Jouni Välijärvi: ”Kun lapsen tai nuoren ongelma tulee esille, ei saisi jäädä odottamaan”
Lapsistrategiaa pohjustavan tutkimusraportin koonneen professori Jouni Välijärven mukaan ongelmiin tulisi pystyä puuttumaan nopeammin ja niiden kumuloituminen katkaista. Lapsistrategian tutkimusperustan rakentamiseen osallistui yli 200 tutkijaa.
- Valtaosa nuorista pärjää hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Kuitenkin 15 prosenttia lapsista ja nuorista elää sellaisessa tilanteessa, jossa on suuri riski vaikeaan elämänpolkuun. Se puhutteli minua. Kuilu niihin, joilla menee hyvin, on kasvamassa. On enenevissä määrin vaara, että niiden, joilla menee huonosti, ongelmat kumuloituvat eli kasautuvat, professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta toteaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että on tiettyjä riskitekijöitä, jotka hyvin usein kasautuvat samoille lapsille tai nuorille. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhempien alhainen koulutustaso, työttömyys sekä sosiaaliset- ja terveydelliset ongelmat. Ylisukupolvisuus on viime vuosina vahvistunut ja tutkijat korostivat, että sen katkaisemiseen tulisi löytää keinoja.
Välijärvi painottaa, että ongelmat pitäisi pystyä tunnistamaan ja niihin tulisi puuttua riittävän ajoissa. Nykyisin ongelman täytyy usein olla tarpeeksi vakava, jotta apua saa. Mitä pidemmälle ongelma menee, sitä vaikeampaa esimerkiksi yksinäisyyden seuraamuksia on korjata ja sen juurisyitä nostaa esiin. Sitä kalliimmaksi se myös yhteiskunnalle tulee.
- Jos osaisimme tarttua oikealla tavalla ja riittävän ajoissa ongelmiin, vähenisivät myöhemmät tarpeet radikaalisti. Kun emme onnistu tässä, aikuisiällä terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen kustannukset lisääntyvät. Lapsistrategia on siis taloudellisestikin erittäin merkittävä, Välijärvi pohtii.
Jokainen tarvitsee olkapään, johon nojata
Tutkimuskoonteja läpikäydessään Välijärvi jäi monta kertaa miettimään, mitä esimerkiksi seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvan tai kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen ja nuoren elämä on. Heiltä puuttuu usein olkapää, johon nojata ja he jäävät kovin yksin.
- Tämä saa kyyneleet silmäkulmaan, kun ajattelee näiden lasten jäävän paitsi asioista, jotka ovat meidän kaikkien elämän kannalta oleellisia. Jos ihmiseltä puuttuu perusturvallisuus, on kaikki muu huteralla pohjalla. Silloin se, miten oppilas käyttäytyy luokassa, ei ole tärkeintä. Olennaista on, mistä käytös johtuu, ja jos sitä ei ymmärretä, käytökseen puuttuminen on usein lapsen kannalta epämielekästä. Jos puututaan pelkästään kurinpidonkeinoilla, sillä helposti vain pahennetaan tilannetta ja syödään luottamusta, Välijärvi toteaa.
Motivaation merkitys oppimisessa korostuu
Heikosti pärjäävien oppilaiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta. Välijärven mukaan motivaatio on se, joka saa ihmisen oppimaan. Sen merkitys korostuu koko ajan voimakkaammin ja jatkuvan oppimisen näkökulmasta se on erityisen tärkeää.
- Meillä on hyvin paljon tutkimusta oppimisvaikeuksista ja niiden taustalla olevista syistä, jotka liittyvät perheeseen ja kotitaustaan. Seuraavan askeleen ottamiseksi on tehty paljon työtä, ja esimerkiksi perheiden ja opettajien auttamiseen kehitetty työkaluja. Niiden käyttöönottoa tulisi viedä eteenpäin ja tarjota resursseja tällaisiin apuvälineisiin panostamiseen. Juurisyitä poistamalla lapsia ja nuoria parhaiten autetaan, Välijärvi kertoo.
Houkuttelevia tapoja osallisuuteen
Tutkimuksissa kävi ilmi suomalaisten osallisuuden rakenteiden, kuten kouluissa olevien kouluneuvostojen, olevan vieraita useimmille lapsille ja nuorille. Nämä aikuisten kouluihin tuomat rakenteet puhuttelevat lähinnä sellaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat kiinnostuneita ja orientoituneita poliittiseen tai yhteiskunnalliseen toimintaan.
