FI SV

Usein kysyttyä vammaislainsäädännön uudistuksesta

Usein kysytyt kysymykset ja vastaukset perustuvat toukokuussa 2017 lausunnolle lähetettyyn vammaispalvelulain luonnokseen. Kysymykset ja vastaukset on päivitetty 17.5.2017.

Kysymyksiä ja vastauksia

  • Vammaislainsäädännön uudistuksen tavoitteet

    Mistä vammaislainsäädännön uudistuksessa on kyse?

    Kyse on pitkään tavoitellusta uudistuksesta, jonka keskeinen lähtökohta on vammaisten henkilöiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden parantaminen ja aidosti vammaisen henkilön tarpeista lähtevän päätöksenteon vahvistaminen.

    Tavoitteena on säilyttää nykyiset hyvin perusoikeuksia turvaavat, vahvat oikeudet, kuten oikeus asumisen tukeen ja palveluihin, henkilökohtaiseen apuun sekä liikkumisen tukeen ja palveluihin.

    Lisäksi tavoitteena on kehittää useita palveluita, muun muassa valmennusta ja tukea sekä lyhytaikaista huolenpitoa uudenlaisina palveluina ja henkilökohtaista apua, sekä tehdä liikkumisen tuesta aiempaa monimuotoisempaa.

    Miten vammaislainsäädännön kokonaisuudistus on edennyt ja etenee?

    Uudistusta on valmisteltu avoimesti ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Eri sidosryhmät, kuten vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt sekä muut edunvalvontatahot, kunnat, kuntayhtymät ja muut vammaisalan toimijat on otettu asianmukaisesti ja tasapuolisesti mukaan valmisteluun.

    Laajapohjainen työryhmä (2013-2015) teki ehdotuksen vammaislainsäädännön uudistamisesta keväällä 2015 ja työryhmän ehdotus oli lausunnolla. Lausuntopalautteessa kannatettiin uudistuksen jatkamista kokonaisuutena.

    Hallitusohjelmassa linjattiin kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä. Tämän perusteella vammaislainsäädännön uudistamiselle asetettiin säästötavoite helmikuussa 2016.

    Selvitysmies Kalle Könkkölä teki syksyllä 2016 ehdotuksia vammaispalvelujen säästöjen vaihtoehtoisista toteuttamistavoista sekä lain soveltamisalasta.

    Luonnos uudeksi vammaispalvelulaiksi lähetettiin lausunnolle toukokuussa 2017.

    Tavoitteena on antaa esitys eduskunnalle syksyllä 2017. Laki tulisi voimaan vuonna 2019 yhtä aikaa sote-järjestämislain ja muiden siihen liittyvien lakien kanssa.

    Miten sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa vammaispalveluihin?

    Aiemmin vammaispalvelulain mukaisten erityispalvelujen järjestämisvastuu on ollut pääosin kunnilla ja kuntayhtymillä. Uudistuksen jälkeen maakunnat vastaisivat sote-palvelujen järjestämisestä. Myös uudessa vammaispalvelulaissa tarkoitetut erityispalvelut kuuluisivat maakunnan vastuulle.

    Kehitysvammahuollon järjestämisestä nykyisin pääosin vastaavat erityishuoltopiirit purkautuvat ja kaikkien vammaispalvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. Erityispalvelujen järjestämisvastuu on maakuntien liikelaitoksilla. Vammaisten henkilöiden valinnanmahdollisuuksia on tarkoitus lisätä ottamalla käyttöön henkilökohtainen budjetti.

    Maakunnilla on mahdollisuus järjestää palvelut tehokkaammin ja yhdenvertaisemmin kuin kunnilla, mm. osaamisen kehittämiseen olisi enemmän mahdollisuuksia.

     

  • Lain soveltamisala

    Vammaislaki on toissijainen laki, mitä se tarkoittaa?

    Sosiaalihuollon yleislakina sovelletaan sosiaalihuoltolakia, ja terveydenhuollon yleislakina terveydenhuoltolakia. Myös vammaiset henkilöt saisivat tarvitsemansa sosiaalihuollon palvelut ja tuen aina ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaisten henkilöiden terveydenhuolto järjestettäisiin yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain nojalla.
    Jos yleislakien nojalla myönnettävät palvelut eivät olisi sopivia tai riittäviä, sovellettaisiin tarpeen mukaisiin sosiaalipalveluihin uutta vammaispalvelulakia.

