Asumisterveysasetuksesta tolkkua asiantuntijaviidakkoon

5.5.2015 10.00
Uutinen

Asumisterveysasetus antaa rakennusten terveyshaittoja selvittäville asiantuntijoille selkeät pätevyysvaatimukset. "Arkijärkeäkään ei asetuksessa unohdeta. Mittausosaamisen lisäksi asiantuntijoilta vaaditaan myös taitoa arvioida kokonaistilannetta ja siihen liittyviä riskejä", neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sanoo.

Sisäilmaongelmien kartoittaminen ei jää enää kiinni ainakaan asiansa osaavista asiantuntijoista. Uusi asumisterveysasetus säätää nimittäin yhtenäiset pätevyysvaatimukset terveydensuojeluviranomaisten apuna käytettäville ulkopuolisille asiantuntijoille.

Asianmukaisen koulutuksen saaneet asiantuntijat kirjataan julkiseen asiantuntijarekisteriin, josta yksityinen kuluttajakin voi tarkistaa home- ja kosteustutkijaksi itsensä tituleeraavan osaamisen.

"Kun pätevyysvaatimukset ovat yhtenäiset ja koulutusta saa ympäri maan, myös alueellinen tasa-arvo toteutuu. Vanhojen konkareiden ei välttämättä tarvitse käydä pätevyyden hankkimiseksi tarvittavaa noin 1,5 vuoden koulutusta kokonaisuudessaan. Esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan koulutuksen hankkineet voivat hakeutua rekisteriin aiemman osaamisensa perusteella", asumisterveysasetusta valmistellut Vesa Pekkola sanoo.

Valtakunnallisen henkilöserfitiointijärjestelmän myötä asiantuntijoiden pätevyyden arviointitehtävä poistuu kunnilta.

Tupakansavulle kyytiä

Asumisterveysasetus perustuu pitkälti vuonna 2003 Terveydensuojelulain 32 §:n nojalla voimaan tulleeseen Asumisterveysohjeeseen ja korvaa sen päivitettynä.

Asiantuntijoiden pätevyysvaatimusten lisäksi asetuksessa säädetään monenlaisista sisäilmaolosuhteiden toimenpiderajoista nykyisiä ohjearvoja täsmällisemmin.

"Asetuksessa toimenpiderajojen on oltava tarkkarajaisia, mutta terveydensuojelussa ja -valvonnassa raja-arvotyyppinen ajattelu ei aina toimi. Ei voida yksiselitteisesti sanoa, että 10 mikrogrammaa olisi terveydelle haitallista, mutta 9 ei. Siksi tarvitaan tilannekohtaista kokonaisarviointia haitasta ja siitä, milloin on syytä ryhtyä toimenpiteisiin ja selvittämään asiaa tarkemmin. Toimenpiderajoista voidaan siis tarvittaessa ja perustellusti joustaa."

Monet toimenpiderajat ja ohjearvot säilyvät asetuksessa lähes ennallaan. Näitä ovat esimerkiksi haitalliseen sisämeluun tai asuntojen lämpötilavaatimuksiin liittyvät asiat. Sen sijaan tupakansavuhaitan arviointiin saadaan asetuksesta toivottavasti kättä pitempää.

"Asetuksessa säädetään, että sisäilmassa ei saa toistuvasti esiintyä aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavua, joka on kulkeutunut asuntoon tai muuhun oleskelutilaan ulkoa tai muualta rakennuksesta. Jatkossa viranomaisen tekemä savun aistinvarainen havaitseminen on siten yksi keino osoittaa haitta. Tutkimuksessa voidaan hyödyntää myös vaikkapa merkkiainetutkimuksia", Vesa Pekkola sanoo.

Toivotaan, että säädös helpottaa tupakansavun terveyshaitan arviointia myös oikeusasteessa.

Ennakoivaa asennetta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista astuu voimaan 15.5.2015.

Rakennusterveysasiantuntijana Vesa Pekkola toivoo, että pari vuotta työn alla ollut asetus omalta osaltaan lisää ennakoivaa asennetta rakennusten korjaamisen arviointiin.

"Kannattaako esimerkiksi kulunut vesikatto korjata, kun hinta on 50 euroa neliöltä? Odotetaanko vuotoja, jolloin korjaaminen maksaa noin 150-300 euroa neliöltä? Vai säästetäänkö niin pitkälle, että talo on homeessa, käyttäjillä oireita ja hyvässä lykyssä koko pytinki pitää rakentaa uusiksi 2500-3000 euron neliöhinnalla", Vesa Pekkola kysyy.

Teksti Leena Filpus

Näkökulmat