FI SV

Haastattelututkimus selvitti huostaan otettujen lasten kaltoinkohtelua vuosina 1937–1983

Sosiaali- ja terveysministeriö 6.4.2016 11.46
Tiedote 40/2016

Jyväskylän yliopiston selvityksen mukaan kaikissa lastensuojelun sijaishuollon eri muodoissa tapahtui kaltoinkohtelua ja väkivaltaa ensimmäisen lastensuojelulain aikana (1937–1983). Sosiaali- ja terveysministeriö teetti selvityksen muun muassa epäkohtien tunnistamiseksi. Tavoitteena on oppia menneestä niin, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Selvitys ei siis kuvaa lastensuojelun kokonaisuutta kyseisenä aikana.

Haastateltavat olivat sijoitettuna lähinnä perhehoitoon, lastenkoteihin ja koulukoteihin. Selvityksestä ilmenee, että sijaishuollossa ei aina huolehdittu lapsen perustarpeista, kuten ruoasta, terveydenhoidosta tai sopivasta vaatetuksesta. Lapsen kehitystä ja koulutusta ei välttämättä tuettu. Monien haastateltavien mukaan heidän vanhempiaan mustamaalattiin eikä yhteyttä biologiseen perheeseen saanut välttämättä pitää. Sisarukset saattoivat joutua eri sijoituspaikkoihin.

– Haastatelluilla oli kokemuksia lisäksi ruumiillisesta ja seksuaalisesta väkivallasta sekä monenlaisesta nöyryyttämisestä. Niin aikuiset kuin toiset lapsetkin saattoivat olla väkivaltaisia, toteaa tutkimus-hanketta johtanut professori Pirjo Markkola.

Väkivaltaa esiintyi kaikissa sijoitusmuodoissa, mutta sijoitusmuodoista koulukoti oli selvityksen mukaan väkivaltaisin

Kaltoinkohtelu vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen, mutta siitä voi selvitä

Monella haastatellulla on ollut aikuisena vaikeuksia uusien ihmissuhteiden luomisessa, eikä kaikkien ole helppoa luottaa muihin ihmisiin. Moni koki, ettei itsetunto ollut kehittynyt normaalilla tavalla ja oman minuuden löytyminen oli ollut vaikeaa. Omien lasten syntymä ja vanhemmuus tuntui monesta vaikealta, koska heiltä itseltään oli puuttunut rakastavat ja huolta pitävät vanhemmat.

– Lapsuudessa selviytymistä olivat auttaneet hyvät kohtaamiset: yksikin hyvä hoitaja, opettaja tai luo-tettava ystävä oli kannatellut monia. Lemmikkieläimet olivat myös tärkeitä, samoin urheilu- ja musiikkiharrastukset, kuvaa Markkola.

Aikuisuudessa ymmärtävän puolison löytyminen ja hyvä parisuhde oli monelle haastateltavalle keskeinen elämässä kiinnipitävä voima.

Selvitys sisältää suositukset lastensuojelun kehittämiseksi

Lastensuojelussa on selvityksen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota lapselle kertomiseen ja lapsen kuuntelemiseen häntä koskevissa asioissa. Sijoituspaikkoja pitää valvoa ja kaltoinkohteluun puuttumisen välineitä kehittää. Lasta olisi tuettava siirtymisissä aikuisuuteen. Lainsäädännön kehittyessä sijaishuollon epäkohtien korjaamista koskevien suositusten toteuttamista ja vaikutuksia pitää seurata.

– Selvityksen kattaman ajanjakson jälkeen on tehty paljon lastensuojelun puutteiden korjaamiseksi. Jo vuoden 1984 lastensuojelulaki muutti toimintaperiaatteita merkittävästi. Viime vuoden aikana asteittain voimaan tulleen sosiaalihuoltolain ja sen myötä uudistetun lastensuojelulain muutokset painottavat avun antamista perheille niin aikaisessa vaiheessa, ettei huostaanottoja edes tarvittaisi, kertoo selvityksen ohjausryhmän puheenjohtaja, johtaja Päivi Voutilainen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Selvitystyössä haastateltiin 299 henkilöä, joista suurin osa oli itse perhehoidossa, lastenkodeissa tai koulukodeissa kaltoinkohtelua kokeneita. Mukana oli myös muutamia lastensuojelun parissa työskennelleitä tai muulla tavoin asiaa sivusta seuranneita henkilöitä. Suurin osa haastatelluista oli syntynyt vuosina 1945–65. Heidän kokemuksensa sijaishuollosta sijoittuvat pääosin 1950–1970-luvuille.

Lisätiedot

selvityshankkeen johtaja, professori Pirjo Markkola, p 050 318 7731, [email protected]
tutkija Kirsi-Maria Hytönen, Jyväskylän yliopisto, p. 040 805 3930, kirsi-m.hytonen[at]jyu.fi
johtaja Päivi Voutilainen, STM, p. 0295 163 403, [email protected]

Korjattu 6.4. klo 11.45 raportin linkki.