    Mitä ovat palvelut, joista laissa säädettäisiin?

    Maakunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluisivat:

    1) valmennus ja tuki;
    2) henkilökohtainen apu;
    3) asumisen tuki ja palvelut;
    4) tuki esteettömään asumiseen;
    5) lyhytaikainen huolenpito;
    6) päiväaikainen toiminta;
    7) liikkumisen tuki ja palvelut.
     
    Vammaisella henkilöllä olisi näihin palveluihin subjektiivinen oikeus, kun hän täyttäisi laissa olevat kriteerit palvelun järjestämiselle. Maakunta voisi lisäksi määrärahojen puitteissa antaa vammaiselle henkilölle laissa tarkoitettua taloudellista tukea tai muita tarvittavia palveluja.

    Onko laissa diagnoosi- tai ikärajoja?

    Diagnoosi tai vamman laatu ei määrittelisi palvelujen saamista. Palveluja saisi, jos henkilö ei vammasta tai sairaudesta aiheutuvan toimintarajoitteen takia suoriutuisi tavanomaisessa elämässä ilman ehdotetun lain mukaisia palveluja.

    Laissa ei myöskään asetettaisi ikärajaa palvelujen saamiselle.

    Säilyisikö iäkkäillä vammaisilla henkilöillä oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin?

    Lain soveltamisen piiriin eivät kuuluisi sellaiset avun ja tuen tarpeet, jotka ovat seurausta pääasiassa korkeaan ikään liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Rajaus ei sulkisi henkilöitä iän perusteella vammaispalvelulain soveltamisalan ulkopuolelle, vaan tavoitteena olisi erityispalvelujen kohdentuminen lain tarkoituksen mukaisesti.

    Vammaisen henkilön ikääntyessä olisi arvioitava, liittyykö uusi tai lisääntynyt toimintakyvyn rajoite jo olemassa olevaan vammaan tai sairauteen vai onko se seurausta pääasiassa korkean iän myötä tulleesta toimintakyvyn heikkenemisestä. Henkilöt, joiden avun ja tuen tarve johtuu ennen korkeaa ikää tapahtuneesta vammautumisesta ja siitä seuranneesta toimintakyvyn heikentymisestä, säilyttäisivät oikeutensa erityispalveluihin, samoin kuin henkilöt, joiden korkeassa iässä tapahtuva vammautuminen ei liittyisi ikään.

    Miksi lakiesityksessä ei puhuta vaikeavammaisista?

    Nykyisessä vammaispalvelulaissa olevaa vaikeavammainen-termiä ei käytettäisi uudessa laissa.  Termi ei ole sopusoinnussa uudistuksen perustavoitteen kanssa, joka lähtee oikeudesta yksilöllisen tarpeen eikä vamman laadun mukaiseen apuun ja tukeen. Sana vaikeavammainen johtaa ajatukset siihen, että olisi joku tietty, helposti määriteltävissä oleva erityisryhmä, joille palvelut olisi järjestettävä.

    Vaikeavammainen-sana ei sinällään kerro ihmisen palvelujen tarpeesta mitään. Palvelujen saamisen perusteena on oltava toimintarajoitteista aiheutuva välttämätön ja toistuva avun tai tuen tarve. Tällaisia vaikeita toimintarajoitteita voi syntyä paitsi liikuntavamman, myös esimerkiksi kehitysvamman, neurologisen sairauden, näkövamman tai erilaisten vammojen yhdistelmän seurauksena.

    Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki edellyttävät, että kaikkia vammaisia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Vammaissopimuksen tavoitteena on taata yhdenvertaiset oikeudet vammaisille henkilöille riippumatta diagnoosista tai vamman laadusta.

  • Kustannukset ja säästötavoitteet

    Paljonko vammaislainsäädännön uudistuksella tavoitellaan säästöjä?

