Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko
Hallituksen vastaus välikysymykseen vanhusten hoidon tilasta

Sosiaali- ja terveysministeriö 6.2.2019 14.00
Välikysymysvastaus

Arvoisa puhemies Meistä jokainen vanhenee. Toivomme, että ollessamme vanhoja ja hauraita, joku pitää meitä kädestä, vie ulkoilmaan ja tarjoaa maittavaa ruokaa. Huolehtii lämmöllä kun omat voimat ovat huvenneet. Kunniatehtävämme on huolehtia ikäihmisistämme hyvin. Olemme yhdessä tässä tehtävässä osittain epäonnistuneet ja vain yhdessä voimme nostaa vanhustenpalvelut sille tasolle, jolle ne kuuluvat.

Sosiaali- ja terveyspalvelujemme käytännön toteutus ja eduskunnan säätämien lakien noudattaminen ovat kuntien vastuulla. Viime viikkojen keskustelu ikäihmisten hoivasta on hätkähdyttänyt suomalaisia – ei vähiten meitä tässä salissa olevia, jotka olemme vuosien mittaan olleet vaikuttamassa näihin palveluihin, joko lainsäätäjänä tai kuntapäättäjänä.

Kuntien taloudellinen asema on vahvistunut ja mahdollisuudet hoitaa vanhuksia hyvin ovat parantuneet. Siitä huolimatta laiminlyönneiltä ei ole vältytty.

Vanhuspalvelulain muutoksia vuonna 2017 on moitittu keskustelussa heikennyksiksi. Käytännössä kunnille annettiin tuolloin mahdollisuus määritellä ikäihmisten palveluiden järjestämiseen tarvitsemansa erityisasiantuntemus tarpeiden mukaisesti. Eikö ole parempi ajatella, että sama malli ei toimi kaikissa kunnissa erilaisissa olosuhteissa ja joustavuus on ikäihmisten etu?

Samassa yhteydessä vanhuspalvelulaista poistettiin määrittely vastuutyöntekijästä. Tämä poisto ei kuitenkaan kadottanut itse toimintoa, sillä tilalle tuli sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä. Säädösmuutos purki näiden kahden lain päällekkäisyyden. 

Vanhuspalveluiden laatusuosituksen päivityksen yhteydessä hallitus sopi säilyttävänsä – ei heikentävänsä -  ympärivuorokautisen hoivan henkilöstön mitoituksen vuoden 2013 suosituksen tasolla. Eli vähintään 0,5 hoitajaa asukasta kohden. Mitoitusperusteet ja niiden seuranta sekä valvonta selkiytettiin myös. Laskennan pohjana on välitön asiakastyö. Sellaista ei tee talonmies.

Arvoisa puhemies

Hallituksen mielestä lakiin ja suositukseen tehdyt muutokset ovat olleet perusteltuja eikä se pidä tarkoituksenmukaisena näiden muutosten purkamista tällä hallituskaudella. Henkilöstömitoituksessa on päästy suosituksen pohjalta jo varsin pitkälle –  keskimääräinen mitoitus on 0,65 – ei suosituksen 0,5. Nyt hallitus käynnistää valmistelun, joka pohjustaa hallitusneuvottelujen yhteydessä tehtäviä linjauksia ja vanhuspalvelulain uudistamista. 

Välikysymys ja julkinen keskustelu on keskittynyt tehostetun palveluasumisen henkilöstömitoitukseen. Vanhustenhoito on kokonaisuus ja itse asiassa valtaosa ikäihmisistä asuu kotonaan joko yksin tai ikääntyneen kumppaninsa kanssa. Olemme tässä salissa yhdessä sitoutuneet siihen, että tavoitellaan ikäihmisten asumista kotonaan mahdollisimman pitkään.

Hyvän vanhustenhoidon elinehto on alan houkuttelevuus työpaikkana ja opiskelualana. Hoitajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä.

Mitoitusvaatimuksen asettaminen 0,7:ään hoitajaan yhtä asiakasta kohden merkitsee  arviolta 4200 uutta työntekijää ja lisää ympärivuorokautisen hoidon menoja arviolta 200 miljoonalla eurolla välittömästi sekä väestön vanhetessa vielä lisää. Tällaista määrää osaavaa henkilöstöä ei ole työmarkkinoilla odottamassa, ja lisäksi suuri määrä lähihoitajia ja sairaanhoitajia on eläköitymässä tulevina vuosina.

Emme saa joutua tilanteeseen, jossa kotihoidosta joudutaan siirtämään henkilöstöä ympärivuorokautiseen hoitoon, koska se ajaisi kotihoidon palvelut ongelmiin. On tärkeää huolehtia myös kotihoidon hyvästä tasosta. Osaavan ja riittävän henkilöstön rinnalle tarvitaan joka tapauksessa myös enemmän hoivatyötä tukevaa teknologiaa.

