FI SV

Yleistä asiakasmaksuista - usein kysyttyä

Tälle sivulle on kerätty usein kysyttyjä kysymyksiä asiakasmaksuista. Vastaukset ovat yleisluontoisia ja suuntaa-antavia. Sosiaali- ja terveysministeriö ei voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin oikeudellisesti sitovalla tavalla. Ministeriö voi hallinnollisena viranomaisena antaa ainoastaan yleistä ohjausta.

Asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (asiakasmaksulaki, 734/1992) ja asetuksessa (asiakasmaksuasetus, 912/1992).

Sosiaalihuollon palveluja koskevissa kysymyksissä voit tarvittaessa ottaa yhteyttä kunnan sosiaaliasiamieheen. Terveydenhuollon palveluja koskeviin kysymyksiin vastaa puolestaan kunnan potilasasiamies. 

Sosiaali- ja terveysministeriö ei käsittele muistutuksia, kanteluja tai valituksia. Niiden käsittelystä vastaavat kunnat, aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri.

Muutoksenhaku

Asiakasmaksulain 15 §:n perusteella maksua koskevaan viranhaltijan päätökseen voi hakea muutosta ensin oikaisuvaatimuksella ja siihen annetusta päätöksestä valittamalla hallinto-oikeuteen.

Oikaisuvaatimukselle säädetty määräaika alkaa kulua siitä, kun maksuvelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. Maksua koskevaan päätökseen tulee asiakasmaksulain mukaan liittää ohjeet siitä, miten päätös voidaan saattaa oikaisua varten toimielimen käsiteltäväksi. 

Usein kysyttyä: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut

  • Tarvitseeko lääkärinlausunnoista maksaa?

    Olen aikeissa hakea Kansaneläkelaitoksen järjestämää kuntoutusta. Hakemukseen tarvitaan liitteeksi lääkärin B-lausunto. Tarvitseeko minun maksaa kyseisestä B-lausunnosta?

    Oleellista on, onko kyseessä hoitoon liittyvä lausunto/todistus. Asia tulee arvioida tapauskohtaisesti. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan (dnro 1739/4/09) todennut, että lausunto, joka oli annettu Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen saamiseksi, voitiin tulkita hoitoon liittyväksi lausunnoksi. Tällaisessa tapauksessa B-lausunnon tulisi yleensä olla maksuton. Jos todistus annetaan erikoissairaanhoidosta, siitä voidaan periä maksu.

    Hoitoon liittymättömiä todistuksia ovat esimerkiksi erilaiset terveystodistukset, joita tarvitaan ajokorttia tai työpaikkaa haettaessa. Näistä voidaan periä maksu.

    Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole säädetty tyhjentävästi siitä, mitkä terveydenhuollon ammattihenkilön antamat todistukset tai lausunnot ovat maksuttomia. Kysymys maksullisuudesta tiivistyy sen arvioimiseen, onko kyseessä hoitoon liittyvä lausunto.

  • Kuinka monta sairaalamaksua saa periä?

    Jouduin samana päivänä käymään ensin erikoislääkärin vastaanotolla, josta minut siirrettiin sairaalan osastolle. Minulta laskutettiin tästä päivästä poliklinikkakäynnin maksu sekä lyhytaikaisen laitoshoidon maksu. Onko tämä oikein?

    Kun potilasta tutkitaan tai hoidetaan sairaalassa tai terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoisella poliklinikalla, häneltä voidaan pääsääntöisesti periä enintään 29,30 euroa. Jos potilas kuitenkin poliklinikalla suoritetun tutkimuksen jälkeen otetaan välittömästi sairaalaan hoidettavaksi, häneltä saa periä tästä päivästä vain lyhytaikaisen laitoshoidon maksun.

  • Minkä vuoden maksukattoon lasku menee?

    Kävin joulukuussa 2010 sairaalan poliklinikalla. Lasku käynnistä tuli tammikuussa 2011. Lasketaanko tämä käyntimaksu mukaan vuoden 2010 asiakasmaksuihin vai vasta vuoden 2011 asiakasmaksuihin?

    Julkisten terveyspalvelujen asiakasmaksuilla on vuosittainen maksukatto. Maksukaton seurantajakso on kalenterivuosi. Vuonna 2013 maksukatto on 636 euroa.

    Vuoden 2010 maksukatossa otetaan huomioon vuonna 2010 saaduista hoidoista perityt maksut. Tässä tapauksessa esimerkiksi joulukuun 2010 poliklinikkakäynti kerryttää vuoden 2010 maksukattoa. Laskutuspäivällä tai laskun maksamisen ajankohdalla ei siten ole merkitystä.

  • Mitä tehdä, jos perheen toimeentulo on asiakasmaksujen vuoksi vaarassa?

    Lapseni äiti sairastui melko nuorena etenevään sairauteen ja asuu nyt palvelutalossa. Palveluasuminen vie lähes kaikki hänen tulonsa, eikä juuri mitään jää hänen omaan käyttöönsä, puhumattakaan siitä, että jotain jäisi alaikäiselle lapsellemme, jota kohtaan hänellä on kuitenkin elatusvelvollisuus. Taistelemme jatkuvasti toimeentulon kanssa. Onko tämä oikein? 

    Asiakasmaksulain 11§:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon tai henkilön elatusvelvollisuuden toteuttamista.

    Maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä päätetään aina tapauskohtaisesti. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat ensisijaisia vaihtoehtoja toimeentulotuen myöntämiseen nähden.

    Ei ole olemassa valtakunnallista ohjeistusta siitä, mitä seikkoja kunnan on otettava huomioon harkitessaan asiakasmaksun alentamista tai sen perimättä jättämistä.

  • Voiko STM alentaa asiakasmaksua?

    Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa kotikuntani perimää asiakasmaksua jatkuvan ja säännöllisen kotipalvelun käynneistä. Olen yksinhuoltaja ja kituutan muutenkin köyhyysrajalla. Voisiko STM alentaa maksuani?

    STM:n tehtävänä on valmistella valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä. Ministeriön tehtäviin ei kuulu yksittäistapausten käsittely ja ratkaisu.

    Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan kunnan on kuitenkin alennettava asiakasmaksua, jos sen periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon tai henkilön elatusvelvollisuuden toteuttamista. Maksu voidaan myös jättää kokonaan perimättä. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen perustuu aina yksilölliseen tilannearvioon. Valtakunnallista ohjeistusta siitä, mitä seikkoja kunnan on otettava huomioon näitä mahdollisuuksia harkitessaan, ei ole.

  • Miten kunnan palveluasunnon asumismaksu määräytyy? Miten asumispalvelun asiakasmaksu määräytyy?

    Miten asumispalvelun asiakasmaksu määräytyy?

    Ikääntyneiden asumispalveluja järjestetään pääasiassa sosiaalihuoltolain perusteella. Perustana ovat lain 22 ja 23 § sekä sosiaalihuoltoasetuksen 10 §.

    Sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalveluiden (palvelu- ja tukiasuminen) asiakasmaksuista ei ole laissa erityissäännöksiä, joten kunta voi päättää maksuista lain määrittelemien yleissäännösten rajoissa. Palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Palveluista maksetaan kunnan tai muun asumispalvelun järjestäjän hinnaston mukaan.

    Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Kunnan järjestämät palveluasumisen maksut ovatkin yleensä tulosidonnaisia. Asumisesta peritään yleensä erikseen vuokrasopimuksen mukaisesti vuokraa. Valtakunnallisia säädöksiä siitä, kuinka paljon palveluasunnossa asuvan asiakkaan käyttöön pitää jäädä rahaa, ei ole. Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan uudistamassa asiakasmaksulainsäädäntöä. Tarkoituksena on uudistaa palveluasumisen maksuja ja säätää maksujen yhdenmukaisista määräytymisperusteista.

    Maksua koskevaan viranhaltijan päätökseen voi asiakasmaksulain 15 §:n mukaisesti hakea oikaisua ja tarvittaessa valittaa edelleen hallinto-oikeuteen.

  • Pitääkö äidin koti myydä tai vuokrata?

    Äitini on joutunut pitkäaikaishoitoon terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hänen kotikuntansa ilmoitti nyt, että äidin koti tulee myydä tai vuokrata, jotta äidin pitkäaikaissairaanhoidon maksua voidaan näillä varoilla kattaa. Onko tämä  aivan pakollista?

    Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Asiasta säädetään asiakasmaksulain 7 c §:ssä. Maksu voi olla enintään 85 % asiakkaan asiakasmaksulaissa määritellyistä kuukausitulosta (nettotulot). Tulojen määräytymisestä on säädetty lain 10 b §:ssä. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää vähintään 99 euroa kuukaudessa (vuonna 2013).

    Tuloista tehtävistä vähennyksistä on säädetty lain 10 c §:ssä. Omasta asunnosta aiheutuvia kustannuksia ei oteta huomioon pitkäaikaishoidon maksua alentavana tekijänä.

    Kunta ei voi velvoittaa laitoshoidossa olevaa henkilöä myymään tai vuokraamaan vanhaa kotiaan. On syytä kuitenkin muistaa, että laitoshoidon maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Toisin sanoen mikäli kunnan määräämää hoitomaksua ei makseta, äitinne voidaan määrätä ulosottoon suoraan ilman oikeuden tuomiota tai päätöstä. Asiasta säädetään laissa verojen ja maksujen täytäntöönpanosta (706/2007).