Ympäristönsuojelu vahvaksi osaksi lapsistrategiaa

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toivoo, että ympäristö-, ulko- ja oikeusministeriö olisivat tehtyä pohjatyötä vahvemmin mukana kansallisen lapsistrategian laadinnassa. – Lapsistrategiaa pohjustava työ näyttää verrattain hyvältä. Mutta erittäin paljon työtä on vielä edessäkin, arvioi Pekkarinen.

Valtiotieteiden tohtori Elina Pekkarinen aloitti toukokuussa työn lapsiasiavaltuutettuna. Hänen yksi tärkeä tehtävänsä on seurata ja varmistaa, että kansallinen lapsistrategia täydentyy ja pysyy liikkeessä – ministeriöiden pöydiltä kuntiin ja lapsiperheiden arkeen asti.

Miten lapsistrategian valmistelu on käynnistynyt?

YK:n lapsen oikeuksien komitea esitti jo vuonna 2011 huolensa siitä, että Suomesta puuttuu kattava lapsipolitiikan koordinaatio. Alkuvuodesta 2018 myös suomalaiset lapsi- ja perhejärjestöt sekä lapsiasiavaltuutettu peräänkuuluttivat kansallista lapsistrategiaa, jotta lapsipolitiikka muuttuisi elimellisemmäksi osaksi yhteiskunnan päätöksentekoa, Pekkarinen vastaa.

Hän ehti jo arvella sote-uudistuksen vievän hallituksen huomion ja energian lapsiasialta, mutta kesäkuussa 2018 opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko sekä hankkeen projektipäälliköksi valittu Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä ”panivat tuulemaan”.

– Ministerit laittoivat kansallista lapsistrategiaa valmistelevan työn vireille melkoisella höngällä. Perusta tutkimusnäyttöön ja lapsen oikeuksiin rakentuvalle strategialle luotiin sellaisella vauhdilla, että ainakin tutkijayhteisössä pyöriteltiin silmiä.

Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää

Lapsistrategiaa pohjustavassa työssä syntynyt ja maaliskuussa 2019 julkaistu Lapsen aika -raportti oli Pekkarisen mukaan kiireisestä valmistelusta huolimatta varsin vakuuttava.

– Minusta lapsistrategiaa pohjustava työ näyttää hyvältä. Siinä on otettu kattavasti ja monipuolisesti huomioon lasten arjen eri tasoja ja hyvinvointiin vaikuttavia ulottuvuuksia. Mutta erittäin paljon työtä on vielä edessäkin – työhän on vasta alussa. Osa tavoitteista ja visioista on esitetty vasta kovin yleisellä ja ylevällä tasolla. Niiden merkitys on purettava auki ja sisältö on konkretisoitava niin valtio-, maakunta- ja kuntatasolla kuin perheidenkin kannalta.

Lisäksi on Pekkarisen mukaan vahvistettava strategian oikeusperusteisuutta.

– YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei voi olla strategian ”eettinen ohje”, kuten yksi valmistelussa mukana ollut taho lipsautti. Sen on oltava koko strategian peruskivi ja sen läpileikkaava juridinen velvoite.

– Todella mielelläni näkisin oikeusministeriön hallinnonalan vahvemmin mukana strategiatyössä, Pekkarinen sanoo.

Strategian pohjatyöhön on kohdistunut muutakin kritiikkiä, lapsiasiavaltuutettu lisää.

– Vaikka valmistelutyössä kerättiin laajasti tietoa ja näkemyksiä eri tahoilta, jotkut tahot ja asiantuntijat valittivat, ettei niitä kuunneltu tarpeeksi tai otettu mukaan liian nopeasti edenneeseen projektiin.

- Tämä kritiikki otetaan varmasti huomioon lapsistrategian valmistelutyön seuraavassa vaiheessa. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää!

Luonnon tila säteilee kaikkiin lapsiin

Lapsistrategiaa laadittaessa Elina Pekkarinen haluaisi painottaa ympäristönsuojelua paljon vahvemmin kuin pohjatyössä on tehty. Ympäristö- ja ulkoministeriöiden edustajat tulisi sitouttaa tiukemmin lapsistrategian toteuttamiseen.

– Maapallo on lastemme ainoa elinpaikka. Luonnon tila säteilee kaikkiin lapsiin. Ellei meillä ole tulevaisuudessa tarpeeksi puhdasta luontoa ja toimivaa ympäristöä, mikään lapsistrategian kohdista ei tule kuuna päivänä toteutumaan!

– Terveen ilmaston ja puhtaan ympäristön pitäisi olla koko lapsistrategiaa raamittava asia. Jos ilmasto lämpenee, tulee ydinlaskeuma, elintarvikkeet loppuvat tai ihmiset ovat pakotettuja jättämään elinympäristönsä, kaikki lapsistrategian kohdat kyseenalaistuvat.