Sitovan hoitajamitoituksen tuominen lakiin on valmisteltava huolella. Vaikutukset on arvioitava kunnolla, kuntia on kuultava ja uudistuksen rahoitus on varmistettava. Oikeuskanslerin arvion mukaan ikääntyneiden ihmisten asemaa tosiasiassa tehokkaasti parantavaan hoitajamitoitukseen vaadittava lainvalmistelu hallituksen esityksen pohjalta ei olisi mahdollista tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies

Viime perjantaina Säätytalolla pidettiin monialainen työkokous, jossa oli paikalla mm. julkisen ja yksityisen, työmarkkinajärjestöjen, valvontaviranomaisten, ministeriöiden ja järjestöjen edustajia. Hyvässä yhteisymmärryksessä osallistujat sitoutuivat linjauksiin, joilla edistetään vanhuspalvelujen laatua ja valvontaa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Lista 25 sitoumuksesta ja suuntaviivasta on julkaistu tänään. Kaikkia ongelmia ei siinä ratkaista, mutta yhteisen tahdon löytyminen on tärkeä viesti. Lista pitää sisällään muun muassa työnantajien sitoumuksen kirjata työsopimuksiin kannustuksen henkilöstön avoimuuteen ongelmiin puuttumisessa, nollatoleranssin hoidettavien aliravitsemuksessa sekä lupauksen kehittää ikäihmisille ja heidän läheisilleen vuosittainen valtakunnallinen palvelujen tyytyväisyyskysely.  

Arvoisa puhemies

Sote-uudistus antaa lisää mahdollisuuksia ongelmien ratkomiseen. Keskeisintä on vahva palveluiden järjestäjä maakunta, joka pystyy huolehtimaan pieniä kuntia huomattavasti paremmin järjestämisvastuustaan, palvelujen ohjauksesta ja kilpailuttamisesta sekä tuottajien valvonnasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ja valinnanvapauslain säännökset muodostavat kokonaisuuden, jolla luodaan nykyistä paremmat ja vahvemmat mahdollisuudet ohjata monituottajamallia, joka on jo osa järjestelmäämme. Palvelutuottajalaki tuo yksityiset ja julkiset palvelut samanlaisen sääntelyn piiriin. Valinnanvapauslainsäädännön myötä palvelujen laatu korostuu ja ikäihminen saa läheistensä tukemana vapauden valita hänelle sopivan palvelun.

Arvoisa puhemies,

Huoli palveluista ei koske vain ikäihmisiä. Saman tyyppistä keskustelua on noussut esille esimerkiksi lastensuojelussa, varhaiskasvatuksessa ja vammaispalveluissa.

Yhteistä näille kaikille palveluille on niiden sisältöjen vahva säädösperusta, joka velvoittaa toimijoita monin tavoin huolehtimaan laadusta ja asiakkaan kuulemisesta. Näitä säädöksiä on tarkennettu monissa tuoreissa ja vielä käsittelyssä olevissa laeissa. Esimerkkinä uusi varhaiskasvatuslaki, joka tuli voimaan viime syksynä. Sen mukaan yksityinen varhaiskasvatuksen palveluntuottaja ei saa aloittaa toimintaansa tai tehdä siihen olennaisia muutoksia ennen kuin kunta on todennut vaatimusten täyttyvän. Lisäksi palveluntuottajalle voidaan määrätä seuraamuksia - aina toiminnan keskeytysuhkaan asti.

Hankintalaki nostetaan monien ongelmien syyksi, vaikka oikein käytettynä se on mainettaan parempi. Hankintalaissa on huomioitu sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispiirteet ja näitä hankittaessa on otettava huomioon palvelujen laatuun, jatkuvuuteen ja saatavuuteen sekä eri käyttäjäryhmien erityistarpeisiin liittyvät tekijät. Pelkän hinnan käyttäminen vertailuperusteena edellyttää aina erillisiä perusteluja. 

Palveluja ostaessaan kunnan on syytä muistaa, että sillä säilyy aina vastuu kuntalaistensa palveluista.

Arvoisa puhemies

Miten nykyiset laiminlyönnit sitten ovat olleet mahdollisia?

Olemme olettaneet jokaisen, myös kuntien, tekevän oman työnsä lakien ja ohjeiden mukaisesti. Olemme luottaneet, että palveluntuottajien - yksityisen ja julkisen - omavalvonta toimii.

Olemme tilanteessa, jossa tavallisesta poiketen jotkut valvontakohteet eivät ole riittävästi ja systemaattisesti reagoineet valvontaviranomaisten arvioihin ja ohjaukseen. Tältä osin valvontaviranomaisen mukaan tilanne on toinen kuin vaikkapa terveydenhuollossa. Vaadittujen muutosten sijaan hoivapalveluissa toiminta on jatkunut tavalla, joka ei ansaitse arvostustamme. Emme anna sijaa yhteiskunnassamme ahneudelle tai välinpitämättömyydelle.

Ikäihmisten oikeuksien vahvistamiseen on eduskunta myöntänyt 250 000 euron lisämäärärahan, jolla on juuri palkattu lisää kaksi vanhusten oikeuksien asiantuntijaa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan.

Lisäksi hallitus valmistautuu tuomaan eduskunnalle pikaisella aikataululla lisätalousarvioesityksen lisäresursseista valvontaviranomaisille.

Arvoisa puhemies,

Mikään määrä valvontaa ei voi kuitenkaan koskaan korvata toiminnan eettistä ja moraalista kivijalkaa. Suomen tulee voida olla jatkossakin luottamusyhteiskunta, jossa oikein toimiminen, lakien noudattaminen ja inhimillisyys ovat lähtökohtia eivätkä perustu vain valvontaviranomaisen uhkaan.