Ohjausryhmä keskusteli kohtaamisesta, kyvykkyydestä ja hyvinvoinnista ilmiönä
Lapsistrategian kolmannessa ohjausryhmän kokouksessa ryhmän jäsenet pohtivat pienryhmissä mm. perheiden hyvinvointia, perheiden ja vanhemmuuden tukea sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Perheiden hyvinvoinnista puhuttaessa useissa pienryhmissä korostuivat kohtaaminen ja aikuisen läsnäolo. Ohjausryhmän jäsenet peräänkuuluttivat enemmän aikaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleville, jotta heillä olisi mahdollisuus aitoon vuorovaikutukseen perheiden kanssa.
Ohjausryhmän mukaan lapsen olisi päästävä osalliseksi kaikissa häneen liittyvissä asioissa. Lapsen pitäisi päästä itse kertomaan, miten hän voi sen sijaan, että vain kuulee perheiden ja asiantuntijoiden tapaamisissa, mikä hänessä on vikana. Tämä on erityisen tärkeää, kun tavoitellaan sitä 10 prosenttia lapsista, joilla on suurin tarve tuelle. Mahdolliseen pahaan oloon pitäisi myös tarttua nykyistä rohkeammin.
Kaikilla oikeus vanhemmuuteen
Keskustelua herätti valmisteilla oleva tutkimus, jonka mukaan 30 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, ettei tukien varassa elävien tulisi hankkia lapsia. Ohjausryhmän mukaan kaikilla pitää olla oikeus vanhemmuuteen tuloista huolimatta.
Yksi ryhmistä innostui pohtimaan hyvän elämän kriteereitä ja pitäisikö niitä laajentaa ja inhimillistää. Kenenkään ei pitäisi kokea, ettei heillä ole edellytyksiä hyvään elämään ja jättävät lapset ehkä siitä syystä hankkimatta. Ryhmä pohti, että nykyisillä hyvän elämän kriteereillä mitattuna 60-luvulla olisi ollut vain pahoinvoivia perheitä.
Ohjausryhmä pohti myös äitien kokemusta omasta kyvykkyydestään. Yhteiskunnan ei pitäisi syyllistää äitejä vaan tukea heitä siinä, missä he pärjäävät hyvin. Moni äiti ei luota osaamiseensa ulkoa tulevien paineiden edessä.
Ohjausryhmän mukaan lapsistrategiaan tarvitaan selkeät tavoitteet ja mittarit. Kansallisista hyvinvoinnin indikaattoreista esimerkiksi asumisväljyys ei kerro perheiden hyvinvoinnista välttämättä mitään. Jatkotyössä on tarpeen pohtia nykyisten mittareiden soveltuvuutta ja mitä uusia mittareita tarvitaan.
Ohjausryhmä piti tärkeänä perheisiin liittyvien asioiden tarkastelua monista näkökulmista. Perheiden hyvinvointiin vaikuttavat esimerkiksi yhteiskuntapolitiikka ja aluesuunnittelu. Ihannemaailmassa ympäristön tulisi tukea perheiden ajankäyttöä.
Tukea jokaiselle perheelle räätälöidysti
Ohjausryhmän jäsenet korostivat perheiden moninaisuuden huomioimista strategiatyössä. Kun osa esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeasti koulutetuista vanhemmista kärsii ulkopuolelta tulleista suorituspaineista, toiset elävät hyvin erilaisessa todellisuudessa matalapalkkaisilla aloilla tai työttöminä. Myös tukiverkostot vaihtelevat suuresti.
Perheiden erilaisuus korostuu erityisesti tuen tarpeissa. Ohjausryhmän mukaan tuen tarvetta pitäisi aina katsoa perheen näkökulmasta, ei palvelujärjestelmä edellä. Perhepalveluita pitäisi myös tarjota lähellä perheiden arkea. Esimerkiksi neuvolapalveluiden ja päiväkodin sijainnista samassa kiinteistössä on hyviä kokemuksia.