- Se, mitä tarjoamme lapsille ja nuorille osallisuuden mahdollistamisena, ei sovi heidän tapaansa jäsentää maailmaa. Tutkimusten valossa avainsana on arjen osallisuus. Arjessa pitäisi antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus päättää ihan arkisista asioista, kuten koulun kalustamisesta, arjen pelisäännöistä ja viihtyvyydestä, Välijärvi painottaa.
Paljon on Välijärven mukaan myös tutkittu sitä, miten nettiä voitaisiin hyödyntää tällaiseen, ja on jo olemassa hyviä sovelluksia, joiden avulla oppilaat voivat ottaa kantaa asioihin. Sellaiset ympäristöt ovat nykypäivän nuorille luontaisia ja tuttuja vaikutustapoja. Nuoret myös arvostavat yhdessä vaikuttamista yksin toimisen sijaan.
Nollatoleranssi turvallisuudessa
Välijärven mukaan turvallisuus on perusasia, jossa pitäisi olla nollatoleranssi. Jos lapsi tuntee itsensä syystä tai toisesta turvattomaksi, kaikki muu estyy. Myös lapsiköyhyyden lisääntyminen on vakava asia, joka tuottaa turvattomuutta monella tavalla ja altistaa muun muassa kiusaamiselle sekä yksinäisyydelle.
- Hyvin puhuttelevana tutkimuksissa esiin nouseva asia on, että perheessä jossa on alkoholismia tai vanhemmat sairastavat psyykkistä tai fyysistä sairautta, lapsen oikeus turvalliseen kasvuun on vakavasti uhattuna. Lapsi jää usein liian vähälle huomiolle ja pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että lapsesta tulee todellisuudessa perheen huoltaja, Välijärvi harmittelee. – Lapsi on hyvin lojaali perheelle, eli hän ei ole se, joka ongelmista kertoo ulkopuolisille.
Välijärvi toivookin, että Suomessa kehitettäisiin ns. pehmeää puuttumista. Vaikka lapsi ei itse toisi ongelmaa esille, heti kun nähdään jonkin olevan vialla, tulisi kysyä ja olla kiinnostunut. Kun lapsi jotain kysyy tai kertoo, siihen pitää suhtautua vakavasti ja selvittää asia loppuun asti.
- Meillä on liikaa lapsia, jotka ovat ihan kohtuuttomassa tilanteessa. He käytännössä pyörittävät perheensä arkea. Silloin energiat ja mahdollisuudet esimerkiksi koulussa saattavat olla huonot, ja sillä on mahdollisesti elinikäisiä vaikutuksia. Jos on vaadittu liikaa liian varhain, koko elämän edellytykset ovat heikot, Välijärvi toteaa.
Tutkittu tieto parempaan käyttöön
Suomessa pitäisi Välijärven mielestä panostaa nykyistä enemmän siihen, että kun jotain asiaa tutkitaan, siitä saatua tietoa hyödynnettäisiin systemaattisesti. Hänen kasaamansa tutkimusraportti on ainakin vielä kovin ainutlaatuinen.
– En muista koskaan nähneeni näin laajaa tutkimusta analyysipuoleksi. Tällaisia kannattaisi tehdä säännöllisesti. Tästä seuraavan vaiheen tulisi olla se, että tekemääni koontia käytäisiin systemaattisemmin läpi ja sieltä poimittaisiin niitä asioita, joita lähdettäisiin jalostamaan, Välijärvi päättää.
**
Lapsistrategiaa pohjustava työ on nojannut vahvasti tutkittuun tietoon. Lapsistrategian tutkimusperustan rakentamiseksi runsas määrä tutkijoita ja tutkijaryhmiä, yhteensä yli 200 asiantuntijaa, ovat kuvanneet keskeisimmät tutkimustuloksensa. Tutkimustieto on koottu professori Jouni Välijärven toimittamaan raporttiin.
Lisäksi lapsistrategiaa valmistelleen ohjausryhmän tutkijaryhmän jäsenet ovat valinneet omalta erityisalaltaan 2-4 tietokidettä. Tietokiteeseen tutkija on tiivistänyt jonkin lasten elämään vaikuttavan keskeisen ilmiön, tilannekuvauksen tai kehityskulun, johon hän haluaisi päättäjien pikaisesti puuttuvan.
Tutustu tutkimusraporttiin:
- Tutkijaryhmän raportti: Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi. Toim. Jouni Välijärvi.
- Tutkijalausunnot, joihin viitataan raportissa (pdf)
- Tutkijoiden tietokiteet lasten ja nuorten hyvinvoinnin osa-alueista (tietokiteisiin voi tutustua linkin takaa avautuvassa kuviossa tutkimuksen osa-alueita klikkaamalla)