    Uudistuksessa ei ainoastaan yhdistetä kahta lakia, vaan tavoitteena on uudistaa ja ajantasaistaa lainsäädäntöä. Tähän liittyy sekä kustannusten kasvua että säästötavoitteita.

    Merkittävästä säästötavoitteesta huolimatta uudessa lakiesityksessä on säilytetty uudistamisen keskeiset tavoitteet. Niitä ovat vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen edistäminen ja toteutuminen sekä palvelujen saaminen tarpeen mukaan.

    Hallitus päätti vuonna 2016, että kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseen liittyvä vammaispalvelujen säästötavoite on 61 miljoonaa euroa. Palvelujen kehittämisestä arvioidaan tulevan lisäkustannuksia 24,6 miljoonaa euroa, joten palvelujen kustannussäästöjä ja maksutulojen lisäyksiä edellytetään yhteensä runsaat 85 miljoona euroa.

    Mihin palveluihin lisätään rahaa?

    Vammaislainsäädännön uudistuksessa lisätään rahaa asumisen sekä lasten ja perheiden tukeen, laitoshoidon purkamiseen, henkilökohtaiseen apuun sekä valmennukseen ja tukeen.  Myös lyhytaikaisen huolenpidon turvaamiseen ja laitoksista avohoitoon siirtyvien päiväaikaiseen toimintaan osoitetaan lisärahoitusta.

    Miten säästöt aiotaan toteuttaa?

    Hallitus on esittänyt verotuksen invalidivähennyksen poistamista ja verotuen korvaamista suoralla tukimuodolla vammaispalvelujen kehittämiseen. STM esittää, että invalidivähennyksen poistamisesta saatava noin 27 miljoonan euron säästö kohdennetaan vammaispalvelujen kehittämiseen ja vaaditun säästön kattamiseen. Tällä vähennetään vammaispalveluihin kohdistuvien säästöjen tarvetta.

    Palveluja koskevat säästöt ovat yhteensä 52,8 miljoonaa euroa. Säästöjä haetaan liikkumista tukevista palveluista, vammaisten henkilöiden asumisesta sekä henkilöstöstä. Asiakasmaksujen arviolta noin 5 miljoonan euron lisäys johtuisi pääasiassa siitä, että osa iäkkäistä henkilöistä saisi palvelunsa erityislain sijaan sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, joista voidaan periä tuloihin suhteutettu asiakasmaksu.

     

  • Liikkuminen

    Miten liikkumisen tuki ja palvelut toteutettaisiin?

    Lähtökohtana on, että myös vammaisten henkilöiden liikkuminen toteutetaan ensisijaisesti osana esteetöntä ja toimivaa julkista joukkoliikennettä (ml. myös kutsu- ja palveluliikenne). Kuljetuspalvelujen myöntämisen edellytyksenä olisi, että vammainen henkilö tarvitsee välttämättä erityistä tukea liikkumisessa. Liikkumistaidon ohjauksella vähennetään kuljetuspalvelujen tarvetta.

    Jos kuljetuspalvelujen tarve liittyy korkean iän myötä heikentyneeseen toimintakykyyn, palvelut järjestetään sosiaalihuoltolain mukaisina palveluina.

    Laissa säädettäisiin liikkumisen tukeen kuuluvien palvelujen määrästä ja määrän arvioinnista sekä matkojen alueellisesta ulottuvuudesta ja matkojen yhdistelystä.

    Mitä tarkoitetaan matkojen yhdistelyn lisäämisellä?

    Kuljetuspalveluja työhön, opiskeluun, päiväaikaiseen tai muuhun osallisuutta tukevaan toimintaan olisi järjestettävä niihin tarvittava määrä. Lisäksi kuljetuspalveluja olisi järjestettävä niin, että henkilö voi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa kuukaudessa asuin- tai lähikunnan alueella.

    Kuljetuspalveluihin oikeutettujen henkilöiden matkoja on pääsääntöisesti yhdisteltävä toteutettavaksi samalla kulkuneuvolla. Yhdistely ei kuitenkaan saisi aiheuttaa matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa palveluun oikeutetulle.

    Onko kuljetuspalveluille vaihtoehtoja?