Jaetaan hyvinvoinnin hedelmät tasaisemmin

Elina Pekkarinen tahtoo Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 -raportin tavoin ehkäistä eriarvoisuuden lisääntymistä.

– Perheen huono talous ja tilanne vaikeuttavat liian monen lapsen ja nuoren etenemistä elämässä ja koulutuspolulla. Harrastukset ja opiskelut ovat hintavia. Rahan puute syrjäyttää ihmisiä ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Yhteiskunnan olisi pyrittävä kaikin keinoin puskuroimaan lapsen sosioekonomisesta taustasta johtuvia eriarvoisuustekijöitä, lapsiasiavaltuutettu linjaa.

– Kansalaisten erkaantuessa entistä kauemmas toisistaan muodostuu alakulttuureita, joiden jäsenet eivät enää tunnista kuuluvansa valtaväestöön ja yhteiskuntaan.

– Kun pahoinvoivien ihmisten joukko marginalisoituu, se ei pääse osalliseksi hyvinvointimme hedelmistä, vaan kokee katkerasti joutuvansa syrjään.

Syrjäytymisen kokemus vaikuttaa moniin ongelmiin, kuten ylisukupolviseen köyhyyteen ja koulutuksen puutteeseen, Pekkarinen varoittaa.

– Suomessa on jo valitettavasti perheitä, joissa myös päihde- ja mielenterveysongelmat ovat ylisukupolvisia. Niissä oloissa on vaikea kasvaa tasapainoiseksi koululaiseksi, joka jatkaa opintojaan ja perustaa onnellisen perheen.

Määräaikaisena sosiaalityön professorina Turun yliopistossa toiminut Pekkarinen myöntää, ettei ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäiseminen ole helppoa.

– Yhteiskunnan on vaikeaa ohjata, miten ihmisen pitäisi elää elämäänsä. Jotkut ihmiset tuntevat voimakasta epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan. He eivät ota vastaan hyvää tarkoittaviakaan palveluita.

– Meillä täytyisi olla rohkeutta rakentaa sellaisia puitteita ja tiloja, joiden sisällä nämä ihmiset voisivat itse edistää elinolosuhteitaan ja parantaa hyvinvointiaan sekä auttaa ja kohdata toisiaan.

Turvallisuutta ei valvota riittävästi

Lasten turvallisuuden suojelun osalta Elina Pekkarinen mainitsee rikosten torjunnan sekä fyysisessä että digitaalisessa ympäristössä.

– On turha tuudittautua siihen ajatukseen, että uhat tulevat jostain ulkopuoleltamme. Emme saa unohtaa, että meillä on ihan kotoperäistä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyjä, lapsikauppaa ja lasten alistamista.

Lastensuojelun asiantuntijajäsenenä Helsingin hallinto-oikeudessa toimiva Pekkarinen toteaa, että lastensuojelun resurssien pitäisi olla paremmalla tolalla, jotta se toteuttaisi kunnolla suojelutehtäväänsä.

– Laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on liian vähän. Samaan aikaan kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten määrä on kasvanut joka vuosi. Kunnat eivät pysty riittävästi valvomaan, millaisiin olosuhteisiin lapsia sijoitetaan perheissä ja yksityisten lastensuojeluyritysten markkinoilla.

Strategian on kestettävä yli hallituskausien

Lapsiasiavaltuutettu toivoo, että varsinaisen strategian laadinnassa maltettaisiin käyttää aikaa huolellisesti valmisteltuun ja laajapohjaiseen komiteatyöhön.

– Mukaan kannattaa ottaa tarkasti harkiten valitut valtion hallinnon, kuntasektorin, kolmannen sektorin ja tutkijayhteisön edustajat. Heillä täytyy olla selkeä, yli hallituskausien jatkuva mandaatti valmistella lapsistrategiaa.

– Pitäisikö ministeriöistä olla mukana virkamiesedustus? Silloin tekijöillä olisi ehkä enemmän hengitystilaa. Jotkut peräänkuuluttavat parlamentaarista valmistelua, mutta siinä saattaisi käydä kuin sotessa. Kun poliitikot tulevat mukaan, riidat alkavat herkemmin.

Pekkarinen kiittää lapsistrategiaa pohjustavaa työtä raportteineen siitä, että ”poliittiset värit näkyvät vähän”.

– En löydä tekijöiltä sellaista poliittista agendaa, mikä on yleensä tyypillistä erilaisille strategiapapereille. Jos haluamme luoda hallituskausien yli ulottuvan lapsistrategian, sen täytyykin olla poliittisesti aika väritön. Muuten se ei pysy elossa, kun päättäjät vaihtuvat.

**

Artikkelisarjassa haastatellaan eri alojen asiantuntijoita lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi.