Usein kysyttyä vammaislainsäädännön uudistuksesta

Vammaispalvelu- ja kehitysvammalait aiotaan yhdistää. Nykyään vammaiset ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Kahdella ihmisellä saattaa olla yhtä vakavasti toimintakykyä alentava vamma, mutta he saavat eri palvelut, koska heihin sovelletaan eri lakeja. Hanke toisi myös merkittäviä säästöjä kunnille.

Kysymyksiä ja vastauksia

  • Mistä vammaislainsäädännön uudistuksessa on kyse?

    Mistä vammaislainsäädännön uudistuksessa on kyse?

    Kyse on pitkään tavoitellusta uudistuksesta, jonka keskeinen lähtökohta on vammaisten henkilöiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden parantaminen ja aidosti vammaisen henkilön tarpeista lähtevän päätöksenteon vahvistaminen. Tavoitteena on säilyttää nykyiset hyvin perusoikeuksia turvaavat, vahvat oikeudet, kuten oikeus palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumista tukeviin palveluihin, eli kuljetuspalveluihin. Lisäksi tavoitteena on kehittää useita palveluita, muun muassa valmennusta ja tukea sekä lyhytaikaista huolenpitoa uudenlaisina palveluina ja henkilökohtaista apua, sekä tehdä liikkumisen tuesta aiempaa monimuotoisempaa.

    Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen laatiminen on ollut tavoitteena koko 2000-luvun. Mistä johtuu, että työ on kestänyt näin kauan?

    Kehitysvammalain kumoamista on viivästyttänyt muun muassa niin itsemääräämisoikeuslainsäädännön kuin sote-uudistuksenkin viivästyminen. Sote-uudistus koskee kehitysvammahuollon rakenteita. Toisaalta ei ole osoitettu riittäviä resursseja eli aikaa, henkilöitä ja rahaa riittävästi valmistelun etenemiseen. Osauudistuksia on vuosien varrella toki tehty. Nyt kirittäjänä on myös vahva hallituksen tahtotila katsoa uudelleen kuntien tehtäviä.

    Miten vammaislainsäädännön kokonaisuudistus etenee?

    Vammaislainsäädännön valmistelun seuraava vaihe on käynnistymässä (kevättalvi 2016). Valmistelun edetessä kuunnellaan tarkalla korvalla vammaiskentän toimijoita. Eri sidosryhmät, kuten vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt sekä muut edunvalvontatahot, kunnat ja muut vammaisalan toimijat otetaan asianmukaisesti ja tasapuolisesti mukaan valmisteluun. Myös uudistuksen vaikutukset arvioidaan huolellisesti.

    Tavoitteena on antaa eduskunnalle hallituksen esitys vammaisten henkilöiden erityispalveluja koskevaksi  laiksi niin, että laki tulisi kokonaisuudessaan voimaan vuonna 2019.  

     

  • Mistä tavoitellut säästöt syntyvät?

    Miten 75 vuoden ikärajasta voidaan säästää näin paljon?

    75 vuoden ikärajan säätämisestä tulevien säästöt syntyisivät valtaosin vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta. Kuljetuspalvelu on saajamäärältään selvästi suurin vammaispalvelulain mukainen palvelu. Kuljetuspalvelun saajia oli vuonna 2014 noin 102 000, joista arviolta runsaat 40 prosenttia oli 75 vuotta täyttäneitä. Kunnat käyttivät vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin yhteensä 152,4 miljoonaa euroa vuonna 2014. Säästöarviota tehtäessä on huomioitu, että suuri osa kuljetuspalvelujen saajista iäkkäistä henkilöistä siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen piiriin. Siinä kunnilla on kuitenkin enemmän harkintaa myönnettävien matkojen määrässä ja niistä perittävissä maksuissa kuin vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalveluissa.

    Muissa kuin kuljetuspalveluissa ikärajasta aiheutuvat säästöt tulisivat pääasiassa asiakasmaksujen kautta. Vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa kunnat voivat periä asiakkailta tuloihin suhteutettuja asiakasmaksuja, kun taas vammaispalvelulain mukaiset erityispalvelut ovat kaikille maksuttomia tuloista riippumatta.     

    Vammaisten henkilöiden palveluista aiotaan säästää 61 miljoonaa euroa. Kuinka suuri osuus tästä syntyy siitä, että vammaisten henkilöiden kuljetuspalvelumatkat rajataan pois kaikilta yli 75-vuotiailta ja palvelut järjestetään sosiaalihuoltolain mukaisesti?

