Usein kysyttyä: sote-uudistus

  • Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon nykymallilla ei voida jatkaa?

    Kunnat ovat hallintorakenne, joka on aikanaan perustettu tiettyjä tehtäviä varten. Näistä tehtävistä pienten kuntien on nyt vaikea suoriutua. Palveluihin pääsy on heikentynyt paikoin huolestuttavasti erityisesti perustasolla, jossa on myös rekrytointiongelmia. Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa väestön ikääntyessä.

    • Peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet.
    • Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain – tasa-arvo ei toteudu.
    • Palvelujen rahoitusvaikeudet vain kasvavat kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee.
    • Kunnat kilpailevat työvoimasta. Kuntatyöntekijät eläköityvät ja uudet nuoret ikäluokat eivät riitä täyttämään työvoimatarvetta.
  • Mihin uudistuksella pyritään?

    Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisenä päämääränä on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä. Sote-uudistuksen tavoitteena on:

    • Turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa
      • Eriarvoisuuden vähentäminen
      • Henkilöstövoimavarojen kohdentaminen tarkoituksenmukaisesti
    • Vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja
      • Tarkoituksenmukainen ja tasapainoinen palvelukokonaisuus
      • Mahdollistetaan palvelujen toteutus uusilla tavoilla
    • Toteuttaa kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne
      • Kustannuskehityksen tasapainottaminen
      • Palvelujen uudistaminen, vaikuttavuus ja laatu.
  • Miten uudistukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa?

    Keskeistä on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon tiivis yhteys. Tämä on tärkeää monille asiakasryhmille, kuten lapsiperheille, iäkkäille ja työttömille. Keskeistä on myös vahvistaa perustason ja erityistason palvelujen välistä yhteyttä.

    Nämä tavoitteet saavutetaan parhaiten, kun toimijoiden kantokykyä kasvatetaan suuremmaksi siten, että ne voivat vastata kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista yhtenä kokonaisuutena. Yhtä aikaa rakenteen kehittämisen kanssa kehitetään myös palvelutoimintaa ja toimintatapoja paremmiksi. Myös kansallisen ohjauksen vahvistaminen on tärkeää, jotta alueellinen eriarvoistumiskehitys saadaan pysäytettyä.

  • Millainen on sote-uudistuksen aikataulu?

    Sote-uudistuksen toteuttamiseksi laaditun lakiehdotuksen (hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 324/2014 vp) käsittely eduskunnassa raukesi.

    Perustuslakivaliokunnan mukaan sitä ei olisi voitu käsitellä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä.  Valiokunnan mukaan lakiesityksessä oli perustuslain näkökulmasta ongelmallisia kohtia. Tämän vuoksi uudistuksen jatkovalmistelu ja toimeenpano siirtyvät seuraavalle hallitukselle.

  • Katoavatko lähipalvelut, kuten terveyskeskukset?

    Uudistuksessa halutaan nimenomaan turvata lähipalvelut.  Näin voidaan välttää palvelukatveiden syntyminen. Lähipalveluja voidaan tarjota myös sähköisinä (esim. lääkärin etäkonsultaatio) ja liikkuvina palveluina (esim. hammashoitolabussi). Kattavimmat lähipalvelut tarjotaan hyvien liikenneyhteyksien varrella siellä missä ihmiset muutenkin asioivat.

  • Miten toteutuu julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kilpailu?

    Jos järjestelmämme pohjautuisi kokonaan vapaalle kilpailulle, olisi mahdotonta ylläpitää vaativimpia hoitoja, korkeatasoista tutkimusta ja koulutusta, varautumista ja päivystystoimintaa sekä tehdä tiettyjä hallintopäätöksiä virkavastuulla. Siksi tavoitteena on, että järjestelmä pohjautuu jatkossakin julkiseen tuotantoon.

    Järjestämisvastuullisilla toimijoilla, esimerkiksi kunnilla ja kuntayhtymillä, on mahdollisuus tuottaa palvelut itse, yhteistoiminnassa tai sopimuksin muiden kuntien kanssa, hankkimalla palvelut ostopalveluna tai antamalla palveluiden käyttäjälle palvelusetelin. Ostopalveluissa ja palveluseteliostoissa voidaan hyödyntää myös yksityisiä toimijoita.

  • Lopetetaanko sairaaloita?

    Suomessa sairaalat toimivat jo nyt hyvin tehokkaasti. Toimintaa tulisi kuitenkin keskittää jonkin verran nykyistä enemmän, jotta osaavaa työvoimaa riittäisi varsinkin ympärivuorokautiseen päivystykseen.