    Kuljetuspalvelujen sijaan vammaiselle voidaan antaa käyttöön auto. Maakunta voi myös myöntää vammaiselle henkilölle taloudellista tukea auton hankintaan kuten nykyisinkin.

    Julkisesti tuetun auton käytettävissä olo otetaan huomioon kuljetuspalvelujen määrässä. Näissä tilanteissa henkilöllä olisi oikeus saada vähintään 6 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa vapaa-ajan toimintaan.

     

  • Vammaisten henkilöiden asuminen ja palvelut

    Miten vammaisten henkilöiden asuminen järjestetään?

    Lähtökohtana on, että vammaiset henkilöt voivat asua tavallisissa asunnoissa ja asuinympäristöissä ja saada siihen tarvittavaa apua ja tukea.
    Vammaislainsäädännön uudistamisen eräs keskeinen tavoite on edistää vammaisten henkilöiden oikeutta itsenäiseen asumiseen ja muuhun osallisuuteen sekä siinä tarvittavaan apuun ja tukeen. Tämä tarkoittaa laitoshoidon minimoimista ja vammaisten henkilöiden omissa lähiympäristöissä saatavien, arjen sujumista tukevien palvelujen saatavuutta, kuten kotona asumista tukevia palveluja, valmennusta ja muuta tukea. Näiden palvelujen kehittämisestä on ehdotuksessa arvioitu aiheutuvan myös kustannuslisäyksiä.

    Ovatko vammaisten henkilöiden erityispalvelut maksuttomia myös jatkossa?

    Tarkoitus on että myös jatkossa vamman vuoksi tarkoitetut erityispalvelut ovat maksuttomia. Tästä säädettäisiin uudistettavana olevassa asiakasmaksulaissa vastaavasti kuin nykyisin.

    Vammaisten henkilöiden vamman vuoksi tarvitsemien palvelujen maksuttomuuden taustalla on ajatus siitä, että kyse on palveluista, joiden tarkoituksena on vammaisten henkilöiden toimintaedellytysten turvaaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen suhteessa vammattomiin henkilöihin. Vamman vuoksi tarvittavat palvelut ovat sellaisia, joita muut henkilöt eivät tarvitse ja tämän vuoksi niistä ei peritä maksuja.

    Kyse on positiivisesta erityiskohtelusta, jota tarvitaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Jos palvelut eivät liity vammasta johtuvaan tarpeeseen, vammaiset henkilöt maksavat niistä kuten muutkin ihmiset.

    Mitä lakiluonnoksessa sanotaan vammaisten lasten asumisesta?

    Perheiden tulisi saada riittävä tuki ja palvelut siihen, että vammainen lapsi voi asua perheensä kanssa. Niissä poikkeuksellisissa ja harvoin esiintyvissä tilanteissa, kun lapsi tarvitsee niin erikoistunutta ja vaativaa hoitoa, ettei sitä voida esimerkiksi vanhempien jaksamisen takia järjestää kotiin, asuminen voitaisiin järjestää perhehoidossa tai pienryhmäkodissa.

    Miten vahvistetaan vammaisten henkilöiden omia voimavaroja ja itsenäisyyttä?

    Valmennuksella ja tuella olisi tarkoitus vahvistaa henkilön omia voimavaroja. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi tavoitteellista uusien taitojen opettelua ja tukea kommunikaatiossa, päätöksenteossa tai elämän muutostilanteissa.

    Valmennuksella ja tuella voitaisiin vahvistaa vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista niin, että hänen muut palvelutarpeensa voivat vähentyä. Esimerkiksi liikkumistaidon ohjauksella voidaan valmentaa etenkin nuoria vammaisia henkilöitä julkisen liikenteen käyttöön, vähentää tarvetta kuljetuspalveluihin ja lisätä näin itsenäisyyttä liikkumisessa. Osa vammaisista henkilöistä pystyy riittävän valmennuksen ja tuen avulla selviytymään itsenäisesti tavallisessa asunnossa tai siirtymään ryhmäkodista itsenäisempään asumiseen.

Lisätietoja

Anne-Mari Raassina, neuvotteleva virkamies 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163405  


Jaana Huhta, johtaja 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163407