    75 vuotta täyttäneiden vammaisten henkilöiden rajaamisesta vammaispalveluja koskevan erityislainsäädännön ulkopuolelle arvioidaan saatavan n. 52 miljoonan euron säästöt. Liikkumista tukevien palvelujen (kuljetuspalvelujen) toteuttamistapojen uudistamisesta, matkojen määrän uudelleen arvioinnista sekä matkojen yhdistelemisen lisäämisestä arvioidaan saatavan säästöä 19,7 milj. euroa.

    Mitä tarkoittaa, että palvelut muuttuisivat harkinnanvaraisiksi, kun täyttää 75 vuotta?

    Vammaisilla henkilöillä on moniin vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ns. subjektiivinen oikeus. Kunnan on tällöin myönnettävä palvelu lain edellyttämässä laajuudessa jokaiselle, joka täyttää laissa määritellyt palvelun saantiedellytykset. Kunta ei voi kieltäytyä tarjoamasta palvelua esimerkiksi kustannuksiin vedoten. Myös (sosiaalihuoltolain mukaiset) harkinnanvaraiset palvelut perustuvat yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin ja niiden saantiedellytykset on määritelty laissa.

    Harkinnanvaraisissa palveluissa viranomaisilla on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia harkita, tarvitseeko henkilö jotain tiettyä palvelua sekä päättää palveluun varattavista määrärahoista.  Kunta voi turvata perustuslain takaaman oikeuden välttämättömään huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin myös harkinnanvaraisilla palveluilla.

     

  • Mitä tarkoittaa suunniteltu 75 vuoden ikäraja vammaispalveluille?

    Miksi nyt on ehdotettu juuri 75 vuoden ikärajaa?

    Palvelujen käytöstä saatavilla olevan tiedon mukaan ikääntymiseen liittyvä palvelutarve alkaa kasvaa väestötasolla 75 ikävuoden jälkeen.

    Miksi tällainen ikäraja olisi?

    Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmä esitti viime vuonna lain soveltamisalaan rajausta, jonka mukaan vammaislainsäädäntöä ei sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden johdosta. Tällainen rajaus ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeeksi selkeä ja johtaa rajankäyntiin ja tulkintaerimielisyyksiin siitä, mikä on ikääntymiseen liittyvä sairaus ja toimintarajoite. Tällä hetkellä epäselvien kriteerien takia rajankäyntiä käydään paljon niin kunnissa kuin oikeusistuimissakin.

    Ikärajan ajatuksena olisi, että myös iäkkäiden vammaisten henkilöiden tarpeita verrattaisiin heidän omaan ikäryhmäänsä kuuluvien henkilöiden tilanteisiin ja tarpeisiin. Ikärajalla vältettäisiin sen arvioiminen, johtuuko iäkkään henkilön avun tarve vammaisuudesta vai ikääntymiseen liittyvästä toimintakyvyn heikkenemisestä. Tietyn iän jälkeen iäkkäiden palvelutarve arvioitaisiin ja palvelut järjestettäisiin toimintakyvyn ja avun tarpeen perusteella.  Tämä on vanhuspalvelulainkin lähtökohta, joka koskee myös iäkkäitä vammaisia henkilöitä. Iäkkäät vammaiset henkilöt maksaisivat saamistaan sosiaalipalveluista maksukykynsä mukaan, kuten muutkin iäkkäät palveluja tarvitsevat henkilöt.

    Miten taataan, että myös 75 vuotta täyttäneet vammaiset henkilöt saavat jatkossa palveluja?

    Jatkossa kaikkien iäkkäiden henkilöiden palvelut järjestetään yhdenvertaisesti sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain perusteella yksilölliset tarpeet huomioon ottaen, kuten sosiaalihuoltolaki edellyttää.

    Rajataanko yli 75-vuotiailta vammaisilta henkilöiltä vammaispalveluja pois?

    Tässä vaiheessa ajatuksena on, että 75 vuoden ikäraja koskisi kaikkia vammaispalveluita. Iäkkäitä vammaisia henkilöitä siirtyy vammaispalveluista sosiaalihuoltolain mukaiseen kotihoitoon, asumispalveluihin ja asunnon muutostöiden piiriin. Nämä palvelut ovat kuitenkin sellaisia, että niiden jatkumisesta on huolehdittava, vaikka ne järjestetäänkin sosiaalilainsäädännön nojalla. Muutoksena aiempaan palveluista voidaan periä asiakasmaksuja.
     
    Asiakasmaksut määräytyvät tulojen mukaan eli vähävaraisilta maksuja ei mene. Asiakasmaksuja voidaan myös alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksulain nojalla.  

    Voivatko yli 75-vuotiaan vammaisen henkilön palvelut loppua kokonaan?

    Vammaispalvelujen piirissä olleen iäkkään henkilön palvelut eivät käytännössä voi loppua kokonaan.

    Jätetäänkö iäkkäät vammaiset henkilöt oman onnensa nojaan?

    Ei jätetä. Jo nyt sosiaalihuoltolaki ja vanhuspalvelulaki takaavat sen, että kun vammainen henkilö täytettyään 75 vuotta siirtyisi pois erityispalvelujen piiristä, hänen palvelutarpeensa selvitetään asianmukaisesti ja hän saa tämän perusteella palvelut jatkossakin.

    Kuinka nopeasti viranomaisten on arvioitava iäkkään ihmisen palvelutarve?

    Ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnin turvaamiseksi sosiaalihuoltolaissa on erityissäännös, joka turvaa yli 75-vuotiaiden henkilöiden asemaa. Säännöksen mukaan palvelutarpeen arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun iäkäs henkilö, hänen omaisensa tai läheinen tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnalliseen viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Iäkkään henkilön palvelutarpeen selvitystä tehtäessä ja palveluista päätettäessä on lisäksi noudatettava vanhuspalvelulain säännöksiä.

  • Yli 75-vuotiaiden kuljetuspalvelut

    Miten käy iäkkäiden vammaisten henkilöiden kuljetuspalveluiden?

    Kuljetuspalvelut (jatkossa liikkumista tulevat palvelut) järjestetään jatkossa henkilön täytettyä 75 vuotta sosiaalihuoltolain mukaisena, liikkumista tukevana palveluna. Palvelusta ja sen toteuttamistavoista säädetään sosiaalihuoltolaissa. Liikkumisen tukea voidaan järjestää monella eri tapaa, kuten yhteiskuljetuksina, antamalla liikkumistaidon ohjausta, järjestämällä saattaja mukaan kuljetukseen ja niin edelleen.

    Matkojen määrässä voi tapahtua toki muutoksia. Niitä ei välttämättä enää järjestetä nykyistä lain edellyttämää minimimäärää eli 18 matkaa kuukaudessa. Iäkkäät henkilöt käyttävätkin tällä hetkellä noin 5 matkaa kuukaudessa. Matkojen järjestäminen muuttuu toisin sanoen enemmän kunnan harkinnasta riippuvaiseksi, mutta asianmukaista on aina mahdollistaa kaikkien iäkkäiden henkilöiden liikkumista tarpeen mukaan.

    Vammaisten henkilöiden palveluista aiotaan säästää 61 miljoonaa euroa. Kuinka suuri osuus tästä syntyy siitä, että vammaisten henkilöiden kuljetuspalvelumatkat rajataan pois kaikilta yli 75-vuotiailta ja palvelut järjestetään sosiaalihuoltolain mukaisesti?

    75 vuotta täyttäneiden vammaisten henkilöiden rajaamisesta vammaispalveluja koskevan erityislainsäädännön ulkopuolelle arvioidaan saatavan n. 52 miljoonan euron säästöt. Liikkumista tukevien palvelujen (kuljetuspalvelujen) toteuttamistapojen uudistamisesta, matkojen määrän uudelleen arvioinnista sekä matkojen yhdistelemisen lisäämisestä arvioidaan saatavan säästöä 19,7 milj. euroa.

    Kun kuljetuspalveluita ei enää saisi vammaislainsäädännön perusteella, miten yli 75-vuotiaat vammaiset henkilöt pääsisivät sitten enää asioille?

    Kuljetuspalvelujen ja yksilöllisten kuljetuspalvelujen tarvetta voidaan vähentää kehittämällä kaikille soveltuvaa esteetöntä liikennettä, palvelu- ja kutsuliikennettä, antamalla liikkumistaidon ohjausta esimerkiksi fysioterapeutin avustuksella ja järjestämällä henkilölle saattaja mukaan kuljetukseen. Lisäksi uudessa sosiaalihuoltolaissa on erityissäännös liikkumista tukevista palveluista niitä varten, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä vamman tai sairauden vuoksi ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Myös sosiaalihuoltolain mukainen kotipalvelu sisältää lain mukaan asiointiin liittyvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.

     

  • Vammaisten henkilöiden asuminen

    Aiotaanko kehitysvammaisten henkilöiden asumispalveluja leikata tilanteessa, jossa laitosasumista puretaan?

    Tarkoituksena ei ole leikata kehitysvammaisten tai muidenkaan vammaisten henkilöiden asumispalveluja (75 vuoden ikärajaa lukuun ottamatta), vaan järjestää jokaiselle yksilöllisiä tarpeita vastaavat palvelut. Vammaislainsäädännön uudistamisen eräs keskeinen tavoite on edistää vammaisten henkilöiden oikeutta itsenäiseen asumiseen ja muuhun osallisuuteen sekä siinä tarvittavaan apuun ja tukeen. Tämä tarkoittaa laitoshoidon minimoimista ja vammaisten henkilöiden omissa lähiympäristöissä saatavien, arjen sujumista tukevien palvelujen saatavuutta, kuten kotona asumista tukevia palveluja, valmennusta ja muuta tukea. Näiden palvelujen kehittämisestä on ehdotuksessa arvioitu aiheutuvan myös kustannuslisäyksiä. Palveluja kehitetään yhteensä 23 miljoonalla eurolla.  

    Tällä hetkellä vammaisten henkilöiden asumiseen liittyvät välttämättömät tukipalvelut ovat maksuttomia, entä jatkossa?

    Vammaisten henkilöiden vamman vuoksi tarvitsemien palvelujen maksuttomuuden taustalla on ajatus siitä, että kyse on palveluista, joiden tarkoituksena on vammaisten henkilöiden toimintaedellytysten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuuden edistäminen suhteessa vammattomiin henkilöihin. Vamman vuoksi tarvittavat palvelut ovat sellaisia, joita muut henkilöt eivät tarvitse ja tämän vuoksi niistä ei peritä maksuja. Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmä ehdotti, että palvelut säädettäisiin eräin poikkeuksin maksuttomiksi myös uudessa erityislaissa. Kyse on positiivisesta erityiskohtelusta, jota tarvitaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Jos palvelut eivät liity vammasta johtuvaan tarpeeseen, vammaiset henkilöt maksavat niistä kuten muutkin ihmiset. Näin on nykyäänkin esimerkiksi julkista joukkoliikennettä korvaavien kuljetuspalvelujen kohdalla.   

    Joutuuko tuetusti asunut muuttamaan pois kotoaan 75 vuotta täytettyään?

    Tuetusti asunut henkilö ei joutuisi lakiuudistuksen takia muuttamaan pois kotoaan 75 vuotta täytettyään. Hänen yksilöllinen palvelutarpeensa arvioitaisiin ja tarpeelliset palvelut järjestettäisiin muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön kuin vammaispalvelulain nojalla (sosiaalihuoltolaki, vanhuspalvelulaki ja mahdollisesti esim. omaishoidon tuesta annettu laki). Palvelut ja niistä perittävät asiakasmaksut voisivat muuttua. Säännöllisistä palveluista peritään yleensä tuloihin suhteutettu maksu.  

     

  • Kehitysvammaisten lasten päivähoito ja kuljetukset

    Heikkeneekö kehitysvammaisten lasten kuntouttavan päivähoidon laatu?

    Ei heikkene, koska nyt on tavoitteena ainoastaan yhdenmukaistaa päivähoidon asiakasmaksujen perintä: kaikki perheet maksavat siitä jatkossa tulojensa perusteella. Maksua voidaan toki alentaa tai se voidaan jopa poistaa, jos siihen on perusteita.

    Maksuihin kohdistuva muutos ei vaikuta päivähoidon sisältöön. Jos kehitysvammainen tai muulla tavoin vammainen lapsi tarvitsee päivähoidossa erityistä tukea, palveluja tai kuntoutusta, se voidaan ja pitää järjestää hänelle edelleen päiväkodissa/päivähoidon yhteydessä.

    Miksi kehitysvammaiset lapset eivät saisi enää maksutonta päivähoitoa?

    Tällä hetkellä laki kohtelee eri vammaisryhmiä eri tavoin: kehitysvammaisille lapsille päivähoito voidaan katsoa kehitysvammalaissa tarkoitetuksi kuntoutukseksi ja se on tällöin annettu maksuttomana. Muiden vammaisten lasten perheet maksavat yleensä päivähoidosta kuten kaikki muutkin.

    Päivähoito/varhaiskasvatus on niin sanottu normaalipalvelu, kaikille lapsille tarkoitettu palvelu. Lähtökohtaisesti lapsen päivähoidon tarve johtuu vanhempien työstä. Yhdenvertaisuuden perusteella myös vammaisten lasten perheet maksavat päivähoidosta samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin perheet. Maksua voidaan perustellusta syystä alentaa tai se voidaan jättää perimättä myös jatkossa.   

    Miten vammaisten lasten kuljetukset päiväkotiin muuttuvat?

    Pääsääntö on, että kaikki vanhemmat huolehtivat lasten kuljettamisesta päiväkotiin. Jos vammainen lapsi ei voi vammansa takia käyttää julkisia liikennevälineitä eikä perheellä ole omaa autoa, kuljetuspalvelu voitaisiin tarvittaessa viimesijaisesti järjestää vammaislainsäädännön nojalla ja palvelusta perittäisiin asiakasmaksu, kuten nykyisinkin. Nyt matkat ovat heille osana erityishuollon palvelua maksuttomia.  

Lisätietoja

Anne-Mari Raassina, neuvotteleva virkamies 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163405  


Jaana Huhta, neuvotteleva virkamies 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163407