Lähes kaikissa ryhmissä pohdittiin oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tuen merkitystä. Hyväkään tukimuoto ei toimi, jos perhe saan tuen väärään aikaan. Toisaalta tuen ajoituksella ei ole merkitystä, jos tukimuoto ei sovi perheen tilanteeseen. Ohjausryhmän jäsenet pitivät tärkeänä vertaistukeen ja kumppanuuteen nojaavien tukimuotojen kehittämistä.
Ohjausryhmä keskusteli myös siitä, kenellä on oikeus myöntää tukipalveluita. Pohdittiin, onko toimivalta nykymallissa oikeilla henkilöillä vai pitäisikö sitä olla nykyistä enemmän heillä, jotka ovat perheiden arjessa useammin läsnä, kuten päiväkodin johtajalla.
Joustaako työelämä vai perheiden palvelut?
Ohjausryhmän mukaan perhe on määriteltävä laajasti lapsistrategian valmistelussa. Työn rinnalla on tarkasteltava työttömyyden ja perheen yhteensovittamista sekä pienten lasten vanhempien ohella myös niitä, joilla on ikääntyviä sukulaisia hoidettavanaan.
Keskusteluissa nousivat esille muiden maiden joustavat mallit työn ja perheen yhteensovittamiseen. Ohjausryhmä pohti, miksi joustot ja osa-aikatyö onnistuvat muualla muttei meillä. Esillä oli myös Ruotsissa esitetty uusi perhevapaauudistus, jossa myös muu kuin lapsen sukulainen voisi käyttää vanhempainvapaita.
Ohjausryhmä pitää tärkeänä strategian kiinnittämistä realistisiin tulevaisuudenkuviin, kuten 24/7 -yhteiskuntaan. Ryhmä kävi laajaa keskustelua, pitäisikö työelämän joustaa perhetilanteen niin vaatiessa vai järjestelmän tarjota palveluita, jotka mahdollistavat työn tekemisen ja vastaanottamisen.
Esimerkiksi norjalaisen työmarkkinasopimuksen mukaan kahdesta vanhemmasta vain toinen voi tehdä vuorotyötä ja toiselle pitää järjestää päivätyö, kun lapset ovat pieniä. Toisaalta Suomessa osa kunnista on lähtenyt avaamaan vuorohoitoa koululaisille, kun työelämä ei jousta riittävästi.
Korostettiin myös lasten näkökulman huomioimista työelämää ja varhaiskasvatusta koskevissa päätöksissä. Osa oli sitä mieltä, että lasta ei saisi rangaista siitä, jos vanhempi on työtön eikä esimerkiksi subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi siitä syystä rajata.
Asenteet ratkaisevat
Ohjausryhmän mukaan perheystävällisyyden lisäämisessä on kyse ennen kaikkea asenneuudistuksesta. Puhe lapsista ja perheistä pitäisi saada nykyistä myönteisemmäksi, ja korostaa sitä iloa ja onnea, jota lapset elämään tuovat.
- Miten saadaan kansalaismielipide sen puolelle, että lasten hyvinvointi on tärkeää? Ei ole eläkeläistenkään etu, että lapset voivat huonosti, ryhmässä kysyttiin.
Ohjausryhmä keskusteli lähes nelituntisessa kokouksessaan myös eroista ja niiden yhteydestä sosiaaliluokkaan. Vähemmän koulutetut eroavat selkeästi korkeasti koulutettuja useammin.
Päästiinpä keskusteluissa myös aamustressiin ja sopivaan koulunaloittamisajankohtaan. Todettiin, että toiveet vaihtelevat suuresti perheiden välillä ammatista ja elämänrytmistä riippuen.
Ohjausryhmä kokoontuu seuraavan kerran joulukuussa, jolloin tarkasteltavina on laajasti sidosryhmiä osallistavan Lapsifoorumin tuloksia.