    Vaativaa ympärivuorokautista valmiutta edellyttävä päivystyshoito tulisi keskittää suurempiin sairaaloihin potilasturvallisuuden ja hoidon laadun varmistamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi onnettomuuspotilaiden hoitoa, päivystysleikkauksia ja synnytyksiä. Tällöin pienemmät sairaalat eivät katoa, mutta muuttavat toimintamuotoaan enemmän kuntouttaviksi ja lähipalveluita tukeviksi sairaaloiksi.

  • Millaisissa kokonaisuuksissa terveydenhuolto järjestetään muissa maissa?

    Terveydenhuoltojärjestelmät ovat maailmalla hyvin erilaisia. Kaikille avoin, verorahoitteinen ja tiiviissä yhteistyössä sosiaalipalvelujen kanssa toimiva terveydenhuolto on pohjoismainen ratkaisu. 

    Ruotsin terveydenhuollosta vastaa 21 maakäräjää, jotka ovat keskimäärin 439 000 asukkaan kokoisia. Ruotsissa keskustellaan terveydenhuollon järjestämisestä vielä suuremmissa kokonaisuuksissa vakauden ja kestävyyden varmistamiseksi.

    Tanskassa tehtiin viime vuosikymmenellä uudistus, jossa terveydenhuolto annettiin viiden alueellisen toimijan vastuulle. Norjassa valtio rahoittaa erikoissairaanhoidon neljän alueellisen toimijan kautta. Norjassa, kuten Suomessakin, kunnat ovat järjestämisvastuussa perusterveydenhuollon palveluista.

    Kaikissa Pohjoismaissa kunnilla on keskeinen vastuu sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

  • Miten sosiaalihuolto voidaan integroida yhteen terveydenhuollon kanssa?

    Kun sosiaali- ja terveydenhuollon raja-aidat ylittävät palveluketjut siirtyvät saman organisaation sisäisiksi palveluiksi, niitä on helpompi johtaa ja koordinoida. Sosiaali- ja terveydenhuollon välistä kehittämistä ja yhteistyötä pitää lisätä sekä organisaatiotasolla että yksilötasolla. Lainsäädännössä voidaan purkaa nykyisiä päällekkäisyyksiä.

  • Vähentääkö sote-uudistus palveluiden kustannuksia?

    Sote-uudistuksen yksi tavoite on hillitä kustannusten kasvua. Aluksi uuteen malliin siirtyminen saattaa lisätä kustannuksia, kunnes palvelujen päällekkäisyydet on purettu.  Pitkällä aikavälillä kustannusten kasvua pitäisi voida olennaisesti hillitä järjestämällä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhdessä ja tarkoituksenmukaisesti.

    Kun palvelut järjestetään suuremmissa kokonaisuuksissa, asiakkaan ei tarvitse kärsiä palvelujen pirstaleisuudesta, ja voimavarat voidaan hyödyntää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Hoito- ja palveluketjuja johdetaan kokonaisuutena, mikä vähentää ylimääräisiä hoitopäiviä, jonoja ja väliinputoamisia.

    Pyrkimyksenä on lisäksi turvata varhainen tuki ja palvelujen oikea-aikainen saanti, mitkä myös hillitsevät kustannusten nousua. Suuremmissa kokonaisuuksissa yksittäiset kalliit hoito- ja palvelupäätökset eivät heilauta järjestäjän taloutta. Suuremmissa yksiköissä on myös parempi osaaminen palvelujen kilpailuttamiseen ja ostamiseen. Hankinnoissa on mahdollista saada etua suurista hankintamääristä.

  • Mitä tapahtuu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle?

    Sote-alalla on pulaa työntekijöistä, joten töitä riittää jatkossakin. Osaava ja motivoitunut henkilöstö on sosiaali- ja terveydenhuollon strateginen voimavara ja toiminnan keskeinen menestystekijä. Riittävän iso työyhteisö mahdollistaa keskinäisen tuen ja työmäärän mitoittamisen oikein. Suuremmassa kokonaisuudessa on mahdollisuus osaamisen kehittämiseen, ammattitaidon ylläpitoon ja henkilöstön joustavampaan käyttöön.

  • Mitä ovat kielelliset oikeudet?

    Palvelujen käyttäjän on saatava palvelut valitsemallaan kielellä, suomeksi tai ruotsiksi, kielilainsäädännön mukaisesti. Saamelaisten kielelliset oikeudet turvataan saamelaisten kotiseutualueella.