Irja Askola: Lapsiystävällinen yhteiskunta tarvitsee uudenlaisia budjettirivejä ja siilojen purkamisia
Klonk. Klonk klonk. Kirjastossahan piti olla hiljaista. Minäkin yritin askeltaa kuin sukkasillani. Pujahdin Lauritsalan kodikkaaseen kirjastoon viikottain. Eräänä iltapäivänä kirjastontäti, kantaessani kirjapinoa leimattavaksi (se viimeinen palautuspäivä), kysyi, haluaisinko tulla avuksi tuossa palautuskorttityössä.
Sain siis istua siellä aikuisten puolella ja klonk klonk kuului nyt minun käsieni kautta. Olin juuri joutunut muuttamaan uudelle paikkakunnalle isäni yllättävän kuoleman jälkeen. Kirjasto oli lohtu, turva ja tulevaisuuden näky. Elli-rouva ei tiennyt tekevänsä lapsiystävällisempää yhteiskuntaa. Emmekä me siinä sen kummallisempia syvällisyyksiä jutelleet.
Mutta hän näki kahdeksanvuotiaan ujouden, kirjanälän ja yksinäisyyteni. Se riitti.
***
Linja-auto kulki kohti kesämökkiämme. Tuttu reitti, mutta väärä bussi. Kuljettaja oli tyly ja tuikea: tämä on pikavuoro ja ajaa pysäkkisi ohi. Tärisin pelosta, oli jo ilta, kyyneleet evät suostuneeet niellyiksi vaan valuivat varovasti poskilleni. Yhtäkkiä kuljettaja mörähti: tule tuohon eteen ja pääset kotipysäkissäsi pois. Ei hymyä, ei toivotuksia - mutta teko.
Tuskin hänkään aavisti toimivansa lapsiystävällisemmän yhteiskunnan puolesta. Mutta niin hän teki.
***
Lapsiystävällinen yhteiskunta tarvitsee - ehdottomasti - uudenlaisia budjettirivejä ja lainsäädännön takaamia siilojen purkamisia. Mutta mikään budjettirivi eikä lainsäädäntö korvaa kirjaston Elli-rouvaa eikä nimettömäksi jäänyttä linja-auton kuljettajaa. Heistä jäi tunnejälki.
Irja Askola, piispa emerita
***
Kansallisen lapsistrategian ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat kolumneissaan lapsiystävällisemmän yhteiskunnan rakentamista eri näkökulmista.
Kaikki kolumnit ovat luettavissa osoitteessa minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit
