Maija Koski: Huomaatko hyvän, vietkö sitä eteenpäin?

Opetus- ja kulttuuriministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö 15.11.2018 11.47
Maija Koski: Huomaatko hyvän, vietkö sitä eteenpäin?
Kuva: Miikka Järvinen

Suomessa tarvitaan positiivista perhepuhetta. Vähän kuin ilmastonmuutoksen torjunnassa, sitä ei voi sälyttää vain yksittäisten ihmisten harteille.

Kaksi satunnaista kohtaamista pikkulapsiajalta:

1. Matkustin puolityhjässä bussissa lähiöstä keskustaan. Pitelin räntäsateesta liukkaita vaunuja paikoillaan ja kuuntelin, kuinka takanani istuvat eläkeläiset keskustelivat siitä, millainen laiska pummi olin, kun kehtasin ajella bussilla (ilmaiseksi, koska vaunut!) sen sijaan, että olisin kävellyt.

2. Uskaltauduin tanakimmassa uhmaiässä olevan taaperon ja useamman muun lapsen kanssa täpötäyteen ravintolaan. Aterian päätteeksi naapuripöydän vanhempi nainen tuli kertomaan, kuinka hienosti olimme hänen mielestään osanneet olla lastemme kanssa, ja mikä ilo sitä oli ollut seurata.

Molemmat kohtaamiset ovat jääneet yhtä häkellyttävinä mieleen, mutta vain toinen on johtanut johonkin. Bussissa kuulemani loukkasi ja teki vihaiseksi, muttei saanut minua toimimaan mitenkään – edes sillä hetkellä. Uhmaikäisen epävarmana ja väsyneenä äitinä saamani kannustavat sanat puolestaan vaikuttivat niin vahvasti, että olen siitä lähtien yrittänyt itse huomata tehdä samaa. Tiedättehän englannin kielen termin random acts of kindness – sattumanvaraiset ystävälliset teot. Sanatkin voivat olla sellaisia.

Tai sitten jotain ihan muuta: julkinen keskustelu on nykyään valitettavan usein huutamista, vastakkaisasettelua ja provosoivia kärjistyksiä. Ikävä tunne tarttuu nopeasti, mutta eteneekö mikään asia? Mitä jos erojen sijaan yritettäisiin aktiivisesti löytää yhdistäviä asioita, vaikka se pienin yhteinen nimittäjä? Nostettaisiin ongelmia esiin, mutta ehdotettaisiin myös ratkaisuja? Kiinnitettäisiin tietoisesti katse hyvään ja inspiroiduttaisiin siitä?

Näen joka päivä, mikä merkitys ratkaisukeskeisyydellä, ilolla ja hyvän nostamisella on lapsiperheiden vanhemmille.

Vedän työkseni Suomen suurinta vanhemmuusmediaa, ja näen joka päivä, mikä merkitys ratkaisukeskeisyydellä, ilolla ja hyvän nostamisella on lapsiperheiden vanhemmille. Ajattelen, että median tehtävä on raportoida epäkohdista – mutta sillä on myös vastuu viedä asioita eteenpäin: jäämmekö siis pällistelemään ongelmia vai yritämmekö ratkaista niitä? Kuinka puhumme lapsista, vanhemmista ja perheistä ja millaiseen jatkokeskusteluun kannustamme? Etsimmekö vastakkainasettelua vai ymmärrystä?

Vuosia sitten räntäsateen kastelemissa vaunuissa pötkötellyt vauvani opettelee nyt kulkemaan itse julkisella liikenteellä. Viime viikolla bussiin astuessa lapsi oli tajunnut, että matkakortista oli loppunut arvo ja puhelimesta akku. Ystävällinen eläkeläisnainen oli ehättänyt hätiin maksamaan poikani matkan, ennen kuin tuli itku.

Kumman tarinan bussimatkoista sinä kertoisit eteenpäin?

Maija Koski

päätoimittaja, Vauva ja Meidän Perhe

*** 

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea http://minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.