdollisimman hyvin kaikki ne, jotka sitä tarvitsevat. Kanavinavoi olla esimerkiksi kunnan verkkosivut ja tiedotteet,vanhusneuvosto ja lautakunta.

Myös palvelutarpeen selvittämistä tekevillä henkilöillä sekäkotihoidon ja muiden iäkkäiden parissa toimivalla henkilöstöllä,ikääntyneiden neuvontapalveluissa ym. toimivilla on hyvä ollatiedot odotusajoista, jotta he voivat tarvittaessa informoidaiäkkäitä henkilöitä ja heidän omaisiaan.

 

Kysymyksiä suunnittelusta ja rahoituksesta

1. Miten valtionosuusvarat jaetaan, kun palvelutarvekasvaa?

Hallinnonalakohtaiset (esim. sosiaali- ja terveysministeriönhallinnonalan) valtionosuudet yhdistettiin vuoden 2010 alustavaltiovarainministeriöön, kun uusi kunnan peruspalvelujenvaltionosuuslaki tuli voimaan 1.1.2010 (Laki kunnan peruspalvelujenvaltionosuudesta 1704/1009).

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus on laskennallinen. Seperustuu kunnan asukkaiden palvelutarpeeseen, jossa keskeisiätekijöitä ovat väestön määrä ja ikärakenne (esim. ikääntyneenväestön osalta ikäryhmät 65-74 -vuotiaat, 75-84 -vuotiaat ja 85vuotta täyttäneet ja vanhemmat) ja palvelutoiminnan kustannuksiakasvattavat olosuhdetekijät (esim. erityisen harva asutus).Peruspalvelujen valtionosuuteen vaikuttaa myös useita muitaosatekijöitä, esimerkiksi verotuloihin perustuva valtionosuudentasaus.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus on ns. yleiskatteellista eliesimerkiksi vanhuspalvelujen kehittämiseen myönnettäväävaltionosuutta ei ole korvamerkitty vain vanhuspalveluihinkäytettäväksi.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet eivät olesosiaali- ja terveysministeriön hallinnoimia, vaan niistä vastaavaltiovarainministeriö.

Kysymyksiin vastasivat

hallitusneuvos Riitta Kuusisto, p. 02951 63401 janeuvotteleva virkamies Minna-Liisa Luoma, p. 02951 63134 sosiaali-ja terveysministeriöstä sekä

johtava lakimies Sami Uotinen, p. 09 771 2623 jaerityisasiantuntija Eevaliisa Virnes, p. 09 771 2364 Kuntaliitosta.