Perhekumppani kulkee perheen rinnalla palveluviidakossa

Opetus- ja kulttuuriministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö 22.10.2018 10.37
Perhekumppani kulkee perheen rinnalla palveluviidakossa
Kuvaaja: Katarina Koch

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Perhekumppanipalvelu on uudenlainen keino auttaa perheitä oikean tuen piiriin. SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen sanoo, että perhekumppani tuo vaihtoehtoja tuen järjestämisen kirjoon.

SOS-Lapsikylän ja Varkauden kaupungin yhteisissä selvityksissä kävi ilmi, että kunnan palvelut eivät vaikuta tarpeeksi tehokkaasti perheissä, joissa tarvitaan peruspalveluiden lisäksi erityistukea useilta eri tahoilta. Ratkaisuksi kehitettiin perhekumppanipalvelu, jossa luotettava ammattilainen etsii yhdessä perheen kanssa perimmäisiä syitä tuen tarpeelle ja auttaa löytämään palveluita, jotka vastaavat tarvetta oikea-aikaisesti.  

- Yhteistyössä kuntien kanssa selvitimme, mikä estää tukemasta perheitä ajoissa ja riittävän vaikuttavasti. On tärkeää, että kuullaan asianosaisten mielipidettä ja ajatuksia tilanteesta, ja korjataan juurisyitä eikä oireita, Palsanen sanoo. 

Vuonna 2016 käynnistetty pilottijakso osoitti, että perheen ja julkisten palveluiden välillä toimivalla henkilöllä voi olla ratkaiseva rooli luottamuksen rakentamisessa ja tukemisessa tavallisen arjen kautta.  

Perhekumppanin tehtävänä on selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä tuen tarvetta aiheuttaa ja siten löytää oikea apu.

Tarve kumppanille voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa palveluiden käyttäminen kuluttaa liikaa voimavaroja, tai se, että perhe on ohjautunut väärän palvelun piiriin. Sukupolvien yli ulottuvat ongelmat voivat johtaa epäluottamukseen järjestelmää kohtaan. Palsanen kertoo, että perhekumppanin tehtävänä on selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä tuen tarvetta aiheuttaa ja siten löytää oikea apu. 

Jotkut tulevat perhekumppanin luo omasta aloitteestaan, toisinaan esimerkiksi yksittäinen sosiaalityöntekijä, psykologi tai koulukuraattori ehdottaa sitä. 

- Perhekumppani ei korvaa asiantuntija-arviota, mutta hänen tehtävänsä on tuottaa tietoa kokonaiskuvasta sekä perheelle että palvelun tuottajalle. Perheiltä saadun palautteen perusteella näyttää siltä, että joskus objektiivinen järjestötoimija lisää luottamusta perheen ja palvelujärjestelmän välillä. Työote on olla läsnä perheiden arjessa ja keventää tätä työtä, joka oikean palvelun löytämiseksi vaaditaan.

Moniammatillinen yhteistyö arvioinnin perustana 

Varkaudessa työtä tehdään tällä hetkellä monenlaisesta tuesta samanaikaisesti hyötyvien perheiden kanssa, mutta toiminnan laajentuminen mahdollistaa ennakoivamman otteen. 

- Varkaudessa toimii moniammatillinen tiimi, joka arvioi, millaista tukea perheet tarvitsisivat tilanteessaan. Kun perhekumppanipalvelua viedään eteenpäin, voidaan auttaa varhaisemmassa vaiheessa perheitä, joissa nähdään riskejä elämäntilanteen monimutkaistumiselle. 

Palsasen mukaan riskitekijöitä voidaan arvioida indikaattoreilla, joita ovat esimerkiksi yksinhuoltajuus, mielenterveysongelmat ja köyhyys. Erilaiset lähtökohdat tulisi huomioida jo vanhemmuuden alkuvaiheessa, sillä tietyt tekijät voisivat oikeuttaa tukeen laajemmin.  

- Tarkoituksena ei ole välttämättä se, että perheiden pitäisi pärjätä ilman palveluita, vaan se, että palvelut olisivat niitä, joista he hyötyvät. Kaikissa tapauksissa fokus ja kumppanuuden pituus vaihtelevat. Jotkut tarvitsevat apua kauemman kuin toiset. Kun perhe alkaa pysyä omilla jaloillaan, läsnäolo ei ole enää niin tiivistä, Palsanen kertoo. 

Kohti vaikuttavampia palveluita 

Palsanen toivoo, että perhekumppani haastaa muuttamaan tukipalveluiden toimintakulttuuria asiakaslähtöisemmäksi. Tiedon ammentaminen ja tilanteen kartoittaminen perheen arjesta käsin auttaa ymmärtämään syvällisemmin sitä, mitä perhe tarvitsee. Palsasen mukaan perhekumppanin avustuksella perheet myös sitoutuvat palveluihin paremmin. 

- Ei riitä, että lain kirjain toteutuu, jos perhe ei tartu palveluun. Tietoon ja asiantuntijuuteen perustuvat arviot ovat tarpeellisia, mutta myös jokaisen yksilöllinen tilanne tulisi huomioida kokonaisuudessaan. Mielestäni tehtävissä olisi paljon enemmän, ja siksi toivon, että lapsistrategia olisi kunnianhimoinen ja tavoitteellinen. Heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria ei saisi unohtaa. Yhtään lasta ei ole varaa hukata.

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.